Sleepy Hallow

Tim Burtonin ja Johnny Deppin yhteistuotannot olivat varhaisteini-iässä minulle hyvinkin tärkeitä. Katsoin Sleepy Hallown varmasti kaikista ensimmäisenä, siinä kahdeksan vuoden korvilla, siskoni kehujen ansiosta. Kauhu ei ollut mitenkään visuaalista tai ahdistavaa, joten painajaisia en nähnyt samalla tavalla kuin vaikka Titanicista. Päin vastoin, minua kiehtoi kovasti tämä Tim Burtonin värimaailma, josta olen tämän katsomisen jälkeen nautitnut enemmänkin Saksikäsi Edwarin ja Painaainen Ennen Joulua elokuvien kautta.

Sleepy Hallown mainosjuliste

Vuosituhannen vaihde 1700-1800 ja eletään noituuden, sekä mustan ja valkoisen magian aikaa. Konstaapei Ichabod Crane lähetetään tutkimaan pienen kylän Sleepy Hallown massamurhaajaa, joka jättää rumiit lojumaan, mutta varastaa uhrien pään. Kyläläiset pelkäävät tappajan olevan raaka Hessiläinen, josta kylässä on jo vuosia kerottu kauhutarinoita. Ichabod ottaa huostaansa nuoren Mashbathin, jonka molemmat vanhemmat Hessläinen on murhannut. Kylän rikkamman maanviljelijän Von Tasselin tytär Katrina kiehtoo Ichabodia ja molemmin puolista ihastusta on luvassa. Ichabod tosin on varma Von Tasselin ohjaavan Hessiläistä, mutta huomaa ollensa väärässä kun Von Tasselkin tapetaan. Ichabod selvittää kaiken hyvn pitkälti: Hessiläisen oikea pää on varastettu ja mustan magan avulla joku koittaa päästä kyläläisistä eron, kiristämällä Hessiläistä hänen pääkallollaan. Pahikseksi paljastuu lähes Disneymäisesti Katrina Von Tasselin ilkeä äitipuoli, jonka tavoite on saada kylä kokonaa haltuunsa. Kun lopulta Ichabod heittää Hessiläisen pään oikealle paikoilleen, saa Katarinan äitipuoli julman viimeisen suudelmansa. Lopulta Ichabod vie Katrinan pois Sleepy Hallowsta ja he aloittavat yhdessä uuden elämän.

Ichabodin ja Katrinan ensikohtaaminen

Ichabod ja Katrina metsässä

Tämä Sleepy Hallow on ensimmäinen näkemäni versio Päätön Ratsumies tarinasta. Pidin tästä kovasti, mutta vieläkin enemmän tämän jälkeen innostuin Disneyn animaatiosta Päätön Ratsumies, jonka omistin videolla. Siinä minua kiehtoo vieläkin enemmän se, että ei ole varmaa onko Päätöntä Ratsumiestä oikeasti olemassakaan. Siksi ehkä tämä Burtonin versio on minulle jopa hitusen liian suoraviivainen juoneltaan. Goottiromanttisesta tyylistä ja teemasta pidän muuten kovasti. Siinä minusta kanssa ollaan onnistttu, ettei päiden irrottaminen ole mitenkään liian graafista katsottavaa nuorillekkaan katsojille. Monet kohdat näytetään perustellusti ja hahmoilla on motiivi teoistaan. Elokuva kuitekin kulkee aika hitaalla temmolla ja on ehkä vähän jahkaava.

Sleepy Hallown asukkaita

Visuaalisesta puolesta annan edelleen pisteitä Tim Burtonille. Värimaailma on niin suoraan mustaa, valkoista, ja harmaata. Vaikka kaikki näyttä olevan kuollutta, niin siltikin elämämää on kuvissa ylättävän paljon. Tässä onkin ero miksi en nykyisistä Burtonin tuotoksista pidä. Hänen viimeaikojen elokuvien värimaailmansa on kirkkaita värejä likaistettuna, eikä aitoa ja rehellistä värimaailmaa.  Sleepy Hallowhin on muutenkin saatu kuvankauniit gotiikka lavasteet. Itse pieni kylä, sen kirkko, metsät, yksittäiset puut, sumu, Katarinan lapsuuden lekkipaikka, kaikki on niin tarkkaan harkittua ja mietittyä, ettei mikään vie pois illuusiosta.

Ratsumies ilman päätä

Hessiläinen saa kasvonsa

Elokuva luokitelaan kauhuksi, mutta onko se kauhua? Omalla tavallaan kyllä, sillä kuitenkin konstaapelimme tutkii ja seuraa massamurhaajaa. Splätteriä on kuitenkin turha odottaa, vaan kahu on enemminkin Tim Burtonin mielenmaiseman luomaa. Omaa erikoista Burtonia on esim. laitteet joilla Ichabod tekee rumiinavauksia uhreille. Justiinsa tälläiset härpäkkeet ovat Tim Burtonin elokuvien hauskoja ominaispiirteitä. Ja muistan kyllä kun katsoin elokuvan ensimmäisen kerran videolta sisareni huoneen lattialla ja säikähdin ihan oikeasti, kun Katrinan äitipuolen sisararen noidan ulkokuoren alta paljastui heluvia käärmeitä. Oikeasti pomppasin varmaan metrin ilmaan ja yhä edellen se kohtaus säikyttää minut, vaikka tiedän sen olevan tulossa.

Oikeasti pelottava noita

Star Trek Ensimmäinen Yhteys

Sukupolvien jälkeen alkaa vihdoin Star Trek The Next Generations porukan omat elokuvat. Ensimmäine yhteys ei nimenä kerro oikeastaan mitään, mutta leffan juonessa se paljastuu selkeästi. Mukana suuressa roolissa ovat tälläkertaa borgit, nuo kauhiat avaruusoliot, jotka koittivat jo kertaalleen The Next Generationissa Picardin liittää osaksi yhteisöä, ja onnistuivatkin silloin siinä.

Star Trek Ensimmäinen Yhteys leffajuliste

Borgit ovat taasen hyökkäämässä liiton alueelle, tavoiteenaan se yksi ja ainoa: kaikkien sulauttaminen itseensä. Picard kun on sarjassa jo kerran borgeihin sulautettu ja sieltä vapautettu, niin hän tietty kantaa kaunaa ja tuntee vastenmielisyyttä borgeja kohtaan. Vaikka hän aluksi pyrkii pysymään näistä kaukana, niin tappeluksihan se menee. Picard ja Worf tietävät borgien kuution heikkouden ja se saadaan tuhottua. Siltikin kuution sydän ehtii irtaalleen ja alkaa kulkea maapalloa kohti. Nyt on Enterprisella kiire. Borgien kuution sydän avaa aikaportin lähelle maapalloa ja vastassa on vuosi 2063, vuosia ennen kuin ihmiset ovat koskaan olleet yhteydessä muihin taivaalla asujiin. Enterprise menee perässä ja maahan lähtee Deanna, La Force, Riker ja pari muuta apukaveria. Maassa jäbä nimeltä Zefram Cochranin kehittää aikapoimun avaruusalukselle ja on pienessä maistissa. Enterprisen porukka joutu paljastamaan salaisutensa tulevaisuudesta, sillä Zefram on ihan lyömässä hanskoja tiskiin koko tekeleen kanssa. Häntä ei kiinnosa yhtään se, että hänen nimensä pääätyy historiankirjoihin ja naamansa patsaaksi, kuten La Force kuvailee.

Worf ja Picard avaruuspuvuissa

 Picard jää itse Enterpriselle, kuten myös Worf ja Beverly. Maassa pahasti loukkantnut nainen Lily siirretään Enterpriselle, jossa tämä kuntoutetaan. Enterprisella on myös oma ongelma: borgit ovat hyökänneet sinnekkin. Picard muistaa kuinka Borgeja vastaan on lähes mahdoton taistella, joten jos oma kolleega sulautetaan borgigksi, niin hänen pitää antaa olla. Aseet tuhoavat borgeja vain vähän, sillä nämä muuttuvat parin osuman jälkeen immuuneiksi. Monta borgitaistelua Enterprisella saadaan aikaan, mutta vain yksi niistä jäi mieleeni: se missä Picard, Worf ja joku kolmas ovat Enterprisen lautasen päällä tappelemassa. Worfin avaruuspuku meinaa mennä rikki, mutta hän saa paikattua sen borgista revityllä kädellä. Borgien tavoitteena on sulauttaa kaikki itseensä, mutta androdi Datan kohdalla se on mahdottomuus. Data joutuukin ihan borgien valloituksen sydämeen ja kohtaa siellä borgien kuningattaren. Muija on ainoa borgi, jolla on minkäänlaista omaa persoonaa, sitten sarjassa nähädyn Hughin lisäksi. Kuningatar tarjoaa mahdollisuuden Datalle päästä kokemaan fyysisiä kosketuksa ja hetken Data hullaantuu ajatuksesta. Borgit ovat valloittaneet lähes koko Enterprisen ja vaikka Picard haluaisi tapella viimeiseen asti, niin tämä maasta tullut naikkonen Lily huutaa Picardille päin näköä. Päätetän yhdessä tehdä Enterpriselle itsetuho. Kapteeni jää laivaan etsmään Dataa, kun muut lähtevät pakokapseleilla. Data huijaa kuningatarta ja saa jonkun ihmeen vihreän mömmön vapaaksi, jolla kaikki borgit Enterprisella tuhoutuu. Tällä välin Picard leikkii Tarzania joissain katoissa heiluvissa putkissa.

Borgien kuningatar viettelee Datan

Rikerin, Deannan ja La Forcen johdolla keksijä Cochran saa poimuajon kunton ja siellä tehdään pieni kierros. Vulkanuslaiset näkevät sen ja tulevat tervehtimään maan asukkeja, ottavat ensimmäisen yhteyden. Sillä välin Enterprise lähtee hiljaa hiiskumatta kohti omaa aikaansa.

Minulle hehkutettiin Ensimmäinen Yhteys elokuvaa, joten odotukseni olivat siitä suht suuret. Sen takia elokuva olikin pienoinen pettymys, vaikkei se ole huono. Ongelma vain on siinä, että Star Trek sarjassa minua kiehtoo draama, hahmojen välillä tapahatunut kontakti, eikä niinkään taistelukuvaukset. Ensimmäinen Yhteys on nimittäin Star Trek elokuvisa kaikkein toiminnallisin. Kun borgit ovat hyökkämässä liiton alueelle on pitkä toiminta- ja ammuskoelukohtaus, joka näyttää ihan hienolta isolta televisiolta katsellessa. Rahaa on pantu palamaan ihan kunnolla enemmän, mitä tv-sarjan jaksoissa. Erikositehosteet ovat selvästi kehittyneet. Sarjaa tietämättömille kuvataan lyhyesti mitä kauheuksa borgit ovat aiemmin Picardille tehneet, mutta en usko, että sellaiset katsojat voivat täysin ymmärtää Picardin valtavaa halua saada itse tapella borgeja vastaan. Sen verran kuumottavaa hänen oma sulautuksensa akoinaan oli. Data borgikuningattaren käsittelyssä on kuin missäkin paheellisemmassa pornossa, ihan selvästi näkyi, että nyt Dataa viedään. Hänen lihallisen inthomionsa tunsi elokuvan läpi. Ongelmana vain on se, ettei sarjan borgijaksoissa ole manittu mitään borgikuningattaresta, joten hahmo tuntui hyvin turhalta ja irralliselta. Olin lopussa vain helpottunut, että näin äkkiä päästiin kuningattaresta ja kaikista borgeista eroon, vaikka tapa olikin kömpelö. Lily tyttönen, joka lähes vahingossa päätyy Enterpriselle, on ainoa hahmo, joka uskaltaa vastsustaa Picardin auktoriteettia, eikä ihme, sillä hänhän ei ole mihistön jäsen. On vaihtelua, että joku uskaltaa huutaa Picardille ja ylipäätänsä, että ulkopuolisella hahmolla on näin voimakas temperamentti. Jopa toivoin hänen ja Picardin välille pientä suhteen poikasta ihan viime minuuteille.

Ensimmäinen yhteys vulkanuslaisten kanssa saadaan tehtyä

Selvästi leffan mielenkiintoisempi puoli tapahtui maassa. Tämä hössähtänyt keksijäukkeli veti viinaa kahdella kädellä ja kuunteli vanhaa rokkia jukeboksista. En ihan usko, että noin 40-  vuoden kutlttua elämä maassa tuollaista tulisi olemaan. Jotain höpistiin myös siitä, että kolmas maailmansota on juuri käyty. Eipä siitä pahemin näkynyt jälkiä. Huumoripitoisimmat kohtukset tapahtui juurikin maassa, kun Cochranille koitettiin selittää hänen keksintöjensä tärkeyttä tulevaiduuden kannalta. La Force heitti pitkästä aikaa kunolla visiä ja William Riker  hymyili niin valloittavasti, kuin yleensä. Jopa Dianna vetää kännit tällä reissulla. Muuten huumoria on Ensimmäisessä Yhteydessä todella vähän, mikä syö voimakkaasti minun katselunautintoani. Tuntui hassulta nähdä La Force ilman visiiriään, eikä missään oikein kerrottu, että miksi. Yhdellä lauseella se taidettiin kuitata, mutta se olisi minua kiinnostanut enemmänkin.

Riker ja La Force suuren keksijän äärellä

Star Trek Original Sereirsissä kuulemma joissain jaksoissa mainittiin ja ihan näytettiinkin  Zefram Cochranin hahmo, mutten sitä ollenkaan muistanut. Kun minulle tässä leffassa hahmo nyt esiteltiin, en osannut häntä aikapoimun keksijään lainkaan yhdistää, enkä siksi tiedostaa miksi tämä tyyppi onkin nyt niin kamalan tärkeä. Elokuvan suurin pointti on, että aikapoimulennon täytyy onnistua, että ensimmäinen yhteys ulkoavaruuteen saadaan tehtyä. Tajusin tämän vasta ihan lopussa, mikä on myöhäistä. Tämän takia kaikki tappelut borgien kanssa tuntui muuten turhilta, kun niille ei ollut muuta motivaatiota kuin Picardin katkeruus ja viha. Ensimmäinen Yhteys ei suinkaan ole huono elokuva, sillä onhan tässä hyvät The Next Generations näyttelijät, komeat erikoisefektit ja muutama hyvä vitsi. Silti minulle tämä jää elokuvana kauas niistä Star Trek The Next Generationin suosikkijaksoista.

Tv-suosikkejani: Parhaat Vuodet

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt.

Ihmeidentekijät ja Parhaat Vuodet dvd

Kevään pitkällä sairaslomaallani innostuin katsomaan Ihmeidentekijät ja sen jatkosarjan Parhaat Vuodet, joihin nyt syvennymme.

Parhaat Vuodet

Juoni: Annan Sairaalan ylilääkäri Pentti Karvala jää osa-aika eläkkeelle. Työkaverit miettii, miten Pentti nyt meinaa täyttää elämäänsä, kun ei ole sairaalassa kaiken aikaa. Pentti on innostunut kirjoittaman elämänkertaansa. Alku on vaikeaa, sillä hän kokee, että ensin täytyy selvittää menneisyyttä. Sukutuskimus ei ole helppoa ja aikamoisia luurankoja paljastuu kaapista. Pentin isä ei kuollutkaan Pentin ollessa lapsi, Pentti löytää oman tätinsä, sekä velipuolensa. Velipuolella Kai Wageliuksella onkin ollut aikoinaan suhde Pentin vaimoon Liv Karvalaan ja hänellä alkaa vanha suola janottaa. Pentille jopa selviää, että hänen ja Livin avioliitto oli Livin sukulaisten suunnittelema. Liv jättää Pentin aikuisten lasten Annan, Aadan ja Saagan kauhuksi. Liv ei ole onnellinen uudessa suhteessaan Kain kanssa, eikä Pentilläkään ole helppoa opetella elämään yksin. Tyttäret ei päästä häntä helpolla, sillä Saagalla on juuri eronnut mierimiesmiehestään Henrystä, Saagan tytär Lilli paahtaa hikihatussa lukiossa, Anna kiukuttelee sisarpuolestaan Sirkasta ja Aada saapuu Brysselistä konkurssin ja avioeron tehneenä.

Aikuiset tyttäret Anna ja Ada papan hoivissa.

Saaga tapaa vähän ennen vappua kuuluisan lääkärin Jukka Ivanoffin. Saman Jukan, jonka kanssa Sirkka sai lapsen Ihmeidentekijöiden aikaan. Samoihin aikoihin Sirkan mies Mauri katoaa. Saaga synnyttää pian syksyllä lapsen, mutta se ei voi olla Jukan, koska he olivat yhdessä sen verran myöhään. Sukurutsaa koetaan ristiin, sillä Sirkan lapsi Mikael on oikeasti Saagan miehen Jukan poika ja Saagan lapsi on oikeasti Sirkan miehen eli Maurin poika. Saippuuaa siis parhaimmillaan ja tuohon aikaan kun Parhaat Vuodet tuli ruudusta, ei Salkkarit vielä ollut kovinkaan pitkällä.

Mauri löytyy jenkeistä, jossa hänelle on tehty suuri leikkaus, koska hänelle on todettu syöpä. Sirkka ja Maurin ystävä Eero ovat tuolloin paikalla ja Suomessa ollessaan he sitten alkavat olla yhdessä. Loppujaksoissa Mauri kuitenkin on parantunut ja haluaisi viedä Sirkan ja heidän lapsena jenkkeihin, aloittamaan kaiken alusta. Tämän kaiken on tietenkin suunnitelut katala Kai Wagelius. Kai ei ikinä saanut isältänsä sitä huomiota ja rakkautta, mitä isä antoi Pentille (tämän tietämättä). Kai kasvatettiin vain yrityksen johtajaksi, minkä hän tekikin. Kaikki sarjan vastoinkäymiset, varsinkin loppuakohden, ovat Kain suunnittelemaa kostoa Pentille. Kai otti Livin itselleen ja järjesti heille lähes pakkoavioliiton. Liv kuolee kotonaan juuri ennen maistraattiin menemistä. Kai on ollut tekemässä Livin testamenttia, mutta onneksi siivooja ja uskotun miehen  Rauha Suopon sanasta sanaan muistama ääniviesti kumoaa testamentin. Kai järjesti myös Maurin syöpähoidot jenkeissä ja pyrki siihen, että Sirkka ja lapset muuttaisivat pois maasta. Saagan käytettyä lääkkeitä ja alkoholia väärin hän joutuu mielisairaalaan, josta Kai kidnappaa hänet kotiinsa. Kun Pentti on etsimässä kustantajaa muistelmilleen, Kai lähettää viehkeän  Katariina Kivilaakson paikalle, joka kaikin tavoin viettelee vanhan Pentin. Kaiken lisäksi Kai on Karvaloiden vanhimman tyttären Aadan biologinen isä.

Livin perunkirjoituksissa Ada, Kai, Anna, Lilli, Pentti, Rauha ja Eero.

Toiseksi viimenen jakso päättyy siihen, kun uutisissa kerrotaan Helsingistä Roomaan menevän lentokoneen räjähtäneen. Lentokoneessa oli kyydissä kaksi suomalaista: Kai Wagelius ja Katriina Kivilaakso. Viimeisessä Parhaiden Vuosien jaksossa vietetään yhdessä joulua, jossa Jukka tulee piipahtamaan joulupukkina, Saaga ja Sirkka tekevät sovinnon ja Pentti saa muistelmansa valmiiksi. Sarja päättyy kauniiseen kuvaan, kun Lilli makaa sohvalla mutusteemassa vihreitä kuulia ja alkamassa lukemaan muffansa kirjaa Parhaat Vuodet.

Ensikosketus: Muistan katsoneeni Parhaita Vuosia sen ilmestyttyä televiosiosta 2000-luvun alussa. Muistan jopa näytösajan, se oli kolmosella maanantaisin klo.20.00. Olin ehkä liian nuori seuraamaan tätä saippuaa, mutta tykkäsin niin kovin nähdä Matti Raninia televisiossa. Minusta oli kiva, ettei enään oltu niin vahvasti sairaalamaailmassa. Ensimmäisellä Parhaiden Vuosien kaudella Annassa vielä piipahdetaan, mutta toisella ei sairaalassa enää lainkaan käydä, vaan keskitytään nimen omaan Karvaloiden perhe-elämään. Muutenkin muista tyknneeni siitä, että sarjassa on suht paljon ulkokohtauksia ja jotenkin ihmisten kodit minua kiehtoivat. Varsinkin Saagan, Lillin ja pikkuisen Mickey pojan koti huokui sellaista 2000-luvun alun sisutusta ja Saagan tanssistudio La Strada oli jotenkin urbaninen. En tuolta alkuaikojen katsomisajaltani juonesta muistanut muuta kuin sen, että sarja päättyy jouluun ja Pentin muistelmat valmistuvat. Kun sarjan katsoin toisen kerran sen ilmestyttyä dvd:lle, lähes järkytyin tästä sukurutsan määrästä, Kai Wageliuksen katalista juonista ja Pentin vanhempien karusta menneisyydestä.

Lilli on muffalla yötä

Näyttelijät: Parhaiden Vuosien alku on pitkälti Ihmeidentekijät maailmassa ja monet tutut lääkärit ja sairaanhoitajat siellä vilahtavat aina Sari Raasteesta Janne Jäälahteen. Mitä pidemmälle sarja etenee, keskitytään Penttiin ja hänen lapsiinsa enemmän. Matti Ranin on aina ollut minulle kova nimi ja tässä Saaga roolissa Anna-Leena Härkönen teki minuun lapsena vaikutuksen. Lilli tyttöseen, eli Saara Ylitaloon varmasti eniten samaistuin, vaikka olinkin häntä nuorempi, sillä hän oli suosikkini jo Blondi tuli taloon aikana. Saara Paavolaisen Annan temperamenttia aloin ymmärtämään vasta tällä katsomiskerralla ja Göran Schauman on Kai Wageliuksena jopa pelottavan kivikasvoinen. Kaikki näyttelijät sarjassa ovat ihan hyviä, mutta kyllä minua harmittaa kun Mauri katoaa, sillä Esko Salmista katsoisi mielellään ruudussa enemmänkin.

Mauri ja Sirkka yhdessä

 Miksi juuri Parhaat Vuodet: Kun tarinan aloittaa, niin siihen vain jää koukkuun. Juonellisesti tässä sarjassa on enemmän sisältöä, kuin Ihmeidentekijöissä. Siinähän käytännössä pelattiin ihmissuhteilla, mutta nyt ollaan asioiden ärellä. Myös tietynlaista syvällisyyttä löytyy. Hahmot oikeasti keskustelevat toistensa kanssa. Puhutaan peloista, kuolemasta, rakauden syvimmästä olemuksesta, onko oikeaa rakkautta olemassakaan ja milloin ihminen on onnellinen. Ja tietenkin Pentin kohdalla, onko hyvä syödä joka aamu aamupalaksi pekonia ja napoleonleivoksia?

Karvalan klaani yhteistä joulua viettämässä

Muistettavimmat tapahtumat:
-Pentti löytää tätinsä, joka kertoo karmaisevan tarinan miten hän ja Pentin isä karkasivat Venäjältä
-Annan ja Saagan tappelu keittiössä, jossa he heittävät ruokaa toistensa päälle. Tappelu päätyy siihen, että Saagalta tulee lapsivedet ulos ja hänet viedään synnyttämään
-Anna käy Annan sairaalassa Pekka Aaltosen hoidettavana ja molemmat hiukkasen ihastuvat toisiinsa ja yrittävät epätoivoisesti ottaa toisiinsa yhteyttä siinä onnistumatta
-Livin perunkirjoituksessa Rauha toistaa sanasta sanaan poistamansa Livin ääniviestin, missä tämä pyytää testamentin peruuttamista
-Sirkka ostaa oman huvilan ja saaren
-Saaga on Kai Wageliuksen talossa kidnapattuna ja katselee merelle
-Pentti, saaga ja Henry ovat ostamassa joulukuusta
- Lilli tapaa Ukko-unipojan
-Pentti käy jouluaattona Livin haudalla kertomassa uusista kirjoittamissuunnitelmistaan

Disney Klassikot 40: Atlantis

Atlantiksen omistin alun perin videolla, mutta onneksi päivitin sen blu-ray aikaan, sillä kyseinen elokuva vakuuttaa visuaalisuudellaan. Lapsena leffa itessään oli ihan ok, mitä nyt Milon äänestä pidin kovasti, sillä onhan hän Salkkari Kalle, eli Pete Lattu. Atlantis myytti on ollut minulla jo pienenä tiedossa, mutta siitäkin on tehty niin monia erilaisia variaatioita, että ihan senkin takia Atlantis kiinosti. Atlantis video on minulla edelleenkin tallessa, sillä sen perässä on kaksi ensimmäistä jaksoa sarjasta Disneyn Välitunti. Tämä sarja on Disneyn parhautta sitten Ankronikan, ja kyllä myönnän jopa tykänneeni noista jaksoista enemmän kuin Atlantis elokuvasta.

Atlantiksen leffajuliste

Nörtti Milo Tach ei saa Yliopistolta rahoitusta Islantiin, josta hän halluaisi käydä etsimässä Suojelijan Eeposta. Kyseisessä Eepoksessa kerrotaan Atlantiksen kadonneesta kaupungista. Juuri Milon sanottua itsensä suutuspäissään irti yliopistolta, hän tapaa kotonaan Helgan joka vie hänet Preston Whitmoren luo. Selviää Prestonin olleen Milon isoisän kanssa hyviäkin kavereita ja he löysivät Islannista Suojelijan Eepoksen. Vedonlyönnin vuoksi Whitmore joutuu omasta pussista nyt kustantaman matkan Atlantikseen, kun Milo on nyt siansaksaeksperttinä paikalla. Isolla laivalla lähetään Atlantikselle ja sieltä sukellusveneellä meren syvyyksiin. Heidän kimppuun hyökätään muutamaankin otteeseen, mutta seikkailulle ei olla tultu luovuttamaan. Milo tutustuu matkan aikana komentelevaan komentaja Rourkeen, Rourken luottonaiseen Helgaan, kokki Cookiehen, lääkäri Sweetiin, räjähdysekspertti Vinnieen, kaivuuekspertti Myyrään, selostaja Pacardiin sekä konemestari Audreyhyn. Aluksi Milo ei oikein pääse porukkaan mukaan nörtteytensä vuoksi, mutta pikkuhiljaa Milo ystävystyy ja sosialisoituu porukassa. Hänhän heitä kuljettaa eteenpäin Suojelijan Eepoksen avulla.

Yöllä Milon ollessa kivipissalla sattuu kummia. Tulikärpäset ja Atlantiksen asukkaat säikyttävät heidät ja porukka päätyy luolista valoon. Vastapäisellä saarella kelluu Atlantis. Atlantislaiset osaavat vaikka mitä kieliä ja yhteinen sävel löytyy helposti. Prinsessa Kida vie heti tutkimusjoukkomme tapaamaan isäänsä, Atlantiksen kuningasta. Isukki ei halua vieraita maihinsa ja käskee heidän häipyä viimeistään huomenna. Muut tutkimusmatkailijat koittavat nauttia Atlantislaiden vieraanvaraisuudesta, kun Milo saa tehtäväkseen pehmentää Kidaa. He tulevatkin keskenään toimeen ja Kida kertoo Milolle lapsuuden traumastaan, joka nähdään elokuvan prologissa. Atlantiksen jumalpatsaat ovat leijailleet kaupungin yllä ja vesivyöryn tuhotessa kaupunkia Kidan äiti on noussut kristallin voimalla jumalten viereen. Yhdessä Kida ja Milo tutkivat veden alle jäänyttä tekstiä, jossa kerrotaan kristalleista tarkemmin. Atlantislaiset kun eivät osaa lukea. Milo myös selvittää kuinka Atlantislaiset lentohärpäkkeet toimii.

Tervetuloa Atlantiksen kaupunkiin

Atlantiksen kuningas on vakavasti sairas. Ennen kotiinpaluuta Rourke tulee häntä uhkaileman, sillä Atlantiksesta ei ole vielä löytynyt jättikristallia, jonka kuvan hän on Milon kirjasta repinyt. Palatsista Atlantiksen sydän kuitenkin löytyy, tosin maan alta. Rourke, Milo ja Kida pääsevät sen näkemään ja silloin Kida kristallisoituu. Rourke haluaa viedä kristallisoituneen Kidan maanpäälle ja hänen omat joukonsa on sinä avittamassa. Pääporukkame on tietenkin Milon puolella ja sota syttyy Rourken komppanjan ja Milon, hänen ystävien ja Atlantislaisten välillä. Atlantislaiset lentovälineet toimii hyvin sodassakin, sillä ne kestävät ihmisten aseita. Rourke ei armoa anna, hän jopa pudottaa Helgankin kydistä. Milo pääsee kuitenkin Rourken niskanpäälle ja Rourke saa osuman kristallisoituneesta lasista. Näin Rourkekin kristallisoituu. Kidan päästyä säiliöstä vapaaksi Atlantis rakentaa suojat kaupunkinsa ylle, jota tulivuori ja tulvavesi uhkaavat. Kida palautuu normaaliksi, mutta Atlantiksen kuningas menehtyy. Hänestä tehdään patsas, joka nousee taivaalle Atlantiksen sydäntä suojelemaan. Milo jää asumaan Kidan luokse Atlantikselle, kun muut palaavat omaan mailmaansa ja Vinny lupaa ajatella heita uudessa kukkakaupassaan joka päivä, paitsi kesäisin kun hän kalastaa.

Klemareita, isoja. Tavallista toimistokamaa.

Atlantiksen animaatiossa on paljon teräviä kulmia ihan hahmoista alkaen. Tämä tyyli tuo minulle mieleen animen ja Pokemonit, joitten ekaa kautta seurasin aikoinaan.  Tyyliin kestää hetki tottua, sillä tämäntyylistä elokuvaa en Disneyltä ole aiemmin nähnyt. Terävät kulmat ovat hyvin vastakohtaisia esim. Mulaniin verattuna, mutta tämä jotenkin sopii hyvin tähän Atlantiksen maailmaan. Tietokonetta ja tietokone-efektejä on käytety rutkasti, välillä jopa liiankin voimakkaasti. Katsojana helposti pysty erottamaan tietokonekohdat perinteisemmästä käsinpiirretystä. Ensimmäisenä Diseyn scifielokuvana nämä tietokoneella tehdyt taisteluotokset ja scifivimpaimien käyttö on hyvinkin luonnollista. Värimaailmaa hallitsee vahvasti sinisen eri sävyt,sekä harmaanmusta, joka ehkä pikkusen häiritsee meikäläistä. Värisävyiltään Atlantis ei todellakaan pröystäile, mutta tuo kuitenkin mielenkiintoisia maisemia esille.

Sinä sekoitit soraa, soraa eri puolilta maapalloa

Pidän tämän elokuavan voimakkaista naispersoonista, kuten Helgasta ja Audreysta. Vinny on kumminkin suosikkihahmoni pistävän huumorin takia. Varisnkin kohtaus, jossa Milo juo vahingossa hänen nitroglyseriiniä on loistava. Vuokko Hovattan ääni on mielestäni liian pehmeä ja käheä Kidalle. Jukka Rasila on Myyränä upea. Hän tuo hyvin sellaisen friikkeyden hahmoon. Kidalla ja Audreylla on luonnottomat isot huulet muihin hahmoihin verrattuna, mutta muuten hahmot ovat aika uskottavan näköisiä, lukuunottamatta Myyrää, jonka on kait tarkoituskin olla aika mystinen hahmo. Hänen historiaansakkaan ei edes voida kertoa. Sikäli hyvä, sillä muuten se olisi vähentänyt Myyrän kiehtovuutta ja mielenkiintoisuutta. Kokki on ehkä vähän tekemällä tehty hauskaksi, mutta kyllä minua edelleenkin naurattaa "pavut, pekoni, viski ja läski". Onneksi tässä elokuvassa ei ole mitään pikkusia söpistely elukoita hassuissa sivuosisssa, siitäkin jo huomaa että Atlantis on tehty vähän vanhemmille katsojille. Juonikin on aika vaikia pienimmille lapsille selitettäväksi. Milon kasvutarina nörtistä sankariksi on mielenkiintoinen ja ehkä antoisinta koko elokuvassa on se, että pahiksemme Rourke paljastuu vasta loppupuolella.

Atlantis on pelastettu

On vähän hämmentävää, että Kidasta ja Milosta tulee lopuusa pari, vaikkei missään kohdassa näytetä selkeästi heidän rakastumistaan. Se että Milo päättää jäädä atlantikseen ei yllätä lopussa lainkaan, kun hän on ollut siitä paikasta kiinnostunut jo ihan pienestä pitäen. Atlantiksen loppupuolella on aika paljon toimintaa nopealla temmolla, joka ei minuun kyllä uppoa. Vähän hölmöä, että Atlantislaiset ovat jo monia vuosia koettanut saada lentovempeeitä toimimaan, eivätkä he itse olleet kokellut pitää kättään ohajsuspaneelilla kristallin kääntämisen aikana. Luulisi, että noiden vuosien aikana asukkaat olisivat  tajunneet  kokeilla ihan kaikkea, myös tuota. Minusta on myös vähän sekavaa ja mysteeristä se, miksi ja kuinka kuningas on saanut piilotettua Atlantiksen sydämen Atlantiksen alle. Aivan kuin kuiningas tahtoisikin, että Atlantis kuolee. Englanniksi kun katsoin Atlantiksen niin olin yllättynyt, että scifilegenda Leonard Nimoy on Atlantiksen kuninkaan äänenä. Spocin roolista Star Trekista itsensä tunnetuksi tehnyt Nimoy antaa läsnäolollaan suurta kunniaa tälle Disneyn ensimmäiselle scifiklassikolle. Toinen Disneyn scifiteemainen klassikko on Aarreplaneetta, johon en ole koskaan päässyt oikein sisään samalla tavalla kuin Atlantikseen. Atlantis on itseasiassa ensimmäinen näkemäni tieteiselokuva ja oikein hyvä sellainen, vaikka juoneltaan jättääkin jälkeensä mustia aukkoja.

Vares Yksityisetsivä

Aleksi Mäkelän ohjaus Pahoissa Pojissa teki minuun vaikutuksen, joten odotin paljon Vares elokuvaa. Harmikseni en päässyt ikärajan takia sitä leffateatteriin katsomaan, sillä olin sen ilmestyttyä vasta 12-vuotias. Vhs-kasetin kuitenkin avasin muoveista ennen äitiäni ja katsoinkin leffan useaan otteeseen pikkutelkkarillani. Lehtosaaren kirjoittama huumoria pulppuava dialogi jäi mieleeni, mutta ihan leffan juonta en silloin ymmärtänyt. Nyt kun katsoin elokuvan uudelleen, niin en tosiaankaan muistanut sen olevan näin hyvä ja viihdyttävä.

Vares elokuvajuliste

Alkoholiin taipuvainen turkulainen Jussi Vares viettää mieluusti aikaa kaverinsa Luusalmen kanssa Uudessa Apteekissa juoden. Hän tapaa Eevan komennusharjoituksissa ja vähän koittaa vongata häneltä, mutta Eeva pysyy tiukkana. Hän on menosa naimisiin Antero Kraftin kanssa, joka on yksi paskarosvo. Häissä Eeva auttaa Anteroa pakenemaan ja heidän hää- ja pakoautoa kuljettaa Jarza. Tampereella poliisit alkaa heitä seuraamaan, mutta he saavat ne karistettua. Samoihin aikoihin vähän isompi paskarosvo Miesman patistaa kaksi kaveriaan Tetsuo Sinkkosen ja Hillosilmä Munckin näiden pyssy ja tappomiehiksi. Miesmannilla on kätyri myös oikeassa poliisissa, mutta Koitere ei oikein osaa toimia kahden asian miehenä. Miesmannin vosu Pusuhuuli soittelee Anterolle, niin että Eeva menee mustasukkaiseksi kun herää motellissa hääyönään. Paikalle saapuukin Tetusuo, Sinkkonen ja Pusuhuuli, sekä kaikkien yllätykseksi Vares, joka vain oli lähtenyt Eevan perään. Hillosilmä ampuu ulkopuolisen Jarzan aivot pellolle, kun Eeva ja Vares pakenevat.

Vares ja Luusalmi laittavat korkin kiinni siksi aikaa, kunnes Vareksen naisasiat ovat selviä

He lähtevät hakemaan apua Jarzan kummisedältä ja tukivat, mikä on se paikka mistä Antero on perinyt isot rahansa, jotka hän on luvannut Eevalle avuksi paosta. Vanhasta Hesarista se löytyykin ja nämä menevät kaivuuhommiin. Pusuhuuli ja Anterokin ovat lähdössä. Antero ei halua Tetsuota ja Hillosilmä mukaan, mutta Pusuhuuli pakottaa hänet siihen. Se onkin tarpeellista, sillä Vares ja Eeva onkn paikalla, kun Antero saa rahansa kaivettua. Tetsuo ja Hillosilmä saavat kaikki autonrojuunsa, jossa ylimääräisestä päästään eroon. Niinpä Pusuhuuli ampuu Anteron, sillä hänhän on Miesmannin naisia. Loppufinaalitaistelussa on paikalla Miesman, Vares, Eeva, Pusuhuuli, Tetsuo, Hillosilmä ja paikalle eksynyt Koitere, joka on vihdoinkin tullut järkiinsä. Koitere ampuu Miesmannin ja Pusuhuulen, mutta puolitajunnut Miesmann saa ammuttua Koitereen. Hillosilmä ja Tetsuo aseineen ovat jo rahojen kanssa lähdössä, kun venäjän mafia tulee hakemaan omaansa pois. Jännitystarinan loputtua Eeva maksaa Jussille lupaamansa osuuden 25 000€ ja lähtee ulkomaille. Jussi lähettää muutaman tonnin menehtyneen Koitereen pojalle ja jatkaa Uudessa Apteekissa ryypiskelyä yhdessä ystävänsä Luusalmen kanssa. Vielä ennen lopputekstejä paha saa palkkansa Tetsuon ja Hillosilmän kohdalla, sillä heidät ampuu Jarzan äiti. 

Vares - Yksityisetsivä perustuu Reijo Mäen kirjaan Keltainen Leski. Olen kerran koittanut kirjan lukea, mutta myönnän sen olleen todella sekava, enkä sitä kirjana yhtään ymmärtänyt. Elokuvana pidän Vareksesta kovasti. Vaikka kuvaus on tummaa ja koko kesän sataa kaatamalla, niin se tuo tietynlaista dekkarifiilistä. Musiikki on hyvä suomirokkia, joka ei vie liikaa huomiota pois tarinasta. Itse tarina onkin tässä ehkä tylsin osa, mutta mehukkaat hahmot tuovat lihaa luiden ympärille. Jussi Vares (Juha Veijonen) itsessään on aika mitättömässä roolissa, mutta jokin särmä tulee hänen ehkä naivistakin kertojatyylistään. Luusalmi (Markku Peltola) on vähän liiakin Kaurismkläinen tässä elokuvassa, mutta toisaalta se sopii hänen taitelijamaiseen hahmoonsa. Eeva (Laura Malmivaara) on tekevä nainen, mutta hänellä ei oikein ole persoonaa. Samaa voin sanoa Koitereesta (Samuli Edelman), sillä ainoa mitä saamme hänestä selville on seksinhimo ja huonot perhesuhteet. Koitere saa työkaverikseen Touko Reinmannin (Santeri Kinnunen), joka osaa vittuilla Koitereelle kyllä ihan oikealla tavalla.  Antero Kraft (Jorma Tommila) on kova äijä, mutta älyä häneltä puuttuu. Elokuvan pahis Miesman (Jari Halonen) on hahmona aivan muusta maailmasta, sillä  hän puhuukin ihan ihmeellisillä lauseilla. Nuorempana en vain ymmärtänyt tämän hahmon tyyliä, mutta nyt saan jotenkin siitä kiinni. Miesmannin olemus, ego ja juurikin puhetyyli tekee hänestä piinallisen pääpahiksen.

Miesmann ampumassa Varesta, taustalla Pusuhuuli

Leffan selkeästi parhaat hahmot on Jarza (Jasper Pääkkönen) vaikka hän on ruudulla vain pienen hetken. Symppaan siltikin Jasperia, koska hän on kasvattanut takatukan ja hankkinut hammasraudat vain muutaman päivän kuvauksien tähden. Sääli vain, että hänen kuvauspäivänsä oli alku ja loppupäässä. Siltikin ihan parhautta Vareksesta tekee Tetsuo Sinkkkonen (Kari Hietalahti) ja Hillosilmä Munck (Pekka Valkeejärvi). Nämä hahmot voisivat olla hyvästä sketsisarjasta, mutta koska ne on elokuvassa he vetävät roolisna entistä vakavammin, mikä vain on hyvästä. Heidän kahden omat juttunsa ovat aivan parhaita. Erityisesti "Mitä vittua?"-lehti ja "Linda Lamppeenius vaatteet päällä" on jäänyt tästä elokuvasta pysyvästi mieleeni. Myös pidän kovasti leffan lopetuksesta, jossa heidät ammutaan järeällä aseella. Dialogissa on paljon muitakin herkullisia lausahduksia kuten: "Sullahan tulee hiki pelkästä paskalla käymisestä" sanoo Reinman Koitereelle tämän syödessä hampurilaista. Ehkä yleisimmin itellä kytetty sitaatti kuitenkin on: "Vittu mikä Antero saatana!" jonka sanoo Tetsuo. Tätä käytän silloin, kun joku tekee jotain oikein typerää.

Hillosilmä Munck ja Tetsuo Sinkkonen

Vares - Yksityisetsivä osoittaa, että Suomssa saa ja voi tehdä viihdyttäviä dekkareita, mitä Vares elokuvat onneksi ovat olleet.

Disney Klasskot 39: Keisarin Uudet Kuviot

Lainasin Keisarin Uudet Kuviot aikoinaan kaveriltani ja voi luoja kuinka elokuva nauratti. Siinä on niin mahdottoman hyviä vitsejä ja mieleenpainuvia lausaduksia. Tästä leffasta tehtyä pc- peliäkin olen tahkonut vaikka kuinka monet kerrat, sillä se on kerrassaan mainio peli. Minulla onkin tapana kutsua tätä leffaa sekä peliä nimellä Kuzkotopia. Eniten tykkään käyttää Kronkin huudahdusta: "Yzma, nosta kädet ilmaan!" Aina ollessani huvipuistossa tukkijoessa tämä täytyy huutaa ennen viimeistä isoa laskua.

Keisarin Uudet Kuviot elokuvan mainosjuliste

Keisari Kuzko on hyvin itsekäs ja säälimätön tyyppi. Hän haluaa rakentaa Kuzkotopian, kesäparatiisin, maalausjuntti Patchan kukkulalle. Patchalle tämä ei tietenkään käy. Hän palaa keisarin luota maansa myyneenä kotia, mukanaan yllätys. Itse keisari, joka on muutettu laamaksi! Keisari Kuzkon irtisanottu, kateellinen, petolinnun peräsimen näköinen noita-akka Yzma on pakottanut apulaisensa Kronkin tappamaan keisarin, sillä hän haluaa vallan itselleen. Tyhjäpää, mutta varsin mukava heppu, Kronk sotkee myrkkypullot, eikä illallisen juomassa tuulihattujen kera ollutkaan myrkkyä, vaan laamanestettä. Yzma käskee Kronkin hankkiutua eroon Kuzkolaamasta, joten Kronk heittää sen jokeen. Sieltä se sattuman kaupalla päätyy Patchan kärryyn. Patchan huomattua Kutzko laaman hän ei suostu avustamaan tämän tietä kotia, ellei Kutzkotopiaa rakenneta muualle. Näin ollen Kutzko joutuu yksin selviämään viidakon läpi ja kun pantterit ovat ahdistaneet hänet nurkkaan, niin Patcha tulee kuitenkin apuun. Yhdessä he selviävät jokeen tippumisesta, riippusillan hajoamisesta sekä toisiensa kestämisestä. Kuzko kun ei ole mikään erityisen vilpitön. Hän uskoo vakaasti, että palatsista saapuu pelastajat.

Kronk: "Hei nitteks taivaan tänään? Aikas sininen."

Mutkan Muonalassa ruokaillessaan heidän viereisensä pöytään istahtavat Yzma ja Kronk. Kuzkon valittaessa kokille ruuasta, Patcha kuulee Yzman suunnitelmasta murhata keisarin. Kuzkohan ei Pachaa usko, ja heidän tiensä erkanee jälleen. Heti sen jälkeen Kuzko näkee Yzman ja menettääkin kaiken toivonsa. Pacha oli jälleen kerran oikeassa. He tekevät suunnitelman, jossa Pachan perhe pitelee Yzmaa ja Kronkia, niin että Pacha ja Kuzko ehtivät palatsiin ennen heitä juomaan ihmisrohtoa. Kilpajuoksu palatsiin ei ole ihan tasavertainen ja kaikin puolin se olikin mahdotonta, mutta salalabrassa tapellaan ihmisrohtoputelissa isoon malliin. Kun purkeista ja puteleista puuttuu etiketit, niin ei auta muu kuin maistella kaikkia. Kronk ehtii kokea muutamaa eläimellistä ulkomuotoa, kunnes on taas laama. Kaksi pulloa jäljellä, sen on oltava toinen niistä. Yzma saa sen käsiinsä ja kappas vain, hän onkin kissa. Patchan avulla Kronk kiipeää palatsin ulkoseiniä pitkin ja saa vihdoinkin juotua rohdon, millä muuttuu takaisin ihmiseksi. Keisarimme on laamana oppinut jotain, sillä rakentaa kesäpalatsin Patchn talon viereiselle kukkulalle ja Patchan perhe saa myös osallistua vesiliukumäki-ilakointiin. Kronk alkaa vetää kurrepartiota, sillä viidakossa hän puhui hyvää kurrea. Patchan lapset ja Yzmakissakin oppii nyt puhumaan kurrea.

Kronk ottaa Mutkan Muonalan hallinnakseen

Keisarin oma teemalaulaja

Keisarin uudet kuviot on Disneyn toinen virallinen komedia Herkuleksen jälkeen. Vaikka herkkupojassa on ehkä enemmän vitsejä, niin sen elokuvan teema on muuten aika vakava. Keisarissa taasen on pitkin elokuvaa hyvä fiilis. Neljä päähahmoamme on kaikki erilaisia: Kuzko itsekäs ja näkyvästi itserakas, Patcha auttavainen ja hellyyttävä, Yzma vihainen ja nokkava sekä Kronk joka on hyväntahtoinen ja hassulla tavalla tyhmä, yksinkertainen. Nämä parit tasapainottavat loistavasti toisiaan ja siksi elokuva on leppoista katsottavaa. Hahmoista pidän eniten Kronkista, jolla on aivan omat juttunsa: tuulihattujen kokkaus, kurrepartio ja omat hyvä ja paha minä. Näitten kanssa kommunikointi on aivan hulvatonta. Välillä leffassa on ihan outoja juttuja jotka ei edes liity mihinkään ja sekin tuo huumoria. Näitä on apinan ötököiden syönti, sekä Kronkin pahan minän käsilläseisonta. Yzmakin vetelee yhden mahtivitsin, sillä hän meinaa muuttaa keisarin kirpuksi ja laittaa kirpun pakettiin ja pistää paketin toiseen paettii  ja lähettää paketin itselleen. Ja kun se tulee, ha ha haa, mäjäyttää sen vasaralla. Patchan porukoiden luona Yzma esittäytyy Patchan kummin kaiman serkun isotädiksi, äidin puolelta ja Kronk pääsee lapsien kanssa hyppimään hyppynarulla 90 apinaa, jotka omenoita syö. Kaikista herkullisin komediakohelllus on kuitenkin Mutkan Muonalassa, jossa Kronk pestataan kokiksi ja koittaa saada pyöräovissa kiertelevien Yzman ja Kuzkon  annostilauksesta selvää, tuleeko potut pottuina vai juuston kanssa? Toisaalta, vaihdetaan potut salaattiin.

Pachan läheinen perhe

Keisarin tarina perustuu pohjimmiltaan satuun Keisarin uudet vaattet. Samaa on enään itsekäs keisari, muuten tarina on mennyt kauas pidemmälle. Inka- ja perutyyliset palatsijutut ja maisemat ovat ihan kivoja, muttaa leffaa katsoessa keskittyy enemmän värikkyyteen ja huumoriin. 90-luvun lopun tyylinen eri kulttuurien tuominen tähän elokuvaan loistaa poissaolollaan. Keisarin Uudet Kuviot ei tarvitse sitä. Se seisoo vahvana oman oudon huumorinsa ja neljän päähenkilönsä varassa. Kronk on sivuhahmoista selvästi pidetyin ja hän saikin oman jatko-osa elokuvansa Kronkin Uudet Kuviot, joka on vielä ihan siedettävä jatko-osa. Koska Keisarissa ei animaatiolla nyt liikaa hifistellä, niin tyylillisesti jatko-osa ei ole edes kaukana. Vaikka Uudet Kuviot on täynä mitä hassumpia tyyppejä, niin yksi järjen ääni sieltäkin löytyy. Se on Pachan vaimo, joka on viimeisimmillään raskaana. Hän osaa olla realisti ja hei, onko Disneyleffassa aiemmin nähty naista, joka on raskaana. Ei minun muistaakseni, joten senkin takia Keisarin Uudet Kuviot on harvinainen elokuva. Yzma, nosta kädet ilmaan!

90 apinaa omenoita söi. Yks pomppi kattoon ja päänsä löi.

Star Trek Sukupolvet

Star Trek Uusi Sukupolvi sarja on nyt ohi ja on aika siirtyä heidän oman ensimäisen elokuvan pariin. Sukupolvet on yhdistävä teos, jossa Alkuperäinen sarjan hahmot antavat elokuvallisen vastuun Uuden Sukupolven hahmoille. Käytännössä vihdoinki kaksi suurta kapteeniamme eli James T. Kirk ja Jean-Luck Picard vihdoinkin tapaavat toisensa. Pari muutakin vanha hahmoa Alkuperäisestä sarjasta piipahtaa elokuvassa ja Bones ja Spock mainitaan. Heidän hahmojaan oli kuulemma pyydetty tähän elokuvaan mukaan, mutta Leonard Nimoy ja Deforest Kelly kokivat, että Bonesin ja Spockin tarinat loppuivat Tuntemattomaan Maahan. Molemmat heistä on kuitekin Uuden Sukupolven sarjassa käynyt cameon tekemässä, Bones nimittäin piipahti pilotissa ja Spock vieraili muutamassa jaksossa jollain kaudella.

Star Trek Generations alkuperäinen elokuvajuliste

 Kapteeni James T.Kirk on jo eläkkeellä, niin kuin hänen kaverinsa konemies Scot. He ja Chekov saavat kutsun uuden Enterprisen neitsytmatkalle. Enterprise ei kylläkään ole vielä valmis ja pelkän hupimatkan sijaan heidän täytyy ottaa äkillinen tehtävä vastaan, sillä pari avaruusalusta on jäänyt jumiin aikapoimuun. Uusi kapteeni pyytää Kirkiltä apua ja Kirk selvittäkin ongelman. Kaikkia ei kuitenkan Kirkin ja Scotin taidoillakan saada pelastettua, sillä vain noin 50 kyydissäollutta ehditään siirtämän yli 200 matkustajasta ennen laivan räjähtämistä. Samassa rytäkässä katoaa Kirk.

Noin 80 vuotta myöhemmin olemme jälleen Enterprisella, Picardin ohjaamalla sellaisella. Miehistö on leikkimässä holokannella merimieselämää, jonka vapautta Piacrd selvästi halajaa. Picard saa tiedot holokannelle veljensä ja tämän poikansa menehtymisestä. Tästä Jean-Luck menee aivan lukkoon, sillä viimeisen kauden jaksoissa hän vihdoinkin sai välit sovittua veljensä kassa ja tykästyi kovasti veljenpoikaansa, joka haaveili Tähtilaivastoon liittymisestä isona. Holokansileikit muutenkin joudutaa keskeyttämään, sillä Romuluslaiset ovat hyökänneet läheiselle observatioriolle. Enterprise on lähdössä siis pelastustehtäviin. Ennen sitä androidimme Data kokee, että hänen täytyy ottaa veljeltänsä saama tunnesiru käyttöön, sillä häntä vähän harmittaa se, kun hänellä e ole omaa huumoria. Tunnesiru ottaa Datasta ylivallan, eikä hän observatoriossa pysty pelastamaa loukattua Geordia, sillä hän kokee pelkoa. Klingonit saavat observatiosriosta löytyneen professori Soranin ja Geordin panttivangiksi. Soranin avulla he asentavat Geordin visiiriin kameran, jonka avulla he koittavat selvittää Enterprisen metalliset heikoudet. Picard saa yhteyden Klingoneihin ja ehdottaa vaihtokauppaa, hän tulisi Geordin tilalle. Sitä ennen hänen täytyy kuitenkin keskustela Soranin kanssa, joka on tekemässä maailmaa tuhoavaa asetta.

Data ja Beverly piraatteina holokannella

Kelakympin psykologitarjoilija Guinan on kertnut Picardille, että on tavannut Soranin aikaisemmin. He olivat molemmat tuhoutuneen Enterprisen kyydissä n. 80 vuotta sitten. Sitä ennen he olivat Yhteydessä. Yhteys on mielikuvamaailma, ikäänkuin loputon holokansi, jossa voi kokea ikuista onnea. Siksi Soran on nyt kehittänyt aseen, millä pääsisi takaisin Yhteyteen, mutta samalla ase tuhoaisi auringon. Siksi Picardin on estettävä tämä ase ja tavattava Soran. Klingonit pitävät lupauksensa. Picard pääsee Soranin luo, kun Geordi pääsii Enterpriselle. Pian alkaa kiivas tulitus Enterprisen ja Klingonien välillä, mutta Worf joka tuntee Klingonialukset hyvin, keksii kenon millä he tuhoutuvat. Enterprise on kuitenkin pahoin vaurioitnut ja joutuu tekemään voimakkaan pakkolaskun, jossa tuhoutu koko laiva ja sen miehistö. Samaan aikaan Picard on tappelemassa Soranin kanssa, mutta Soran ehtii ensin. Paikka räjähtää, Enterprise tuhoutuu ja Soran ja Picard pätyvät Yhteteen.

Picard ja Kirk kohtaavat

Yhteydessä Picard tapaa oletetun tulevaisuuden perheensä, mutta jo siellä jouluikkunan äärellä pohtii, ette tämä ole totta. Guinanin kaiku tulee ehdottamaan, että hae Kirk avuksesi, joka on tällä Yhteydessä ollut sen 80 vuotta ja palatkaa takaisin. Kirkille tuo 80 vuotta on ollut vain muutama minuutti ja aluksi hän ei haluakkaan yhteydestä pois. Kun Picard painottaa, ettei tämä ole totta vaan loputonta mielikuvitusta, Kirk heltyy. Hän haluaa olla hyödyllinen, sillä mitään hyödyllistä hän ei ole eläkepäiviensä akana saanut aikaan. Yhdessä he pääsevät takaisin aikaan, jossa Soranin suunnitelmat ehditään estämään ja Enterprise on vasta tekemässä pakolaskua. Kirkin ja Picardin avulla Soran ei ehdi Yhteyteen, vaan räjähtää palasiksi. Kirk kuitenkin on roikkusillalla hakemassa Soranin asetta, mutta putoaa ja haavoittuu vakavasti. Tässä herkässä kohtauksessa Kirk antaa Picardille neuvonsa kapteenina, ennen viimeistä hengenvetoa. Picard hautaa Kirkin ja laittaa tämän tähtilaivastomerkin haudan päälle muistoksi. Enterprise on tehnyt ison, mutta onnistuneen pakkolaskun ja Data oppii itkemään onnesta, sillä jopa Datan kissa Täplä on pelastunut. Enterprise on kuitenkin lopullisesti romua, mutta Picard on oppinut jotain. Aika ei ole meidän vihollisemme, aika on meidän ystävämme. Viimenen kuva on rikkoutuneen Enterprisen kapteenin tuolista. Paluuta entiseen ei enää ole.
  
Kahden ensimmäisen Satr Trek sarjan fanille Sukupolvet on mukavaa katseltavaa. Innostuin todellakin, kun sain nähdä lempikapteenini Kirkin pitkästä aikaa, vaikka vähän pöhöttynyt hän onkin. Kirkin ja Scotin välillä on edelleen mieletön kemia, vaikka Scot ei olekkaan viskiä kiskomassa. Chekov on kanssa kiva pitkästä aikaa nähdä ja Sulukin mainittiin, sillä hänen tyttärensä on mukana tämän ekan Enterprisen ohjauksessa. Hämmentävin näky on, kun Picard ja Kirk tapaavat ensikerran, sillä en ollut varma siitä, mite hahmojen kuuluisi reagoida toisiinsa. Heidä välistä kemiaa kuvailisin jännäksi, sillä he eivät kuitenkaan oleleet täysin samalla tasolla, mutta arvoltaan ovat molemmat kapteeneja. Tiesin jo etukäteen Kirkin kuolevan tässä elokuvassa, muta jos en olisi tätä tennyt, niin varmasti tunnekuohuni olisi ollut suurempi. Pidin kuitenkin kovasti tästä herkästä hetkestä jonka Picard piti Kirkin menehtymisen jälkeen. Sille osattiin antaa tarpeesi rauhaa.

Chekov, Kirk ja Scott vanhoina

Alkupään Enterpsrisen prologi oli minun makuuni ehkä vähän pitkä, mutta mukavasti saimme vanhoille hahmoille ruutuaikaa. Sen jälkeen tuleva Enterprisen miehistön pelleily holokannen merirosvolaivassa on todella koominen, mutta loogisuutta siinä ei ole. Tosin se vei hyvin tähän Datan huumorintajuttomuusongelman ja syyn sille, miksi Data vihdoinkin halusi kokoeila tunnesirua. Enterprisen miehistöstä Data saikin Picardin lisäksi eniten ruutuaikaa, sillä hän vihdoinkin sai kokea tunteita ja se repi leffan suurimmat huumorit. Data nauroi paljon ja ärsyttävällä tavalla ja tajusi vanhoja monien vuosien takaisia vitsejä. Myös muut Datan tunteet, kuten pelko ja häpeä, tuotiin hyvin esille ja Datasta tuli taas astetta mielenkiintoisempi hahmo. Seuraavissa elokuvissa odotankin mielenkiinnolla mitä tunnesiru Dataan tuottaakaan. Eniten kuintenkin vaikutuin siitä, kuinka Data sai tuntea onnea ja helpotusta lemikkinsä Täplän löytämisestä. Ylipäätäänsä se, että Täplä on mukana on ihana asia, sillä se kisu on mitä suloisin.

Data oppii nauramaan

 Sukupolvet elokuva olisi periaatteessa voinut olla vain Star Trek The Next Generations sarjan loppuhuipennus pätkissä, mutta elokuvana se ehkä antoi suremman vaikutuksen. Valaistus oli sellaista mistä en välittänyt, kun kellertävyys heijastui joka suunnasta. Räjähdykset, ääniefektit ja holokannen merirosvolaiva oltiin kuitenkin jo tuotettu vähän isommalla budjetilla mitä yhteen tv-sarjan jaksoon laitettaisiin. Tämän elokuvan parissa oli helppo viihtyä, mutta nille jotka ei Star Trek Alkuperäinen sarja tai Uusi Sukupolvi hahmoista välitä, ei varmastikkaan voi saada tunnetasolla tästä sitä samaa irti, mitä minä sarjojen fanina sain.