Kaunotar ja Kulkuri on minun yksi vanhimpia omistamiani Disneyn elokuvia. Meillä se on alunperin ollut vhs-kasetilla, joka on joltain perhetutulta kopioitu. Siksi kasetin alku on vähän räpsyväinen ja muutamia sekuntteja puuttuu alusta. Tämä on kuitenkin sellainen puhtaan Disneymäinen elokuva kaiken nostalgisuuden takia. Sanoisinko näin että Kaunotar ja Kulkuri on klassikkomaisin klassikko.
Nykyään omistan elokuvan dvdllä ja sitä katsoessa elokuva tutuu lähes uudelta, sillä esim. alkutekstijakso on omassa vanhassa videossani jäänyt uupumaan. Kaunottaren ja Kulkurin kotikaupunki on todella kauniin idyllinen tässä talvisessa alussa ja on ihana nähdä kuinka Jukka kulta antaa vaimolleen Kaunottaren lahjaksi. Kaunotar on ehdottomasti Disneyn söpöin koiranpentu. Pidän valtavasti siitä, että kun elokuva kerran alkaa talvesta, niin se myös lopussa päättyy talveen ja samaan kuvaankin Kaunottaren kotitalosta lumen keskellä. Tämä lopussa paluu alkuun tunnelma on oikein onnistunut Kaunottaressa ja Kulkurissa.
 |
| Kaunottaren ja Kulkurin mainosjuliste |
Kuten jo sanoin, Kaunotar on ylisöpö pentuna. Tätä pentuvaihetta oisin jopa pidempäänkin katsonut, vaikka se ei varsinaisesti tarinaa vie lainkaa eteenpäin. Mutta kun koira on niin luppana ja sen pikkuset haukut ja ulvontaäänet on niin söpöjä. Siksi oikein harmittaa, että Kaunotar kasvaa yhdessä yössä isoksi koiraksi. Suomeksi tämänkin elokuvan kun olen aina tottnut katsomaan niin voin vain sen sanoa, että Kaunottaren ääni on täydellinen Kaunotarelle. Koska tarina on koirien näkökulmasta kerrottu, niin Jukka kullan ja emännän kasvoja ei juuri elokuvassa näytetä. Eikä tarkempia nimiäkään, sillä Kaunotar tosiaankin kutsuu isäntäperhettään nimillä Jukka kulta ja emäntä. Heidän talonsa on tosin valoittava. Yksityiskohtia on niin tapeteissa, verhoissa, matoissa ja jopa sänkyjen lakanoissa. Niin idyllinen ja kaunis talo, joka tosiaankin olisi itselle ihan unelma.
 |
| Kaunotar pentuna |
Kaunottarella on muutama ystävä. Tupsu ja Jalo koira ovat molemmat omia persooniaan ja Tupsu enemmän viehättää minua. Tuo Jalon haistelut ja unohdukset ei ihan iske, mutta tämä hänen matohaistelunsa tuo vahvasti mieleen Topin ja Tessun, jossa linnut koitti pyydystää matoa, sekä pari Aku Ankka lyhytelokuvaa. Se että Tupsu kutsuu kaunotarta muruksi on hellyyttävää. Kulkuri taasen esitellään vähäsen Kaunotarta myöhemmin erikseen ja voi kuinka rakastan Matti Olavi Raninin ääntä Kulkurina. Hän on niin täydellinen. Kun Kaunottaren perheeseen on syntymässä perheenlisäystä koen sen aina realistiseksi, miten koira voi jädä vauvahuumassa perheeltä toiseksi. Kun eläin on ollut talossa jo vähän kauemmin ja sen alkuhuuma laskenut ja keskittyminen menee muualle, niin eläimen kasvattamisesta voi joillekkin tulla aikamoista pakkopullaa. Kulkuri ryntää tuon kaiken keskellä Kaunottaren elämään ja tämän tontille ihan puskista, joten ei ihmekkään että Kaunotar siitä suuttuu ja Jalo ja Tupsu puolustelevat. Onneksi Kulkuri saadaan pihalta häädettyä poies.
 |
| Siiamin rotukissat |
Vauvan syntymää odotellaan kiivaasti ja ikuisesti on mieleeni jäänyt Jukka kullan ja emännän keskustelu: "Kulta, tahdotko tosiaan vesimelonia?" "Kyllä ja sitten jotain kiinalaista ruokaa." "Kiinalaista!". Vauva kun syntyy niin Jukka kulta ei meinaa pysyä housuissaan, sillä hän vain hokee "Se on poika!". Saara tätikin vaan joutuu puhelimeen huutamaan keskusta. Vauvajuhlat on taas niin karmeat molemmilla. Jukka kulta on niin väsähtänyt ja mammat sössöttävät ties mistä.
Kun suurin hössötys on ohi on Kaunotar itse ihmeissään. Mikä lapsi oikein on? laulu tuo itselleni aina sen hetken mieleen, kun 8-vuotiaana sain hammsraudat. Se kappale jotenkin juuri silloin pyöri mielessä ja nykyään tuo laulu yhdistyy aina minulla hammasrautoihin. Perhe kun lähtee matkalle, niin kotiemännäksi kutsutaan Saara täti, joka on aika karikatyyrimäinen hahmo ja ensimmäinen ihminen elokuvassa, jolta näytetään kasvot. Siamin rotukissalaulu on ihana. Jotenkin sen rytmitys vain toimii. Se on suosikkikohtaukseni koko elokuvassa, vaikka nämä kissat ovat ilkeitä, eikä läheskään niin söpöjä kuin koirat tässä elokuvassa. Koska Saara täti on ilkiä hän hankkii Kaunottarelle kuonokopan, josta koiraparka joutuu lähes shokkiin. Isot hurtat ajaa häntä takaa, mutta onneksi Kulkuri tulee apuun pelastamaan hänet. Näin Kaunottarella syntyy Kulkuria kohtaan heti kunnioitus ja myös arvostus, ettei se ihan huono rakki sittenkään ole.
 |
| Loukkaantunut Jalo ja huolestunut Tupsu |
Kulkuri lupaa saada kuonokopan pois Kaunottarelta ja siksi he suuntaavat eläintarhaan. Kulkuri on kyllä vallaton vetitikka hypätessään kävelijän syliin ja nuolee vielä kasvojakin, että he pääsevät eläintarhaan. Siellä on todella upea suihkulähde ja vähän ilkeitäkin eläimiä. Majava, jonka kulkuri suostuu ostostvmäisellä mainostuksella antamaan kuonokopan, omistaa kivan vislaavan suomiäänen. Kun kuonokoppa on saatu irti, haluaa Kulkuri tarjota illallisen Kaunottarelle ja tietenkin mennään Tonyn luo syömään spagettia. Tony ja kokki ovat ihania italialaistyyppisiä tappelijoita. Ihan mahtavaa myös kutsua Kaunotarta gimuliksi. Spagetin syönti on Kaunottaren ja Kulkurin ikonisin ja romanttisin kohtaus. Sen jälkeinen puistoyö rauhottaa ja on äärimmäisen kaunis. En koskaan ole ajatellut että tuona yönä Kaunotar tulisi tiineksi Kulkurille ja sen takia Tupsu ja Jalo myöhemmin häntä pyytäisi avioon. Vaikka Kulkuri kutsuu Kaunotarta rakkaaksi, niin hän ei pakota Kaunotarta lähtemään seikkailuun, vaan lupaa viedä hänet nätisti kotio.
Kotimatkalla Kulkuri ehdottaa pientä hippasta kanojen kanssa, joka päättyy surullisesti siihen, että Kaunotar viedään rankkureilla pois. Rankkurissa Kaunotar saa kuulla vähän inhampia tarinoita Kulkurista ja tavata mitä erikoisempia koiria. Yhdellä pikkurakilla on jättipitkä nimi, jonka yksi osa on Chicita (se banaanimerkki). Itkevät koirat on kyllä raastava näky. Riitta koiran biisi Kulkurista on ihan mahtava. Miitta Sorvalin ääni sopii Riitalle täydellisesti, sellainen rento ja renttumainen ääni. Hänen konsonanttien venyminen kuulostaa jotenkin kivalta korvaan, persoonalliselta.
 |
| Yhteinen joulu |
Kaunotar haetaan rankkurista ja kotona sitten ollaan vihasia Kulkurille, mutta kun makuuhuoneessa kohdataan rotta, jonka Kulkuri käy tuhoamassa ja hän joutuu rankkureitten kynsiin, niin Tupsu ja Jalo lähtevät pelastamaan häntä. Se että Jalo selviää ison rankkurivaunun kaatumisesta päälleen on hyvä asia, sillä minusta tämä elokuva ei vaadi niin isoa draamaa, että Jalon olisi pitänyt kuolla. Rottaepisodi on itsessään tarpeeksi jännittävä draaman tuoja. Jos Jalo olisi menehtynyt, Tupsun tulo seuraavana jouluna yksin Kaunottarelle olisi ollut orpoa. Yhdessä kun he tulevat, se luo lämmintä henkeä. Kaunottaren ja Kulkurin pennut on kyllä suloisia, vaikka Pepi kyllä näyttää rasavilleytensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti