Detective Pikachu

Oli jo minunkin aika päästä näkemään ensimmäistä kertaa Pokémon elokuva elokuvateattereissa. Ensimmäisen Pokémon elokuvan Mewtwo vs. Mew aikaan olin niin pieni, etten elokuvateatteriin yksin enkä kavereitten kanssa päässyt, ja perheeni ei taasen Pokémoneja ole koskaan ymmärtänyt. Kolme ensimmäistä Pokémon elokuvaa (eli ne jotka saivat suomessa teatterilevityksen) omistan kyllä videolla, mutta ainoastaan ensimmäinen niistä on oikeasti aikaansa nähden ollut vaikuttava. Elokuvat eivät ole kuitenkaan vetäneet vertoja Pokémonien ensimmäiselle Into League tv-sarjan kaudelle, jonka arvostelun voi lukea täältä. Teksti elokuvasta Mewtwo vs. Mew kannattaa myös lukea, ennen kuin jatkat tässä Dedective Pikachussa eteenpäin, sillä tulen niihin viittaamaan monissa kohdissa.

Detective Pikachu elokuvajuliste

Lapsena päähenkilömme Tim ei ikinä saanut Cuponea poképalloon, joten hän heitti unelmansa Pokémonmestaruudesta romukoppaan. Timin äiti on kuollut ja isänsä luota hän muutti vuosiksi mummonsa luo. Nyt isä katoaa, joten Timin täytyy mennä hänen kotikaupunkiinsa Ryme Cityyn, jossa Pokémonit ja ihmiset elävät rinnakkain sovussa. Poliisiasemalla ollaan varmoja Timin isän Harryn kuolemasta, eikä Tim oikein osaa suhtautua siihen. Hän menee isänsä kotiin ja ylättäen tapaa siellä Pikachun. Eikä minkätahansa Pikachun vaan puhuvan Pikachun. Vaikka Pokémonit elävätkin ihmisten rinnalla, niin yhteistä kieltä he eivät ole vielä löytäneet. Pikachu kertoo Timille, ettei Harry ole kuollut. Hän oli Harryn Pokémon partneri ja yhdessä he olivat selvittämässä rikosta. Pikachu vaan ei muista mitään. Yhdessä he kumminkin päättävät etsiä Harryn.

Söpö pikku etsivä Pikachu

 Salapoliisiseikkailun aikana tutustutaan teinimäiseen toimittajaan Lucyyn ja tämän Psyduckiin, juodaan useasti kahvia, haastatellaan Mr. Mimea ja käydään tulinen ja laiton Pokémon kamppailu. Siellä selviääkin, että vastustajallemme Charichardille on haistateltu R- nimistä huumetta, mistä lohikäärme menee aivan sekopäiseksi. Yhteyttä otetaan myös Lucyn työpaikkaan eli Clifford- yhtiöön, jonka tavoite on saada Pokémonit ja ihmiset vielä paremmin yhteen. Firman pomo, pyörätuolissa oleva Howard Clifford, syyttää poikaansa kaikessa mitä kaupungissa tapahtuu. Howard näyttää hologrammi kuvaa Harryn ja Pikachun viimeisestä automatkasta, sekä Mewtwosta joka tuhosi kaiken. Lucyn ja Psyduckin avulla Tim ja Pikachu löytävät kaukaisen tehtaan, jossa on geenimanipuloituja Pokémonja. Tehtaassa on kehitetty Mewtwota, maailman kaikkeuden voimakkainta Pokémonia. Geenimanipuloidut Pokémonit hyökkäävät sankarimme kimppuun, samalla kun Pikachu yhtäkkiä muistaa kaiken. Hän kokee olevansa syypää Harryn kuolemaan petettyään hänet ja lähtee Timin luota pois. Samalla Ryme Cityssa tapahtuu kauheita. Pokémon festarit on alkamassa ja Pokémon ilmapalloihin on syöterry R-kaasua. Voimkkaana kaasu saa Pokémonit ja ihmiset muttuumaan yhdeksi hahmoksi. Kaiken takana on tietenkin Howard, joka antureillaan ohjaa Mewtwoota. Anturit hänelle on laittanut oma poikansa, ettei vaikuttaisi liian syylliseltä. Pojalla on myös apurina eräskin Ditto, joka osaa muuttua niin ihmiseksi kuin Pokémoniksi. Kun antureilla ohjattu Mewtwo on hakkaamassa Timia ja kaupunkia säpäleiksi, Pikachu vihdoinkin muistaa kuinka käyttää sähköään. Lopulta kaupunki pelastuu ja anturiton Mewtwo paljastaa kaiken. Kun Harry oli kuolemaisillaan, hän siirsi Harryn sielun ja muistot Pikachuun. Tästä syystä Pikachu ei itse muistanut mitään ja osaa puhua Timille. Mutta nyt kun Tim on paikalla ja maailma pelastettu, niin Harry muutetaan takaisin Harryksi ja Pikachumme palautuu normaaliksi söpöksi sähköhiireksi. Epilogissa Tim on jo palaamassa mummonsa luokse, mutta päättää sittenkin jäädä asumaan isinsä ja Pikachun seuraan.

Kuka kehtaa nukahtaa Jigglypuffn laulaessa?

Dedective Pikachussa on mukavasti kivoja viittauksia vanhaan Pokémon- sarjaan ja ensimmäiseen elokuvaan. Kohtauksessa jossa ollaan labrassa, missä Mewtwo on kehitetty sain ihan kylmiä väreitä, sillä se toi niin vahvasti mieleeni sen jännityksen kun katsoin aikoinaan 8-vuotiaana ensimmäisen Pokémon- elokuvan prologia. Siinä nimen omaan kerrotaan Mewtwon synnystä ja nytkin siihen viitattiin, että siitä on 20- vuotta. Niin kuin kyseisestä elokuvasta on! Koko Mewtwo on aina ollut itselle sellainen Pokémonien myyttisin hahmo, joten tähän sen syntyyn ja myyttisyyteen paneutuminen toi itselleni todella voimakkaita nostalgisuuden viboja. Paljon kivoja pikkujuttuja kanssa elokuavsta löytyi viitaten Into Leaguen sarjaan: Jigglypuff laulaa karaokebaarissa ja tyypit nukahtavat, Magicarp muuttuu yhdestä potkusta Gyarodosiksi, Mr. Mime kommunikoi miimikoimalla, Bulbasaurit elävät metsssä laumassa ja parantavat pokemoneja, sekä tetty Psyduck joka voi käyttää voimiaan vain silloin, kun päänsärky kasvaa liian suureksi. Myös suosikkipokémonini Charmander tuli elokuvassa vastaan ja oli niin ihanan hellyyttävä näky. Cubone osaa tapella kunnolla pikku luubumerangillaan, kun ei halunnut poképalloon ja ehkä elokuvan ikimuistoisin kohta on se, kun surullinen Pikachu laulaa itsekseen Pokémon tunnaria. Tätä laulua minä ja osa leffaseurastani kaipasi myös lopputeksteihin, mutta valitettavasti sitä ei sieltä löytynyt.

Psydack? Psydack!

Dedective Pickachussa on aika simppeli juoni. Ihmishahmot ovat aika tylsiä, mutta pidettäviä. Loistavasti animoidut ja persoonalliset Pokémonit ovat se syy miksi tämä elokuva täytyy nähdä ja jos Pokémoneista ei piittaa, niin kannattaa skipata leffa. Minulle Pokémonit ovat suuri kappale lapsuutta ja sen tuomaa nostalgiaa, joten oli itsestään selvyys että tulen katsomaan Detective Pikachun. Voin sanoa, että tämän elokuvan jälkeen olen jälleen ollut jossain Pokémon huumassa. Komedia tuli pitkälti Pokémoneilta, sillä Tim ja varsinkin Lucy ovat aika kuivakkoja tyyppejä, kunten myös nämä Cliffordit. Raspiäänellä puhuva ja kahvia kittaava Pikachu ei häirinnyt minua yhtään, sillä hän ainoana pystyi ymmärtämään muiden Pokémonien kieltä ja muutenkin tokaisi aina sen mitä ajatteli. Ehottomasti Pikachu on tämän elokuvan pääosassa. Oman kirsikan kakunpäälle toi se, että kun Pikachu jälleen puhui Pokémon äänellänsä, niin hänen pikapikansa oli suoraan vanhasta alkuperäisestä animaatiosta. Se ääni on painunut syvälle mieleeni.