Disney Klassikot 31: Aladdin

Disneyn Aladdin oli lapsena aivan suosikki elokuvani. En muista edes kuinka monta kertaa laitoin se videon pyörimään soittimessani. Vasta siinä vaiheessa kun ihastuin uudelleen Bambiin, Aladdin sai siirtyä pois Disneyklassikoiden ykköspallilta. Edelleen elokuva on minulle tärkeä ja huoman osaavani sen ulkoa lähes sanasta sanaan suomeksi. Leffan dubbaus onkin aivan parhatta, eikä ihme että suomidubbi voitti aikanaan kaikkein aikojen parhaan Aladdini dubbauksen palkinnon. Suurin kiitos tästä kuuluu upealle Lampun Hengellemme eli Vesa-Matti Loirille.

Aladdin elokuvan alkuperäinen mainosjuliste

Agrabah, tuo tuhannen ja yhden yön mystinen ja taianomainen lokaatio. Tarinamme alkaa synkästä yöstä, jossa synkkä mies Jafar synkkine suunnitelmineen avaa ihmeiden onkalon ja laittaa orjansa hakemaan hänelle lamppua. Orja vain ei ole hiomaton timantti ja Ihmeiden Onkalo jättää hänet sisäänsä. Heti alussa siis esitellään elokuvan pahis ja hänen hartain toiveensa, saada tuo mystinen lamppu. Seuraavaksi suutaamme Agrabahin torille, jossa katurotta ja tarinamme sankari, köyhä Aladdin on päivittäisellä lounaanhakureissulla. Hänet esitelään laulun kautta kuinka hän on fiksu ja ovela, mutta köyhä. Aladdin saa leivän varastettua, mutta kun hän näkee nälkäisiä orpolapsia hän antaa leivän niille. Aladdinin suurin haave olisi asua upeassa palatsissa. Siellä taasen elelee prinsessa Jasmine, joka on kyllästynyt olemaan prinsessa. Häntä ei kiinnosta olla prinsseille palkinto, eikä jaksa kontrollitua elämäänsä muurien sisällä. Jasminen äidistä ei kerrota mitään ja hänen isänsä Sulttaani on pyöreä höperö, jonka voi helposti kietaista pikkusormensa ympärille. Jasmine karkaa kotoa Agrabahin kylään, eikä oiken tajua katujen sääntöjä. Hän ottaa toripöydältä omenan ja antaa sen orpolapselle. Kun kauppias alkaa vaatimaan maksua niin Jasmine ihan kauhistuu, eihän hällä tietenkään ole rahaa mukana. Juuri silloin hän kohtaa Aladdinin, joka vie hänet karkuun palatsin vartioilta. Aladdinin luukussa Aladdin ja Jasmine vähän avautuvat toisilleen ja melkein ensisuukonkin vaihtavat. Vartijat valitettavasti löytävät sinnekkin ja vaikka Aladdin koittaa päästä karkuun, yritys epäonnistuu. Silloin Jasmine kiinnittää erityistä huomiota Aladdiniin tapaan sanoa: "Luotathan?". Aladdin pidätetään, vaikka Jasmine koittaa käyttää hyödyksi hänen prinsessa asemaansa. Tällöin Aladdinkin saa vasta tietää tytön olevan prinsessa.

Jasmine menee huutamaan Jafarille, joka päätti Aladdinin vangitsimisesta. Tämä on nimittäin nähnyt, että Aladdin on se hiomaton timantti, joka voi mennä Ihmeiden Onkaloon. Aladdinin ollessa tyrmässä Jafar papukaija-apulaisena Jagon kanssa huijaa Aladdini mukaansa aavikolle, missä Ali menee apina Abunsa kassa Ihmeiden Onkaloon sisään. He löytävät taikamaton ja lopulta lampunkin, mutta Onkalo sulkeutuu, kun Abu ei voi pitää näpäppejään irti rikkauksista. Luolassa Aladdin hieroo lamppua ja sieltähän saapuu uskomaton Lampun Henkemme, joka varastaa koko loppuelokuvan itselleen. Aladdin on nyt hänen uusi herransa ja saa esittä kolme toivomusta. Niitä ennen Henki ja hänen voimansa esitelään yhdesä Disneyn parhaimmista lauluista Ei Kaveria Parempaa. Ali ei siltikään vakuutu Hengen voimista, joten Henkipä näyttää mistä Henget on tehty ja saa Aladdinin ja Abun taikamaton avulla takaisin ihmisten ilmoille.

On näitä Ali Baban rosvoja, sekä tarinoita tuhannen yön. Mutta herra on sulla hihassa, taika tämä joka laudalta lyö.

Jafarin tavoitteita avataan enemän katsojalle. Hän haluaa sulttaaniksi ja on siksi kehittnyt uuden lain, että jos prinsessa ei nai prinssiä ennen 18-vuotis syntymäpäivä, niin prinsessan olisi naitava suurvisiiri, eli tässä tapauksesa Jafar. Sulttaanikaan ei innostu ajatuksesta, mutta Jafar hypnotisoi hänet käärmekepillään. Läheisellä keitaalla Agrabahista Aladdin nöyränä jätkänä kysyy mitä Henki itse toivoisi. Henki palajastaa Alille vapauden kaipuunsa ja Aladdin lupa viimeiseksi toiveekseen vapauttaa Hengen. Ensimmäistä toivetta mietitän tovi ja koska Henki ei saa ketään rakastumaan, niin Ali toivoo olevansa prinssi. Aladdinista tulee Prinssi Abuababwa ja Abusta hänen elefanttinsa. Isolla paraatlla mennään kosioretkelle, eikä Jasmine heti vakuutu. Vasta illalla, kun Aladdn pyytä häntä mattoajelulle ja Jasmine saa ensimmäisen kerran elämässään nähdä vähän maailmaan, hän ihastuu Aladdiniin ja tunnistaa hänen olevan sama poika, kuin silloin kylillä. Aladdin valehtelee pokkana olevansa prinssi ja hyväuskoinen Jasmine luottaa häneen. Hän on nyt vihdoin löytänyt sulhasensa. Aladdinistakin tuntuu, että kaikki on nyt hyvin, kunnes hänet kolkataan. Jafar haluaa katurotasta eroon ja hänet heitetään mereen. Onneksi Alin lakin sisältä Lampun Henki tulee ilmoille ja toiseksi toiveekseen Henki pelasta Aladdinin. Palatsissa Aladdin hajottaa Jafarin käärmeenlumooja sauvan ja Sulttaani pääsee eroon kirouksesta. Jafaria ei saada kiinni, velho kun on.

Sanomme hyvästit prinssi Abubuulle.

 Aladdinin ja Jasminen yhteenpäätymistä ollaan juhlistamassa, mutta Jafar tulee pilaamaan pippalot. Jago on saanut lampun haltuunsa, anatanut sen Jafarille ja niin Hengellä on uusi herra nyt. Aladdn lennätetään antarktikselle, mutta taikamaton ja älyn avulla hän pääsee takaisin palatsiin. Alkaa mieletön loppukahakka, jossa sulttaani on narrin puvussa, Jasmine hukkuu tiimalasin hiekkaan, taikamatto on lankakerä ja Jasminen Rajah tiikeri pelkkä pehmolelu.  Henki on taikonut Jafarin sulttaaniksi ja antanut tälle voimia. Aladdn koittaa kuitenki tapella häntä vastaan ja lopulta voittaakin älynsä kanssa. Kun Jafar tajua, että koska hänellä ei voi olla Hengen veroisia voimia,  tämä toivoo olevansa kaikki voiman henki. NIimpä Jafarista tulee vanki ja hän saa oman lamppunsa, minne vetää Jagonkin mukaan. Lampun Heki heittää Jafar Hengen takaisin Ihmeiden Onkalon suuntaan ja kaikki muuttuu jälleen hyväksi. Sulttaani muuttaa lakia, niin että Aladdin ja Jasmine saavat olla yhdessä ja Henkikin pääsee vapaaksi.

Saaks apinaa pussata? Yak, karvoja...

 En osaa sanoa onko se Aladdinin ja Jasminen rakkaustarina, vai Aladdinin ja Lampun Hengen ystävyys, vai mielettömät lokaatioit se syy miksi Aladdin on aina ollut niin uskomaton elokuva. Pidän mielettömästi piirrostyylistä, varsinkin Aladdin ja Jasmine ovat tismalleen sopivia toisilleen. Jafar on taas sopivasti karkatyyrimäinen ja koska hän on velho joka ei kahda keinoja, hän on oikeasti aika pelottava. Elokuvan eläinhahmot on aina ollut minusta vähn turhia. Aladdinin Abu ja Jasminen Rajah vain ovat sen kummempia merkityksiä ja on jotenki hassu poikkeus, että papukaija Jago puhuu. Itselleni hänen vitsinsä eivät ole kummoisia. Parasta huumoria antaa Jafarin vakavuus, sulttaanin pehmeys, sekä tietty itse Henki. Häneltä tulee juttua milettömällä tahdilla ja niin monenlaisella tyylillä. Henki osaa olla myös oikeissa kohdissa vakava ja surumielinen. Eniten nauran sitä, kun suomenkielisenä Henkenä Vesku vetää Tyyne- hahmoansa lentoemäntänä, kun ollaan Ihmeiden Onkalosta tultu ulos. Alkuperäinen Hengen ääni Robin Williams on ihan kiva, mutta varsinkin laulussa Ei Kaveria Parempaa hän ei saa ääneensä sitä syvyyttä ja mahtipontisuutta, mitä Loiri pystyy loihtimaan  Hengen roliin. Voisin jopa sanoa, että Veskun Henki dubbaus on parasta ääninäyttelyä mitä suomessa on ikinä tehty.

Aladdnin hahmot ovat mielenkiintoisia ja jokaisella on omat motiivinsa. Värimaailma on kivan yön sininen, mutta sille antaa kontrastia palatsin värikäs piha ja Agrabahin kellertävä värimaaila. Muodot ovat pyöreitä kakkialla ja se luo yhteläisyyden tunnetta. Elokuvan laulut ovat mitä parhaimpia, pidän varsinkin alkulaulusta Arabian yöt, joka luo mahtavasti mystisen tunnelman jo heti elokuvan alkuun. Askelta edellä laulussa näytetän heti elokuvan huumorillinen tyyli, sillä komediahan tämä on. Ei Kaveria Parempaa kappaleessa revitellää ihan kunnolla ja Henki jatkaa laulamista Prinssi Abua esitellessä. Vastavoimaisena balladina Se on kuin yö on kaunis tunnelmakuvaus ja näytetään herkästi Aladdinin ja Jasminen ihastuminen.

Aladdin ja Jasmine taikamattolennon jälkeen

Minun on vaikea sanoa tästä rakkaasta elokuvasa mitään pahaa, vaikka pieniä epäloogisuuksia siinä onkin. Lapsena ajattelin, että Henki täyttää Aladdinin ekan toiveen jo siinä, kun hän pääästää sen luolasta. Prinssksi muuttuminen olisi toinen, veden alta kolmas ja Hengen vapaus neljäs. Tämä jotekin vähän sekoittaa itseäni ja ihmettelen, miksei käsikirjoittajat laittaneet vaikka suoran neljä toivetta hengelle, ettei muillekin kuin minulle tullut väärinkäsityksiä. Ei myöskään kerrota mistä Jafar on saanut tiedon Lampun Hengestä ja että se sijaitsee Ihmeiden Onkalossa. Onko Jafar ollut kauankin sulttaanin apuri ja hallinnut paltsia? Tämmösiä kysymyksiä jäin pohtimaan. Miten muuten se alun Jafarin orja, hän jäi Ihmeiden Onkalon sisään. Miksei Aladdin tavannut häntä siellä? Nämä ovat nyt vain pilkunviilaajan pohdintoja, mutta Aladdinin elokuva on ihan täydellinen tälläisenaan. Kävin muuten katsomassa muutama kesä sitten Lontoossa Aladdinista tehdyn musikaalin Prince Edwardin teatterissa ja kokemus oli uskomaton. Uutta Aladdin live-actioniakin vähän jo odotan, sillä Lampun Henkenä on Will Smith.  

Aladdinin taikalamppu Prince Edwardin teatterissa