Lippukokoelma

Lippukokoelma

torstai 27. helmikuuta 2020

Kotimaiset Ysärit: Ironian Vuosi 1990

Leffaprojektini on päässyt alkuun. Vuonna 1990 en ole vielä edes ollut tuskan jomotus isäni nivusissa, joten en ole katsonut elokuvia silloin. Veikkaisin isäni katselleen nuihin aikoihin kotimaisia Uunoja ja äitini katsoi musiikkiohjelmia. Elokuvissa he eivät käyneet. Isosikolle näytettiin ensimmäisillä vhs-nauhureilla Disneyn piirettyjä.
Koska 1980 -luku ei ollut kotimaiselle elokuvalle mitään herkkua, niin 90-luku ei alkanut kovin vahvasti. Monesti elokuvat perustui johonkin valmiiseen hahmoon, tai leffa käsikirjoitettiin sketsihahmon ympärille. Siihen aikaan Pulttibois, Spede- ja Vesku Showt olivat tv.ssä katsottuja, pian alkoi Kummelitkin. Ei ihmekkään, että vuonna -90 tehtiin jopa kolme sketsihahmo elokuvaa. Uunio Turhapuro muuttaa tuolloin maalle, Rampe ja Naukkis pyrkivät iskelmä taivaalle ja Vääpeli Körmy simputtaa kokelaita armeijasssa. Ainakin Rampe ja Naukkis tekevät ihan tahalleen jopa pilaa siitä, että nytten tehdään halvalla elokuvaa. Ironialla pannaan kunnolla ja haukutaan valmiiksi jo omaa leffaa. Miksi edes haluatte katsoa tätä?
Rampe & Naukkis
Tänä vuonna ei elokuvan tekeminen ollut kovin peroonallista. Kun elokuvassa on alkutekstit, sen fontti on aika yksinkertainen. Kamera-ajoja ei pahemmin harrasteta, staattisia kuvia on lähes kaikki. Valaisussakin huomaa, että tekniikka ei ollut kehittynyt, tai sitten se ei kiinnostanut. Rampessa ja Naukkiksessa on pajon pimeitä kohtia ja Kiljusessa ja Amerikan Raitissa näkyy selvästi se, että luotetaan auringon valoon ulkokuvissa. Ei ihmekkään, että ruoho ei näytä vihreältä valkokankaalla. Kaurismäki on ainoa, joka on jo tuolloin ymmärtänyt hyvän valaistuksen merkityksen, toisin kuin Amerika Raitin tekijät Jörn Dönner ja Lauri Törhönen. Monissa elokuvissa painaa se sama helmasynti, mikä vieläkin suomielokuvissa. Dialogi on yhtä muminaa tai kuiskausta, volumiia saa säätää kovalle tai valita tekstitysvalikosta Suomen heikkokuuloisille, jos halua edes vähän saada juonesta selvää. Poikkeuksena huonoille äänille on laulut. Kun lauluja tulee vastaan pitkin elokuvia, ne soivat julmetun kovalla. Rampessa ja Naukkiksessa tekstitys on tarpeen, eihän näitten ukkojen puheesta muutenkaan mitään ymmärrä. Kuvanauhat ovat monissa filmeissä kanssa hyvin likaisia ja rakeisia, eihän näitä dvd:lle käännettäessä ole viitsitty putsata, kun ei kukaan kuitenkaan 90-luvun kotimaista katso.
Amerikan Raitti
Kun ajatelaan Suomalaisessa elokuvissa aina olevan alastomuutta, niin pitkälti sitä ainakin tänä vuonna näkyy. Körmy alkaa alastomilla miehillä, Rampessa ja Naukkiksessa on alaston painija ja Porttikielto Taivaaseen kun kertoo huorista, niin kyllä siellä ihoa näkyy. Poikkeuksellisesti siinä naisten estetiikkaa ja fysiikkaa pyritään edes kuvaamaan eroottisessa valossa. Amerikan Raitissa taasen huoriminen on paljon rumempaa kylpyammeessa.  Tupakanpoltto on kanssa elokuvssa usein esillä. Se ei ole tarpeen, mutta hamot on laitettu tekemään sitä, että hahmo edes tekisi jotain samalla kuin ajattelee. Tämä on voimakasta varsinkin Kaurismäen Tulitikkutehtaan tytössä, jossa puhumattomat sanat korvataan röökillä.
Tulitikkutehtaan Tyttö
Syy miksi 90-vuoden kotimaiset eivät ole saaneet erikoisen kummoista mainetta on niiden juonittmuus. Tarinoissa ei ole logiikkaa, ne ovat kauheaa sähläystä ja päätöntä kohellusta varsinkin Kiljusilla, Körmyllä, Rampella ja Naukkiksella, sekä Amerikan Raitilla. Varsinkin Kiljusilla ja parivaljakko R&N:llä oletetaan, että yleisö tuntisi hahmot entuudestaan ja jätetän tärkeä hahmojen esittelyvaihe pois.  Kaurismäki taasen venyttää lyhytelokuvaksi soveltuvan tarinan noin tunnin mittaiseksi puutumaksi. Suurin osa näistä katsomistani 90-luvun elokuvista lasketaan komedioiksi. Huumoria en kuitekaan mistään niistä löydä. Monet löytää jopa Kaurismäen teoksesta huumoria, mutta koska minä en sitä kuuluisaa mustaa huumora ymmärrä, jää Tulitikun, Körmyn, Kiljusten ja Amerikan raitinkin vitsit kokonan tajuamatta.
Kiljusen Herrasväen Uudet Seikkailut
90-luku on pullollaan hyviä näyttelijöitä, eikä näitä leffoja niiden takia haluaisi haukkua. Olen juuri katsonut sketsisarja Hukkaputkea jossa Jukka Sipilä näyttelee oikein hauskasti ja hän sopii Kiljusen Herrasväen isäksi oikein hyvin. Samassa sketsisarjassa Kari Sorvalli on mukana (joka on minulle tutumpi Heinähatun ja Vilttitossun Joulukalenterista Kattilakosken isänä) joka tekee pääosaroolin Amerikan Raitissa. Hänen naamansa on ihan veikeä, mutten vain tajunut yhtään hänen hahmoaan. Heikki Kinnunen on minulle aina 999-mies, ei Körmy. Rampe ja Naukkis ei kuulu suosikkehini Pulttiboissista, se tittelin saavat Nääsnäs pariskunta. Kaurismäen leffassa on ilmeettömät näyttelijät ja tunnelma muutenkin ankea, niin kuin sen varmaan on tarkoitus ollakkin. Heidän puheensa on aivan liian paperista ja ulkoa opeteltua.
Porttikielto Taivaaseen
Mikä yllätti vuonna 1990? Elokuvana Porttikielto Taivaaseen oli mielenkiintoisin ja se, että Vääpeli Körmyssä oli mukana ihana Pauliina Sykkö! Rakastan häntä Ruusun Ajan Roopena!
Vääpeli Körmy Ja Marsalkan Sauva
Katsoin vuodelta 1990 seuraavat elokuvat:

- Rampe & Naukkis: Kaikkien Aikojen Superpari (ohj. Hannu Seikkula)
- Kiljusen Herrasväen Uudet Seikkailut (ohj. Matti Kuortti)
- Porttikielto Taivaaseen (ohj. Tapio Suominen)
- Amerikan Raitti (ohj. Lauri Törhönen)
- Vääpeli Körmy Ja Marsalkan Sauva (ohj. Ere Kokkonen)
- Tulitikkutehtaan Tyttö (ohj. Aki Kaurismäki)

Uuno Turhapuro muuttaa maalle jäi tälläkertaa väliin, sillä se poistui juuri MTV3 palvelusta ja oli kirjastosta lainassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti