GoldenEye
GoldenEye kappale on yksinkertaisesti paras Bondlaulu ikinä. Tina Turnerin laulamana GoldenEye sanaa kuulostaa niin upealta, hän venyttää sen ihan mahtavasti. Alkutekstivideo on GoldenEyessa muutenkin suosikkini, mutta juoni on kuitenkin minulle aluksi vähän hankalasti ymmärrettävä. Elokuva alkoi takaumalla menneisyydestä, jossa Bond joutui jättämään kolleegansa kuolemaan, samalla kun pelasti muun maailman. Paljon myöhemmin, eli nykyaikana Bond joutuu etsimään ja tutkimaan mystistä GoldenEye-satelliittiasetta. Kaikkien mutkien takana piilee tietenkin tämä Bondin vanha kolleega, joka on vuosien ajan katkeroitunut Bondille ja halunnut kostaa maailmalle. Tuttuun tapaansa Bond saa kauniin naisen avulla nämä suunnitelman tuhottua ja tietenkin tapettua pahiksen. GoldenEye on alusa loppuun rymistelyä ja teknisiä vempeleitä, enkä valitettavasti nauttinut leffassa mistään muusta kuin alkutunnarista ja Pierce Brosnanin kasvoista. Itse en ollenkaan tämän elokuvan ystävä ole. Kostotarinat ovat jo liian nähtyjä.
GoldenEye elokuvan mainosjuliste |
Huominen ei koskaan kuole on selvästi todella ysäriä. Sen alutunnarista ja lavastuksesta palaan suoraan 90-luvun loppupuolelle. Bond pääsee nyt ihmettelemään miksi Brittiläinen sotilasalus on salamyhkäisesti hukkunut. Onko syy Kiinalaisten kuten kaikki olettaa? Kaiken takanaon valtava mediamoguli Elliot Carver, joka haluaa syöstä maailman pala palalta tuhoon, sen takia että saisi itse kertoa kaiken maailman medioissa näistä tiedoista ensin muille. Eihän tämä olisi Bond filmi, ellei James saisi tätä selville ja tuhottua Elliotia. Tässä elokuvassa kuvataan hyvin relistisesti mitä tarkoittaa median ylivalta ja tavallaan jopa opettaa katsojalle medialukutaitoa. Ihmiset ja uutistoimittajat osaa tehdä häikäilemättömiä tekoja, että he saisivat olla ensimmäisenä kertomassa uutiset. Pidin kovasti elokuvan aiheesta eli mediamaailmasta ja sen teemoista. Vallanhimosta, joka siitä voi tulla. Juoni oli loppujen lopuksi tässä onneksi simppeli. Tälläistä yhteiskuntakritiikkiä ja ajankuvaa on nautittava katsoa. Huominen ei koskaan kuole on selvästi suosikki Pierce Brosnanin Bondini ja muutenkin Bondlistani kärkipäässä.
Huominen ei koskaan kuole elokuvan mainosjuliste |
Kun maailma eiriitä Bondissa päästään millenumin vaiheille. Sen henki jo jotenkin ilmenee elokuvasta. Bondin tehtävä on suojella öljypohatan tytärtä Elektraa, joka on aikaisemmin kidnapattu. Elektra on kuintekin rakastunut tähän kidnappaajaansa Renaldiin, jonka aivoja syö kokoajan jokin vanha luoti. Näitten "rakkaus" on kuitenkin aikamoista kulissia, ja itse Elektra on vastuussa alussa nähdystä isänsä kuolemasta. Hän haluaa koko Öljytuotannon ittelleen. Bond kun pääsee tämän selville ei hänen pomonsa M meinaa sitä millään uskoa, mutta tietenkin Bond saa kaiken todistettua, kun Elektra kidnappaa M hoiviinsa. Bondin laitteidenvalmistaja Q (Desmond Llewelyn) tekee tässä viimeisen roolinsa ja vaikka hänen osansa ei Bond elokuvssa olekkaan ollut iso, niin sitäkin muistettavampi. Hänen kauttaan on oudot härvelit Bondeille tullut ja ne on luonut paljon huumora. M näyttelijänkin nyt tajusin mistä hän on minulle tuttu, eli Pienen Suklaapuodin vanhana mummona. Robon Coltraine eli tuttavallisemmin minulle Rubeus Hagrid löytyy myös tästä elokuvasta, olihan hän mukana jo myös Goldeneyessa. On mukava nähdä tuttuja näyttelijöitä erilaissa rooleissa. Kun maailma ei riitä Bondissa oli tällä kertaa selkeä juoni ja hyvät tavoitteet, mutta jokin tästä puuttui. Huumoria pikkuisen liian vähän makuuni, mutta kaikenkaikkiaan hyvä Bond.
Kun maailma ei riitä elokuvan mainosjuliste |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti