Kotimaisen elokuvan 30-vuotta

Olen itse syntynyt vuonna 1991. Innostuin kotimaisista elokuvista siinä 2000-luvun alkupuolella kun Pahat Pojat ja Helmiä ja Sikoja iskoutui tajuntaani. Kävin yläasteikäisenä paljon elokuvissa ja huomasin jo silloin, että otan mieluummin vastaan suomalaisen draaman, kuin jenkkihömppäkomedian. Kaikenlaista on tullut katsottua, mutta kyllä minun täytyy myöntää, että elokuvaharrastukseni pyörii hyvin pitkälti Disney elokuvien ja suomalaisten leffojen ympärillä.

Kun uusi vuosikymmen nyt alkoi, niin kehitin itselleni mielenkiintoisen elokuvaprojektin. Olen aina saanut kuulla kuinka kakki ovat haukkunet 90-luvun suomalaiset elokuvat täysin paskaksi. Miksi? Onko ne oikeasti kuraa sitten 2000-luvun elokuviin verrattuna? Niinpä aion ottaa ison haasteen vastaan. Pyrin katsomaan kaikki Suomessa tehdyt kokoillan elokuvat 90-luvulta, eli vuosilta 1990-1999. Mukaan en laske dokumentteja ja musiikkielokuvia. Aki Kaurismäen tuotoksetkin olin jo jättämässä pois, mutta taidan otaa ne sittenkin haasteena. 90-luvun elokuvia ei omassa hyllyssäni paljoa ole, mutta kiitos kaunis Suomen kirjastojärjestelmän ja Yle Areenan, niin nämä tekeleet on mahdollista löytää. Muutamat elokuvat ovat sellaisia, joista en löytänyt mitään julkaisutietoa, muuta kuin että ne on jokus Ylen kanavilta tullut. Esimerkiksi Pekka Lehdon Kaivo vuodelta 1992 ei ole tietojeni mukaan julkaistu muuta kuin vhs-kasettina ja joskus Yle Areenassa. Sääli, sillä elokuva vaikutti mielenkiintoiselta.

Elokuvahylly on kodin ylpeys

Etten hukuta koko blogia pelkkään kotmaiseen ysärileffaan, niin julkaisen postaukset elokuvista vuosittain. Niitä katsoessa pyrin tekemään huomioita ja muistinpanoja seikoista, mitkä ovat hyvin tyypillisiä tuon vuoden elokuville. Kerron myös jokaiselta vuodelta mitkä elokuvat katsoin. Vuoden 1990 elokuvista olekin jo joitain katsonut, mielenkiintoisia seikkoja siellä on luvassa.

Tervetuloa seuraamaan matkaani 30 vuotta taakseppäin Suomi leffojen parissa.