Disney Kalssikot 51: Räyhä-Ralph

Disneyn uutudet 2010 luvulla eivät ole saaneet minua samalla tavalla innostumaan, mitä ysäriluvun klassikot ja kaharin alun tunnelmat. Tiesin, että Räyhä-Ralf sijoittuu pelimaailmaan, mutta kun itse en ole kummonen pelaaja, ei Ralf saanut minua innostumaan leffateatteriin. Ostin rainan kuitenkin halvalla cd.conista ja katsoin nykyisen avomieheni kanssa, kun olimme alkaneet seurustelmaan. Ajattelin, että saan leffasta ehkä enemmän irti, kun katsomisseurani harrastaa pelejä kovasti ja osaa kertoa minulle elokuassa olevia peliviittauksia. Täytyy myöntää, että se auttoi. Pidin nimittäin kovasti Räyhä-Ralfista ja sen pelimaailmojen tunnelmasta.

Herra Litwak pitää pelihallia pystyssä ja päivittäin lapset käyvät siellä pelaamassa. Pelit ovat vanhan ajan kolikkopelejä ja niitä on pelihallissa useampia. Ne ovat toisissaan ja seinässä jatkotroikalla kiinni. Pelit kuitenkin elävät peliensä sisällä omissa maailmoissaan oikeina hahmoina. Räyhä-Ralf elää pelissä Fixari felix Jr. jossa Räyhä on pahis. Hän joka kerta romuttaa Kivalan kerrostalon, jota pelaaja saa sitten Fixari Felixin avulla korjata. Pelin muut hahmot eivät pidä Ralfista ja siksi tämä kokee itsensä syrjätyksi ja halveksituksi. Ralf käy pahisten kokouksissa kertomassa ajatuksiaan ja välillä baarssa ottamassa yhdet. Hän on lopen kyllästynyt kohtaloonsa. Kun Fixari Felix Junior peli täyttää 30 vuotta, Felix on pitämässä juhlia, jonne Ralfia ei ole kutsuttu. Ralf tunkeutuu juhliin ja pilaa Kivaloitten kivan illan. Aina pelin lopussa Felix saa mitalin hyvästä työstä ja Ralf haluaisi myös mitalin. Niinpä hän lyö vetoa yhden Kivalan asukkaan kanssa, että tulee saamaan mitalin. Kun Ralf sen tekee, hän saa muuttaa kerrostalon kattohuoneistoon.

Ralf lähtee siis metsästämään mitalia. Sitä ei kadonneista tavaroista löydy, joten hän kolkkaa yhden tyypin Sankari Duuni pelistä ja joutuu sotapelin keskelle. Pelit on ohjelmoitu niin, että pelaajaa pyritään auttamaan peli läpi. Ralf vain sotkee ja sossertaa, joten pelaaja häviää. Ralf kuitenkin kiipeää sankarin pallille ja saa mitalinsa, mutta myös kauheat kybugit valloilleen, jotka lähettävät virusta. Ralf joutuu alukseen yhteen kybugin kanssa, joka lentää suorana Sokerihuuma rallipeliin. Siellä Nelli Karamelli varastaa Ralfin mitalin pelikolikokseen, että saa osallistua rallikisaan. Ralf ja Nelli aluksi vain kettuilevat toisilleen, mutta tekevät diilin. Kun Nelli on saanut ajaa, Ralf saa mitalinsa. Sillä välin Fixari Felix Jr. on lähteyt etsimään Ralfia, heidän peli uhataan lopettaa, ellei se mene kuntoon. Mukaan tulee Sankari Duunin johtaja Calhoun, joka on äärimmäisen timanttinen typy. Leidillä vaan on kamala menneisyys, eikä Fixari saa heti lemmentuntellensa vastakaikua. Ralf ja Nelli pelaavat minipeliä jolla saavat Nellille auton tehtyä ja Nelli näyttää Ralfille colavuoren, missä asustaa. Ralf vääntää sinne Nellille oman ajoradan. Juuri kun Ralf ja Nelli ystävystyvät, Sokerihuuman Karkkikunkku tulee väliin. Hän kertoo, mikei Nelli saa ylittää maalivivaa. Nelli on klitchi eli häiriö, eli hänen koodissaan on vika ja siksi Nelliä hyljetään. Jos Nelli ajaa, pelaajat voi valita hänet avatarikseen ja luulla pelin olevan rikki ja koko Sokerihuuma lopetettaisiin. Hamot joutuisivat pois pelistä, mutta häirikkönä Nelli ei pääsisi vaan kuolisi. Näin ollen Karkkikunkku antaa Ralfille mitalinsa ja Ralf palaa omaan peliinsä. Sieltä on kaikki kaikonneet ja Ralf saa kattohuoneston. Mutta mitä väliä sillä enää on, kun peli sammutetaan.

Ralf huomaa itsekkin tehneensä tyhmästi, ei mitali takaa hänelle ystäviä ja vaikutusvaltaa ja onhan hän jo vähän ystävystynyt Nellin kanssa. Hän palaa Sokerihuumaan, pelastaa vangitun Fixari Felixin ja auttaa evakoimaan koko Sokerihuuman. Felix korjaa Ralfin rikkoman Nellin auton, että Nelli ja Karkkikunkku voivat ajaa kisan loppuun. Kybugien häiritessä peliän Karkkikunkku muuttuu kanssa häiriöksi, Turboksi jonka kaikki tuntee. Koko elokuvan matkan varrella Turboon viitataan lauseella tehdä Turbot, eli hiriköidä muiden pelejä. Nyt selviääkin, että Turbo, koko pelisalin vanhimman autopelin paras ajaja, on ottanut Sokerihuuman valtaansa. Ja nyt Turbo muuttuu KybugiKarkkiTurbo yhdistelmävirukseksi ja vie Ralfin mukana Colavuoren ylle. Siellä Ralf uhrautuu ja viimein ymmärtä mantransa mitä Pahisten kerhossa kehotetaan hokemaan. Ralf saa Colavuoren purkautumaan, mikä tuhoaa kybugit, sekä viruksen. Ralfilla on henki lähtiä, mutta häiriö Nelli ehtii paikalle ja Sokeri huuma on pelastettu. Nelli ajaa maaliviivan yli ja hänestä tulee pelin oikea prinsessa. Kaikki muistaa, että Nelli on heidän oikea hallitsijansa ja kaikki on taas kunnossa. Mitä nyt Neli vaihtaa kuningaskuntansa demokratiaan ja aikoo päteä jatkossa presidenttinä. Felix ja Calhoum menee naimisiin ja Ralf saa omassa pelissä jatkossa kunnioitusta. Päivä paras hetki on kun hänet heitetän oman pelin lopussa katolta, silloin hän näkee onnellisen Nellin ajavan Sokerihuumassa.

Räyhä Ralffissa sattuu ja tapahtuu paljon kaikenlaista, joten elokuva on aika toiminnan täytteinen. Siltkin sitä on helppo seurata ja tarina pitää imussaan, vaikka jokaista juonenkäännettä ei saa seurattua. Leffan maailmat ovat nimittäin niin pursuavia ja visuaalisia, että helposti huomio kiinnittyy niihin, eikä itse juonen seuraamiseen tai hahmoihin. Pelihalli itsessään on hyvin 80-lukua ja vähän tuon tapaisessa olen itsekkin käynyt suomessa 90-luvun alussa. Pidän siitä, kuinka itse halli on pimeä ja pelit heijastavat valoa pelaajiin. Fixari Felix jr. on kuulemma saanut ideaansa Donskey Kongilta. En ole sitä itse ikinä pelannnut, joten minun huomioni kiinnittyy sen yksinkertaisuuteen ja siihen että pelin hahmot Ralfia lukuunottamatta kulkevat nytkähdellen. Sankari Duuni peli taasen on nykyajan teräväpiirtosotapeli, jollaiseen en ikinä koskisi. Kaikki on niin hyberubermahtia ja synkkää. Ei minun pelini lainkaan. Sokerihuuma taasen, siinä olisi minulle sopiva rallipeli. Cola vuori, jonne tippuu Mynthoksia, Oreo keksejä katsojina, kävelevä pastilli, nauravia minttunauhoja, Nesquic hiekkaa (nyt on todella kaupallinen yhteistyö), kivikovia purkkapalloja ja kaikki se jäätelö, hattara ja muu ihana syötävä saa veden kielelle. Sokerihuuma on mitä ihanin lokaatio elokuvalle.

Räyhä Ralf on elokuvan keskushenkilö ja yleisesti poiketen, hän on valmiiksi paha. Hän ei ole kuitenkaan elokuvan pahis, vaan vain oman pelinsä. Pahuus on hänen työnsä Fixari Felix Jr:ssä. Ralf on aika yksinkertainen ja mustavalkoinen, mutta kasvaa leffan aikana. Häneen on hanakla samaistua, sillä katsojat ennemmin samaistuvat Nelli Karamelliin. Räyhä Ralf on aina neutraali hahmo, johon enemmän heijastuu muiden tekemiset ja tunteet. Ralf vaan näyttää kokonsa puolsta pelottavalta. Nelli taasen on ärsyttävä ja nenäkäs ja niihin piirteisiin Ralf Nellissä tykästyy ja siksi ystävystyy. Vastakohdathan tunnetusti täydentää toisiaan. Heillä on myös paljon yhteistä: molemmat ovat hylkiöitä omissa maailmoissaan ja joutuvat kaiken kivan ulkopuolelle. Nelli muuten itseäni ärsyttää, hän on suloinen, mutta omaan makuuni liiankin ärsyttävä. Sivurooliin jäävä Fixari Felix Jr. on positiivinen hahmo kaikille, paitsi Ralfille. Hän on sellainen hiljainen hyväksyjä kiusaamisporukassa, kun Kivalan jäsenet ovat ilkeitä Ralfille. Felix itsessään on vähän tylsä, mutta hän saa uutta pontta kun ihastuu Calhoun. Ja siinä vasta on mimmi, Kersantti Callhoun on selvästi leffan paras hahmo ja on oikein sääli, ettei häntä ole enempää mukana. Mimmi on kova kuin timantti, mutta heltyy lopulta Felixille. Callhoun seikkailut muissa peleissä olisi ehdottomasti lyhytelokuvan arvoinen. Muutekin pidän tästä hahmosta, sillä hän ei ole perinteisesti söpö tai nätti, vaan itsenäinen ja voimakastahtoinen nainen. Lähinnä Esmeralda tulee hänestä mieleen. Felixin kanssa he ovat upea pari, jotka tasaainottavat todellakin toisiaan.

Jopa vähän harmikseni, elokuvassa on liiankin selkeä pahis. Kun Turboa aletaan mainitsemaan, tulee jo tietämään, että Turbo jossain vaiheessa ja muodossa tulee vastaan. Karkkikunkun paljastuminen Turboksi ei yllätä, vaikka heidän sekoitusmuotonsa on aika kriippinen. Kun Karkkikunkku antaa Ralfille mitalin takaisin, siinä jo tietää ettei äijällä ole hyvät mielessä. Minua myös häiritsee se, että Karkkikunkku tuo hyvin vahvasti mieleen Liisa Ihmemaassa Hatuntekijän. Heidän eleensä, liikkeensä, päänmuotonsa ja jopa puheesa ovat hyvin samanlaisia. Varsinkin puhe on yhtä sössötysartikulaatiota. Karkkikunkku tuntuu todella vanhanaikaiselta pahikselta, vähän uudempaa olisin toivonut. Kybugi virukset eivät minulle aluksi auenneet, mutta nyt tajuan mistä se nimi tulee. Scifi leffoissa yleensä avaruuden tuntemattomat pahikset, jotka on osin koneita, ovat kyborgeja ja tietokonekielessä taasen bugi on usein jonkinlainen virhe, Siitä tulee tämä sanaleikki ja sitähän nämä hirvöt ovat. Tietokonepelin sisälle ohjelmoituja osittain elukoita ja osittain koneita, jotka aiheuttavat viruksia. Yleensä en elokuvista etsi viittauksia muihin elokuviin, mutta tässä leffassa viittauksia peleihin ei voinut välttyä. Peliharrastajan kanssa kun tämän katsoin niin hän kertoi monia lisääkin, mutta itselleni tutuimpana on pahisten kokouksessa istuva Bowser, olenhan sentän Super Marioa pelannut. Sonicin tunnistan, vaikka siihen en ole koskenut. Pacmania olen kanssa joskus lapsena pelaillut ja sen näyttöruudun vielä joten kuten muistan. Harmi vain, ettei omia suosikkihahmojani Yoshia tai Pokémoneja ole mukaan otettu. Siitkin huolimatta Räyhä Ralf on mitä mainioin elokuva ja peittoaa monet tuon aikaiset Disney Klassikot mennen tullen.