Disney Klassikot 46: Aivan Villit

Vaikka olen kovan luokan Disneyfani, niin Aivan Villit elokuva meni minulta aikanaan jotenkin ohi. Sen animaatio ei ollut mitenkään Disneymäistä, enkä kyllä muista että tätä olisi mainostettu samalla tavalla yhtä isosti, kuin muita Disneyelokuvia aikoinaan. Mutta eihän tämä edes ole oikeasti Disneyn elokuva, ainoastaan Disneyn julakisema. Siksi en ymmärrä mitä tämä tekee klassikkolistalla? Dreamworksin Madagascar elokuva ilmestyi muistaakseni vuotta aiemmin ja siitä taasen tykkäsin kovasti. Vaikka nyt kun Aivan Villit katsoin, niin huomaan,että Madagascarissa on paljon käykäsempi animaatio.

Aivan Villit mainosjuliste

Aivan Villit kertoo Simson leijonasta, jolla on poika Roni. Simson on eläintarhan karju ja hänen poikansa nössykkä, joka ei osaa edes karjua. Kerran iltasella Simson kavereineen on eläinten curling- matsissa, jota Roni tulee kamujen painostamana häiritsemään. Isä on hyvin vihainen, joten Roni karkaa eläintarhasta. Hän menee ulkopuolelle konttiin, joka vie hänet Afrikkaan, sinne mistä isäkin on kotoisin. Isä tosin on valehdellut Ronille ja kaikille ystävilleen kokoajan, hän on syntyjään sirkusleijona ja keksinyt kaikki villit tarinat päästään.

Roni tätyyy kuitenkin pelastaa ja vastoin Simsonin tahtoaa seuraan lykkäytyy Simsonin paras ystävä Veeti orava, Veetin ihastus Pirkko kirahvi, Late käärme ja eläintarhan maskotti Niilo koala. Sekalainen seurakunta kävelee kaupungin kaduilla ja putkisoissa ja lopulta he löytvät vapaudenpatsaan. Sieltä se saavat kaapattua pienen laivan, jolla pääsevät Ronin perään. Afrikassa eläimiä pelastetaan tulivuoren purkaukselta, mutta Roni karkaa sinne silti ja Simsonin poppoo lähtee etsintäretkelle. Siellä Simsonin totuus paljastuu muille ja porukka hajoaa. Ilkeät Gnut elukat ovat valloittaneet paikat ja he haluvat päästä ravintoketjun huipulle leijonien yläpuolelle. Pääjohtaja Gnu pitää omana jumalanaan koala pehmokarhua, joten kun he näkevät Niilon, hänestä tulee heidän jumalansa. Pienen juonen avulla kaikki saadaan turvaan ja pääjohtaja Gnu saa lievästi sanottuna kenkää hommastaan. Gnut tulevat eläintemme kavereiksi ja lähtevt samalla lautalla millä tulivatkin, pois saarelta.

Elukat kaupunglla

Aivan Villit on ihan katsottava tekele, mutta siinä on jo lähtökohtaisesti käsikirjoituksessa ongelmia. Itse juoni alkaa vasta puolivälissä elokuvaa, kun gnulauma paljastuu pahikseksi. Kaikki sitä ennen on Ronin etsintää päämäärättömästi ja kyllä se on ihan hauskaa, mutta turhaa  elokuvassa, kun juoni ei pääse liikkumaan eteenpäin. Se, että pääosassa on leijonia, tuo auttamatta mieleen Disnen Leijonakuninkaan ja sen musikaalista nähdään jopa mainoskyltti eläinten keskustassa kulkiessa. Leijonakuningas viittaus on myös siinä, kun Simson on pääpahisgnun kanssa kallionkielekkeellä roikkumassa. Viittaus on liiankin selvä Mufasan ja Scarin kohtaamiseen. Näin huono elokuva ei edes antsaitsisi viittauksia niin klassiseen  kohtaukseen (ja näin sanon minä, joka ei edes pidä  Leijonakuninkaasta).

Leffan juoni on tosiaankin höttöä, eikä hahmot pidä mielenkiintoa yllä. Käärmettä en edes muistanut ja Niilo koala koitti olla sarkastinen joka asiassa. Minä joka en ymmärrä sarkasmia, en saanut hahmosta mitään irti. Oravan ihastus kirahviin oli aika söpöä, mutta nähty jo. Vaikka Madagascarin katsomisesta on vuosia, niin kyllähän siinä Marty kirahvi ihastui siihen virtahepoon. Simsonilla ja Ronilla on klassinen isä-poika suhde. Poika ihailee isäänsä, kunnes kakki paljastuu valheeksi ja isä tekee kaiken pelastaakseen poikasa. Ei erityisen mielikuvitukselista. Kaiken päälle kun juoni laahaa, alku on pitkäveteinen ja musiikista en muista mitään, niin Madagascar vetää Aivan Villit ihan 6-0. Madagacarin animaatio on kyllä heikompaa, mutta siinä huumori ja varsinkin sivuhahmot saavat naurattamaan. Aivan Villeille annan plussaa kehittyneestä animaatiosta ja nimekkäästä ääninäyttelystä (päägnuuna Star Trekin William Shatner, tosin sekin ääni madallettuna).