Mutta mitä tapahtui Joulupukille?

Tämän Disneyn jouluisen komedian mainoksen näin ensimmäisen kerran varmaan joskus 1990-luvun puolivälissä, jonkin Disney vhs-kasettini alun mainoksista. Joulupukki elokuva näytti siinä hyvin tunnelmalliselta sekä hauskalta lastenelokuvalta, juuri sellaiselta minkä aina toivoinkin nähdä. Vhs-kasettina en tätä kumminkaan ikinä saanut, vaan vasta paljon myöhemmin, tyyliin noin yläasteiässä tämä jonain vuonna tuli televisiosta neloselta ja samantienhän sen olen nauhoittanut. Tuolloin meidän television kuvanlaatu on ollut ilmeisesti vähän rakeinen, ehkä ulkona on tuullut televisioantenniimme, kun kuvanlaatu ei ole mistäään parhaimmasta päästä. Pääasia kuitenkin että elokuva toimii.

Mutta mitä tapahtui Joulupukille elokuvan mainosjuliste

Scott Calvin, noin nelikymppinen mies on lelujen suunnittelijana isossa firmassa töissä. Hänellä on pieni 5-vuotias poika Charlie, joka tulee vastentahtoisesti viettämään joulua isin luokse. Charlie muuten asuu äitinsä ja tämän uuden psykiatrimiesystävänsä Neilin kanssa. Neil käyttää aina todella rumia villapaitoja, joista hän jää ihan pöhkönä ja hyvin nössönä hahmona mieleen. Jouluiltana Scott möhlii jouluaterian, joten he Charlien kanssa suuntaavaat ravintolaan. Iltasatu kuitenkin saadaan luettua kotona ja satu on "Yö ennen joulua". Iltasadun tarinat alkavat käymään toteen, kun katolta kuuluu kummallista meteliä ja Scott kun saapuu kalsareissaan paikalle, niin itse Joulupukki mätkähtää maahan ja katoaa jättäen vain vaatteensa lumeen. Scotin ja Charlien hetken ihmeteltyään Scott joutuu pukin hommiin: hän laittaa kamppeet päälle ja lähtee katolla olevalla reellä porojen vetämänä jatkamaan pukin lahjakierrosta. Scott ei ole hommasta yhtään niin innostunut kuin Charlie ja siksi tiuskii lapsille, jos nämä ovat valveilla odottmassa pukkia. Eräällekkin tytölle hän väittää olleensa laktoosiallergikko, ettei maitoa tarvitse juoda. Kun jouluyö muuttuu joulupäiväksi Scott ja Cahrlie ovat korvatunturilla. He päätyvät pukinpajaan, jossa Bernand tonttu vakuuttaa Scotille tämän nyt olevan uusi Joulupukki ja piste.

Maittavien unien jälkeen Scott ja Charlie ovat jälleen kotona. Charlie on niin innostunut matkasta, ettei pysty lopettamaan siitä puhumista. Hän kertoo siitä psykiatreille, kavereilleen ja opettajille ja kukaan ei usko häntä. Kukaan ei usko, että Scott on nyt oikea joulupukki. Lopulta päätetään että Scott ei saa enään tavata poikaansa, ettei tämä vedä häntä mukaan pukkihallusinaatioihinsa. Mutta onko kaikki hallusinaatiota? Scott alkaa lihoa, hänelle kasvaa parta, hän vanhenee ja muutenkin muuttuu joulupukiksi, jopa tahtomattaan. Vaikka hän kaiken koittaa kieltää, niin lopulta ei voi itse mitään, kun Bernand lähettää hänen kotiinsa isot listat kilteistä ja tuhmista lapsista. Siinä vaiheessa Scott itsekkin huomaa, että kyllä hän on Joulupukki. Jouluaattona ennen Korvatunturille lähtöä Scott käy väkisinkin tapaamassa Charlieta. Kun äiti ja Neil kääntävät päänsä hetkeksi niin Scott ja Charlie ovat poissa, Bernand kävi nopeasti hakemassa heidät. Charlie asentelee Korvatunturilla rekeen muutamia ominaisuuksia ja sitten lähdetään liikkeelle. Lahjanjako sujuu lupsakkaasti ja Scott on paljon mukavampi pukki jo tänävuonna. Kun Scott jakaa Charlien kotiin lahjoja, on siellä poliisit vastassa. He epäilevät Scotin napanneen Charlien. Scott saadaan kiinni ja viedään itkevien lasten ohi poliisiautolla putkaan. Charlie on oman talon katolla reessä ja sinne saapuu pelastajatonttuja. Yhdessä he saavat Scottjoulupukin pois sellistä ja pääsevät kotiin. Siellä Charlien äitikin ja Neil huomaavat todella Scotin olevan Joulupukki. Pakkohan se on uskoa, kun he viimein saa lapsena toivmansa lahjat: äiti treffipelin ja Neil nakkipillin. Poliiseja ei enää tarvita ja huostajuuspaperit heitetään takkaan, kun kaikki nyt ymmärtävät Scotin oikean työn. Osa lahjoista on kuitenkin vielä jakamatta ja Charlie saa luvan lähteä loppumatkalle isänsä Joulupukin kanssa.

Scott ja Charlie kuulevat meteliä katolta

Mutta mitä tapahtui Joulupukille on todellakin tunnelmallista, vaikkakin tosi Amerikkalaista katsottavaa. Pukin porot on selvästi tietokoneella tehtyjä ja lumi tykitettyä, mutta siltikin niin perinteistä. Charlien lapseninto on minusta todella hellyyttävää ja siinä tämän elokuvan magia varmaan onkin. Pidän kovasti kyllä tästä pikkupojasta, joka Charlieta esittää, hän on todella luonteva ikäisekseen. Tim Allen, joka näyttelee Scott Calvinia oli lapsena jotenkin ihan suosikkini, mutta nyt hänen yksittäin letkautetut huumorinsa ei ihan uppoa. Joulupukkina hän on paljon sympaattisempi, kuin koheltajaisänä. Hauskaa huumoria muutamissa kohdissa häneltä kyllä syntyy, kuten työpaikkakohtauksissa. Neil on ikuisesti jäänyt päähäni hahmona nakkipillimies. Siis oikeasti, kuka muka voi toivoa nakkipilliäjoululahjaksi? Tämä on varmasti se humoristisin juttu kaikista.

Bernand tonttu on tontuista eniten esillä ja muutenkin mukavan oloinen. Hänen asunsa ei ole mitenkään ihan perinteisen joulutontun kostuumi. Muuten vähän häiritsi tämä tonttumaa, sillä selvästi kaikkia tonttuja näytteli lapset ja vaikka kuinka vanhoja ne olikin niin kellekkään ei ollut kasvanut partaa. Itse koen, että tonttu ei katso kokoa, joten sitä voi esittää minkä ikäinen ja kokoinen vaan. Siksi luontevaa olisi ollut, että mukana oisi niin lapsi-kuin aikuistonttuja. Korvatunturi oli muuten kaunis ja mielikuvitusrikas. Harmiskeni sitä vaan esitetään tässä elokuvassa liian vähän. Kolmannessa jatko-osassa näytetäänkin korvatunturia, mutta muuten se ei olekkaan hääppöinen elokuva.

Charlie Joulupukin sylissä

Mutta mitä tapahtui Joulupukille on kiva joulusatu, mutta se ei anna aikuiselle paljoa, jos ei osaa heittäytyä lapsenmieliseksi ja löytää omaa sisäistä lastaan. Varsinkin joulun suuriin mysteereihin pikku Charliella on hyvät vastaukset. Itse pidän valtavasti kun Charlie vastaan Neilin kysymykseen "Oletko koskaan nähnyt lentävää poroa?". Charlie sanoo: "Olen". Neil ei usko ja jatkaa: "No minä en ole". Charlie piikittää nokkelasti takaisin: "Oletko koskaan nähnyt miljoonaa dollaria?" Neil myöntää että: "En ole", jolloin Charlie toteaa: "Se ettei ole koskaan nähnyt jotain, ei takaa ettei sitä olisi olemassa."

Hyvää Joulua!