Baby Jane

En ole ikinä lukenut Sofi Oksasen kirjoja, mutta olen katsonut hänen krjaansa pohjautuvan Puhdistuksen. Se onkin niitä elokuvia joista vain yksi katsomiskerta riittää, niin synkissä vesissä käytiin. Uusi Baby Jane alkoi leffana vähän kiinnostamaan ja luin kyllä synopsiksen ennen elokuvan alkua. Toinen pääosan esittäjistä eli Maria Ylipää oli reilut 10 vuotta sitten Keisarikunnassa naispääosassa ja se elokuva vei kyllä silloin sydämeni. Luin ennen Baby Janen näkemistä sen arvostelun Episodista, jossa kuvailtiin että leffan henki on kuin 2000- luvun alun kotimaisissa. Tämä viittaus herättikin mielenkiintoni, sillä kun suomalainen elokuva lähti juuri tuolloin nousukiitoon, aika monia seksiaiheisia elokuvia olikin markkinoilla.

Baby Jane leffan mainosjuliste

Jonna muuttaa hesaan ja  yökerhossa vilkuilee hyvännäköstä maskuliinista Pikeä. Kotimatkalla joku ukko on käymässä Jonnaan kiinni, mutta Pike tulee väliin. Jonna ja Pike tutustuvat nopeasti ja heille kehittyy vähän kieroutunut suhde. Paljon vietetään Piken kotona pimeässä aikaa ja ulos mennään entistä harvemmin. Yhdessä kanssa tienataan rahaa puhelinseksillä ja käytettyjä pikkkareita myymällä. Kun hommia ei tehdä, niin joko tapellaan tai naidaan Piken fantasioiden mukaan. Jonna saa opskelupaikan, mutta jättää heti leikin kesken, kun tilille tipahtaa rassua ja hankkii omat lesbomaiset maiharit. Suhde on molemmista niin vakaalla, että ihan kosimaan ryhdytään ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta. Sille asteelle se jääkin, sillä Piken paha olo kasvaa ja se heijastuu Jonnaan. Syvässä masennuksesssa Pike ei kestä enään aurigonvaloa, eikä lähikaupan itsestään aukeavia ovia. Piken naapurissa asuu tämän eksä Bossa, joka on ottanut tehtäväkseen huolehtia Pikestä. Bossa pesee pyykit ja käy kaupassa ja apteekissa Piken puolesta. Entistä enemmän Jonnan mustasukkaisuus Bossaa kohtaan kasvaa ja kun raja ylittyy Jonna luovuttaa. Hän alkaa elää täysin tavallista heteroelämää ja koittaa unohtaa tulisen rakkauden Pikeen. Kun Pike sitten pitkän tauon jälkeen soittaa, niin Jonna itsekkin näkee kuinka on valehdellut tätä uutta elämää itselleen. Piken masennus on vajonnut itsetuhon partalle ja hän pyytää Jonnata apua itsemurhassansa. Jonna laittaa lääkkeet esille, muttei voi jäädä katsomaa tapahtunutta. Hän ei ylläty, kun poliisi tulee oven taakse, mutta järkyttyy kun Pike onkin kuollut tukehdutamalla. Ainoastaan Jonna tietää, että vain Bossa on voinut olla asialla. Leffa päättyykin Bossan tunnustukseen Jonnalle.

Jonna ja Pike flirttailevat

Pysyin Baby Janen juonessa ihan hyvin kärryillä. Elokuvassa oli joitain kohtia, jotka tuntuivat vievän liian kauan, mutta toisaalta, niissä kaikissa vähän junnaavissa kohdissa syvenetttiin Piken vakavaa masennusta. Bossan rooli takapiruna tuli ehkä vähän myöhään katsojalle esille, sillä Jonnan mustasukkaisuus näkyi jo aiemmin. Pidän kuitenkin tästä Jonna ja Pike parista. Jonna on ujo ja tyttömäinen, Pike räväkkä ja maskuliininen. Roosa Söderholm on tosi nätti ja sopivan viaton ja nuori Jonnaksi, kun Maria Ylipää on taasen saanut itsestään mielettömän maskuliinisuuden esiin. En todellakaan tunnistaisi tätä Maria Ylipäätä siksi samaksi naiseksi, joka oli nuorena tyttönä Keisarikunnassa. Itse heterona sytyn enemmän maskuliineista kuin femiineistä naisista ja sen vaan sanon, että Ylipää on Pikenä aivan mielettömän hyvän näköinen. Häntä on elokuvassa todella mielenkiintoista katsoa. Myös se miten hän niin aidosti pystyy välittämään masennksen tunten katsojalle on aitoa. Muita rooleja leffasta en edes pahemmin muistakkaan. Lauri Tilkasen nimi taitaa olla mainosjulkassa, mutta niin turha ja ohut roolisuoritus oli häneltä Jonnan miehenä, että sen helposti unohtaa. Niko Saarelan tunnistin yhtenä Piki kavereista. Bossa oli hahmona kanssa todella ohut, ettei häntä huomioisi ellei olisi niinkin tärkeä hahmo Pikelle.

Pike vie Jonnan syviin fantasioihinsa

En pidä Baby Janea mitenkään vanhentuneena elokuvana, vaikka vanhan ajan puhelinseksiä harrastetaankin. Vaikka masennus on sairautena saanut nykymaailmassa ja mediassa trendisairauden maineen, niin henkilökohtaisesti kyllä tiedän kuinka vakavaksi se voi mennä. Sen tunteen ja mielentilan tutkimiseen tämä on oikein hyvä elokuva. En osaa sanoa oliko rakastelukohtauksia leffassa liikaa, mutta missään vaiheessa ne eivät aiheuttaneet minule katsojana myötähäpeää. Siinäkin mielessä seksiä ei kuvattu ihan sillä perinteisimmällä tavalla mitä suomifilmeissä on tapana, kun pariskuntana on kaksi naista ja tyylinä on sitomisleikit. Ymmärrän kyllä kuitenkin sen, että tämä rakastelukohtausten määrä voi tuoda sen 2000- luvun alun kotimaisten leffojen hengen mieleen, joissa pantiin joka välissä kuin puput. Levottomat, Kuutamolla ja Hymypoika ovat siinä mielessä tämän elokuvan hengenheimolaisia. Kuitenkin pidin tästä Baby Jane elokuvasta ja sen pääparin varsin kierosta, voimakkaasta intohomosta. Vaikka väreiltään leffa on tummanpuhuva ja aihe voi kuulostaa masentavalta, niin elokuva ei ole lainkaan niin sairas ja ahdistava kuin vaikka edella mainitsemani Hymypoika tai Oksasen toiseen kirjaan pohjutuva Puhdistus.