Disney Klassikot 40: Atlantis

Atlantiksen omistin alun perin videolla, mutta onneksi päivitin sen blu-ray aikaan, sillä kyseinen elokuva vakuuttaa visuaalisuudellaan. Lapsena leffa itessään oli ihan ok, mitä nyt Milon äänestä pidin kovasti, sillä onhan hän Salkkari Kalle, eli Pete Lattu. Atlantis myytti on ollut minulla jo pienenä tiedossa, mutta siitäkin on tehty niin monia erilaisia variaatioita, että ihan senkin takia Atlantis kiinosti. Atlantis video on minulla edelleenkin tallessa, sillä sen perässä on kaksi ensimmäistä jaksoa sarjasta Disneyn Välitunti. Tämä sarja on Disneyn parhautta sitten Ankronikan, ja kyllä myönnän jopa tykänneeni noista jaksoista enemmän kuin Atlantis elokuvasta.

Atlantiksen leffajuliste

Nörtti Milo Tach ei saa Yliopistolta rahoitusta Islantiin, josta hän halluaisi käydä etsimässä Suojelijan Eeposta. Kyseisessä Eepoksessa kerrotaan Atlantiksen kadonneesta kaupungista. Juuri Milon sanottua itsensä suutuspäissään irti yliopistolta, hän tapaa kotonaan Helgan joka vie hänet Preston Whitmoren luo. Selviää Prestonin olleen Milon isoisän kanssa hyviäkin kavereita ja he löysivät Islannista Suojelijan Eepoksen. Vedonlyönnin vuoksi Whitmore joutuu omasta pussista nyt kustantaman matkan Atlantikseen, kun Milo on nyt siansaksaeksperttinä paikalla. Isolla laivalla lähetään Atlantikselle ja sieltä sukellusveneellä meren syvyyksiin. Heidän kimppuun hyökätään muutamaankin otteeseen, mutta seikkailulle ei olla tultu luovuttamaan. Milo tutustuu matkan aikana komentelevaan komentaja Rourkeen, Rourken luottonaiseen Helgaan, kokki Cookiehen, lääkäri Sweetiin, räjähdysekspertti Vinnieen, kaivuuekspertti Myyrään, selostaja Pacardiin sekä konemestari Audreyhyn. Aluksi Milo ei oikein pääse porukkaan mukaan nörtteytensä vuoksi, mutta pikkuhiljaa Milo ystävystyy ja sosialisoituu porukassa. Hänhän heitä kuljettaa eteenpäin Suojelijan Eepoksen avulla.

Yöllä Milon ollessa kivipissalla sattuu kummia. Tulikärpäset ja Atlantiksen asukkaat säikyttävät heidät ja porukka päätyy luolista valoon. Vastapäisellä saarella kelluu Atlantis. Atlantislaiset osaavat vaikka mitä kieliä ja yhteinen sävel löytyy helposti. Prinsessa Kida vie heti tutkimusjoukkomme tapaamaan isäänsä, Atlantiksen kuningasta. Isukki ei halua vieraita maihinsa ja käskee heidän häipyä viimeistään huomenna. Muut tutkimusmatkailijat koittavat nauttia Atlantislaiden vieraanvaraisuudesta, kun Milo saa tehtäväkseen pehmentää Kidaa. He tulevatkin keskenään toimeen ja Kida kertoo Milolle lapsuuden traumastaan, joka nähdään elokuvan prologissa. Atlantiksen jumalpatsaat ovat leijailleet kaupungin yllä ja vesivyöryn tuhotessa kaupunkia Kidan äiti on noussut kristallin voimalla jumalten viereen. Yhdessä Kida ja Milo tutkivat veden alle jäänyttä tekstiä, jossa kerrotaan kristalleista tarkemmin. Atlantislaiset kun eivät osaa lukea. Milo myös selvittää kuinka Atlantislaiset lentohärpäkkeet toimii.

Tervetuloa Atlantiksen kaupunkiin

Atlantiksen kuningas on vakavasti sairas. Ennen kotiinpaluuta Rourke tulee häntä uhkaileman, sillä Atlantiksesta ei ole vielä löytynyt jättikristallia, jonka kuvan hän on Milon kirjasta repinyt. Palatsista Atlantiksen sydän kuitenkin löytyy, tosin maan alta. Rourke, Milo ja Kida pääsevät sen näkemään ja silloin Kida kristallisoituu. Rourke haluaa viedä kristallisoituneen Kidan maanpäälle ja hänen omat joukonsa on sinä avittamassa. Pääporukkame on tietenkin Milon puolella ja sota syttyy Rourken komppanjan ja Milon, hänen ystävien ja Atlantislaisten välillä. Atlantislaiset lentovälineet toimii hyvin sodassakin, sillä ne kestävät ihmisten aseita. Rourke ei armoa anna, hän jopa pudottaa Helgankin kydistä. Milo pääsee kuitenkin Rourken niskanpäälle ja Rourke saa osuman kristallisoituneesta lasista. Näin Rourkekin kristallisoituu. Kidan päästyä säiliöstä vapaaksi Atlantis rakentaa suojat kaupunkinsa ylle, jota tulivuori ja tulvavesi uhkaavat. Kida palautuu normaaliksi, mutta Atlantiksen kuningas menehtyy. Hänestä tehdään patsas, joka nousee taivaalle Atlantiksen sydäntä suojelemaan. Milo jää asumaan Kidan luokse Atlantikselle, kun muut palaavat omaan mailmaansa ja Vinny lupaa ajatella heita uudessa kukkakaupassaan joka päivä, paitsi kesäisin kun hän kalastaa.

Klemareita, isoja. Tavallista toimistokamaa.

Atlantiksen animaatiossa on paljon teräviä kulmia ihan hahmoista alkaen. Tämä tyyli tuo minulle mieleen animen ja Pokemonit, joitten ekaa kautta seurasin aikoinaan.  Tyyliin kestää hetki tottua, sillä tämäntyylistä elokuvaa en Disneyltä ole aiemmin nähnyt. Terävät kulmat ovat hyvin vastakohtaisia esim. Mulaniin verattuna, mutta tämä jotenkin sopii hyvin tähän Atlantiksen maailmaan. Tietokonetta ja tietokone-efektejä on käytety rutkasti, välillä jopa liiankin voimakkaasti. Katsojana helposti pysty erottamaan tietokonekohdat perinteisemmästä käsinpiirretystä. Ensimmäisenä Diseyn scifielokuvana nämä tietokoneella tehdyt taisteluotokset ja scifivimpaimien käyttö on hyvinkin luonnollista. Värimaailmaa hallitsee vahvasti sinisen eri sävyt,sekä harmaanmusta, joka ehkä pikkusen häiritsee meikäläistä. Värisävyiltään Atlantis ei todellakaan pröystäile, mutta tuo kuitenkin mielenkiintoisia maisemia esille.

Sinä sekoitit soraa, soraa eri puolilta maapalloa

Pidän tämän elokuavan voimakkaista naispersoonista, kuten Helgasta ja Audreysta. Vinny on kumminkin suosikkihahmoni pistävän huumorin takia. Varisnkin kohtaus, jossa Milo juo vahingossa hänen nitroglyseriiniä on loistava. Vuokko Hovattan ääni on mielestäni liian pehmeä ja käheä Kidalle. Jukka Rasila on Myyränä upea. Hän tuo hyvin sellaisen friikkeyden hahmoon. Kidalla ja Audreylla on luonnottomat isot huulet muihin hahmoihin verrattuna, mutta muuten hahmot ovat aika uskottavan näköisiä, lukuunottamatta Myyrää, jonka on kait tarkoituskin olla aika mystinen hahmo. Hänen historiaansakkaan ei edes voida kertoa. Sikäli hyvä, sillä muuten se olisi vähentänyt Myyrän kiehtovuutta ja mielenkiintoisuutta. Kokki on ehkä vähän tekemällä tehty hauskaksi, mutta kyllä minua edelleenkin naurattaa "pavut, pekoni, viski ja läski". Onneksi tässä elokuvassa ei ole mitään pikkusia söpistely elukoita hassuissa sivuosisssa, siitäkin jo huomaa että Atlantis on tehty vähän vanhemmille katsojille. Juonikin on aika vaikia pienimmille lapsille selitettäväksi. Milon kasvutarina nörtistä sankariksi on mielenkiintoinen ja ehkä antoisinta koko elokuvassa on se, että pahiksemme Rourke paljastuu vasta loppupuolella.

Atlantis on pelastettu

On vähän hämmentävää, että Kidasta ja Milosta tulee lopuusa pari, vaikkei missään kohdassa näytetä selkeästi heidän rakastumistaan. Se että Milo päättää jäädä atlantikseen ei yllätä lopussa lainkaan, kun hän on ollut siitä paikasta kiinnostunut jo ihan pienestä pitäen. Atlantiksen loppupuolella on aika paljon toimintaa nopealla temmolla, joka ei minuun kyllä uppoa. Vähän hölmöä, että Atlantislaiset ovat jo monia vuosia koettanut saada lentovempeeitä toimimaan, eivätkä he itse olleet kokellut pitää kättään ohajsuspaneelilla kristallin kääntämisen aikana. Luulisi, että noiden vuosien aikana asukkaat olisivat  tajunneet  kokeilla ihan kaikkea, myös tuota. Minusta on myös vähän sekavaa ja mysteeristä se, miksi ja kuinka kuningas on saanut piilotettua Atlantiksen sydämen Atlantiksen alle. Aivan kuin kuiningas tahtoisikin, että Atlantis kuolee. Englanniksi kun katsoin Atlantiksen niin olin yllättynyt, että scifilegenda Leonard Nimoy on Atlantiksen kuninkaan äänenä. Spocin roolista Star Trekista itsensä tunnetuksi tehnyt Nimoy antaa läsnäolollaan suurta kunniaa tälle Disneyn ensimmäiselle scifiklassikolle. Toinen Disneyn scifiteemainen klassikko on Aarreplaneetta, johon en ole koskaan päässyt oikein sisään samalla tavalla kuin Atlantikseen. Atlantis on itseasiassa ensimmäinen näkemäni tieteiselokuva ja oikein hyvä sellainen, vaikka juoneltaan jättääkin jälkeensä mustia aukkoja.