Saving Mr. Banks

Saving Mr. Banks on Walt Disneyn tuotantoa oleva elokuva, joka kertoo P. L. Traversista eli Maija Poppanen kirjan kirjoittajasta (oikealta nimeltään Helen Lyndon Goff). Olen kuullut erinnäisistä lähteistä, että Travers ei voinut itse sietä Disneyn elokuvaversiota Maija Poppasesta, joten siksi onkin mielenkiintoista nähdä miksi hän on antanut luvan Disneyn tuotantoyhtiölle tehdä rakkaasta hahmostaan elokuvan. P.L. Traversin Maija Poppanen kirjoja en ole koskaan lukenut, mutta tämä elokuvassa tekeillä oleva Disneyn Poppaselokuva on minulle hyvin rakas.

Elokuvan alku on pikkuisen sekava. Se alkaa sitaatilla tuulen muutoksesta, jotka muuttuvat Poppaselokuvassa Pertun repliikeiksi. P.L. Traversin (Emma Thompson) hahmon tunnistaa heti siitä, että hän on todella kiinni luomassaan Maija Poppasen hahmossa. Hän ei halua antaa hahmoaan muille, mutta tarkempaa syytä ei kerrota. Travers vaikuttaa alussa aika negatiiviselta hahmolta ja hän kokee, että Maija Poppasen hahmot ovat hänelle kuin perhettä. Syykin selittyy myöhemmin, sillä hahmojen esikuvat tulevat hänen perheestään. Travers on tosi skeptinen siitä, että elokuvasta ei saa tulla piirretty, kun hän itse ei pidä niistä lainkaan. Syvempää syytä piirrettyvihaan ei kerrota. Elokuva kulkee kahdella tasolla; nykyhetken, kun itse Walt Disney (Tom Hanks) koittaa saada luvat Poppasesta kertovan elokuvan tekemiseen ja Traversin omaan lapsuuteen, jossa näytetään ja koetaan hänen elämäänsä Traversin näkökulmasta lapsena. Aluksi tämä limikkäisyys tuntuu hämmentvältä enkä löydä sen tarkoitusta, mutta tarinan edetessä löytää ne syyt, miksi nämä muistot näytetään Traversin lapsuudesta.

Saving MR.Banks elokuvan mainosjuliste. Ihanat nuo Mikki Hiiri ja Maija Poppas varjot

Tom Hanksiin Walt Disneynä minun on vaikea tottua, sillä olen itse nähnyt paljon Waltin haastatteluja ja ohjelmia. Hanks ei näytä minusta tarpeeksi Waltilta, saatikka kuulosta häneltä. Muuten pidän paljon elokuvan näyttelijöistä, jotka kyllä vakuuttavat minut rooleillaan. Emma Thopson on mainio P.L. Traversina. Travers käy sisällään vahvaa kamppailua heti alusta alkaen siitä, voiko hän kaupallistaa rakkaan tarinansa Maija Poppasesta, sillä hän pelkää hahmon katoamista kaupallisuuteen. Tämä kaupallistumisen pelko näkyy hyvin kohtauksessa, jossa P.L. Travers saapuu Los Angelilaiseen hotelliin ja hänen huoneensa on tungettu täyteen Disneyn tuottamia hahmotavaroita. Nalle Puhia kädessä pitäessään Travers sanoo: "A.A. Milne parka." Hän ei lainkaan pidä Mikki Hiiri ilmapalloista, tai Iines Ankka leluista. Jo hotelliin saapuminen vitsailevan autokuskin kyydissä näyttää sen, että Travers on aika kuiva ja huumorintajuton tyyppi.

Travers on Dineystudioilla hieromassa sopimusta ja on mukana monessa elokuvan käsikirjoitussessiossa. Leffan käsikirjoittajat ja lauluntekijät (Shermanin veljekset) esittävät Traverssille ideoitaan ja ihmettelevät kun Travers heti hylkää kaiken hauskan ja omaperäisen. Vastuuveli sana jää heti hyllylle ja siksi Supercalifragilistiexpialidoucusta ei kehdata edes ehdottaakkaan. Traversin reaktiot harjoituksissa esitettyihin lauluihin ja kuviin saavat hänet todella vaivaantuneeksi. Hän ei halua päästä omasta näkemyksestään Poppasesta irti. Onneksi nämä laulut on kuitenkin päässyt Traversin seulan läpi, sillä itse rakastan Maija Poppasen lauluja ylikaiken. Myös se, että Herra Pankki sai viikset on mahtavaa. En voi kuvitella Herra Pankkia ilman viiksiä! Voin vain kuvitella oikeaa hetkeä, kun tuollaisessa ryhmäkäsikirjoitustapahtumassa yrität saada omaa näkemystä läpi. Jokaisella kun on oma mielipide ja yhteistyötä pyritään tekemään. Tälläisiä käsikirjoitushetkiä on kyllä mielenkiintoista nähdä elokuvassa. Walt Disneystäkin saa nähdä tämän bisnesmiespuolen, sillä aiemmin olen hänestä nähnyt sen leppoisan ja mielikuvituksellisen vanhan herran. Nyt tässä valossa Walt näyttää sovittelijalta ja kunnon pomolta. Travers taas testailee Disneytä, että saako hän kaiken tahtonsa läpi.

P. L. Travers ja Walt Disney Disneylandissa karusellissa

Koska en ole lukenut alkuperäisiä Maija Poppaskirjoja, niin en ihan tiedä mitä Travers hakee takaa, kun hän kokee, että koko käsikirjoitus on ihan yhtä tyhjän kanssa kirjaan koettuna. Hän sanookin olevansa itse sodassa itsensä kanssa. Kun Poppaselokuvan lauludemot on saanut sanoitukset, niin jotkut niistä kuulostaa hyvinkin kauniilta. Keskitytään laulujen sanoihin ja niiden luomiin tuntesin, jopa paremmin kuin Poppaselokuvassa. Vain Lantin laulu nousee tässä isompiin sfääreihin.  Herra Pankin oma laulu tiivistää hyvin itse koko Maija Poppanen elokuvan tekoprosessin, sen kuinka P.L.Travers sekoittaa Disneyn pakkaa, samalla tavalla kuin Maija Poppanen Herra Pankin perhettä. Tämän ja takaumien merkityksen elokuvassa tajusin vasta vähän myöhemmin, mutta pidän siitä kuinka tarkasti ne on valikoitu. Ne heijastavat suoraan ideoina Maija Poppasen tarinaan ja hahmoihin. Takaumissa on tunnelmallisia kohtia, jotka vaikuttavat nykyisyyteen ja Traversin tiukkuuteen. Käsikirjoittajien laulut herättävät hänessä muistoja, jotka asettuvat nätisti limittäin. Lapsena Traversin suhde isäänsä oli paljo syvempi kuin äitiinsä. Isän päätyttyä juopoksi Helen (takaumissa Traversia kutsutaan oikealla etuniemllään) tietenkin pettyy pahasti ja tämä pettymys on tietenkin vaikuttanut siihen, kuinka kovaksi Travers on aikuisena muutuunut. Hän ei uskalla enään samalla tavalla luottaa ihmisiin.

Travers kokee Mr.Banksin osittain omaksi isäkseen, siksi hän niin kovasti puolustaa hahmojaan. Tosin hän saa myös osittain Waltin samaistumaan itseensä; mitä jos Walt joutuisi luopuman itse rakkaasta Mikki Hiirestään. Travers on aika yksinäinen Los Angelesissa, mutta onneksi hän vähän pääsee kuorestaan ja ystävystyy mukavan autokuskinsa kanssa, joka on hänen kanssaan samalla aaltopituudella. Travers ei millään lämpiä Herra Disneylle, ei vaikka tämä kutsuu hänet vierailulle Disneylandiin. Kyllä minulle sellainen vierailu mieluusti maistuisi ja ihana, että elokuavssa tämä upea puisto vilahtaa. Disneylandissa näytetään kuinka veijarimainen ja lapsenmielinen Walt Disney on, sillä kaikista puiston laitteista hän vie Traversin karuselliin.

Takaumissa näytetään Helenen äidin itsemurha järveen ja siitä minulla tulee mieleen kotimainen elokuva Tummien Perhosten Koti. Äiti ei kestä sitä, että isä välittää enemmän tyttäristään kuin hänestä ja lapset enemmän isästä kuin äidistä. Tälläisiä tapahtumia käy nykypäivänä ihan liian helposti. Helenen tädin piirteistä on otettu paljon Maijo Poppasen hahmoon, sillä mattolaukku, hyvänmakuiset lääkkeet, samanlaiset kopinakengät ja papukaijanpääsontikka on tädillä mukana, kun hän tulee lapsia hoitamaan.

Mikki Hiiri saattaa P.L. Traversin Maija Poppasen ensi-iltaan

Kun laulujen tekijät Shermain veljekset esittävät Traversille Leijaa Lennätän laulun, se vihdoinkin päästää Traversin lapsuuden iloisuuden irti, mitä Travers on koko tarinallaan hakenut takaa. Laulu saa hänen jalat heilumaan rytmissä. Hän halusi Herra Pankille juuri tälläisen onnellisen lopun, kun pitää sitä tärkänä hahmona ja samaistumisena omaan isäänsä. Walt lopulta paljastaa, että hän näkee osittain itsenä Herra Pankissa ja siksi hän haluaa tietää paremmin Traversn tuntoja hahmosta, että voi ymmärtää sitä paremmin. Tarinan syvin olemus on se, että Maija Poppanen tulee pelastamaan Herra Pankin, ei Annaa ja Mikkoa. Siitähän tulee elokuvan nimikin, Pelastakaa Herra Pankki. Walt on hyvä puhuja, hän osaa myydä ideansa ja ei ihmekkään, että hänestä tuli niin kova bisnesmies.

Maija Poppanen elokuva lopulta tehdään ja Travers saapuu loistokkaaseen ensi-iltaan. Travers on liikkeellä ilman avecia ja Mikki Hiiri saattaa hänet lopulta elokuvateatteriin. Ihana nähdä, että lopulta Travers nauttii elokuvasta, kun kokee sen niin tunteikkaaksi. Yhtäläisyyttä todellisuuteen en kuitenkaan tiedä, sillä käsitykseni mukaan oikea P.L.Travers ei voinut sietä tätä elokuvaversiota ja että hän on enemmänkin itkeskellyt kauhusta elokuvateatterissa. Tosin tämä on Walt Dsineyn tuotantoa oleva elokuva, joten eihän ne tietenkään halua alkaa mustamaalaamaan tässä ketään. Pidän kovasti elokuvan lopusta, joka vie luonnollisesti alkuhetkeen.