Miami

En alunperin ollut lähdössä katsomaan uutta Miami elokuvaa, mutta koska Finnkino Labin asiakkaansa sain etuudeksi ilmaiset synttäripopparit, jotka piti käyttää ennen kuun loppumista, niin halusin vain kovasti elokuviin. Miami nyt sattui olemaan ainoa edes vähänkin kiinnostava raina tällä hetkellä liikenteessä. Minulla ei ollut sen erikoisempia odotuksia elokuvan suhteen, tiesin sen käsittelevän sisarussuhetta ja yökerhoissa tanssimista. Loppujen lopuksi nämä teemat olivat Miamissa sivuosassa.

Angela tanssii yökerhon lavalla kimaltelevissa hepeneissä ja tämän pikkusisko Anna tulee häntä katsomaan. Anna saa puhuttua Angelan kotiansa käymään ja paljastaa hälle olevan tämän siskopuoli. Heidän yhteinen isänsä oli jo kuollut. Tuolla edellisillan keikalla Angelan tyttötanssiryhmä lähtee menemään ja tämä tarvii tanssikaverin, joten hän pyytää Annaa mukaansa. Aluksi Anna ei lämpene, mutta lähtee sittenkin mukaan. Tanssikuvioita harjotellaan hetki ja takahuoneessa ennen esitystä Annaan iskee pakokauhu. Angela preppaa häntä ja vasta siinä kohdassa kuullaan leffan nimi Miami, joka viittaa Angelan haaveisiin. Anna alkaa nauttia tanssista ja hän ja Angela kiertelevät siellä sun täällä yökerhoissa ja hemputtelevat keskenään ja mukamas syventävät sisaruussuhdettaan. Kokoajan taustaa varjostaa Angelan monen tonnin velat, joita Anna ei edes hätkähdä, vaan koittaa auttaa Angelaa saadakseen rahat kasaan. Tytöt kiristävät miehiä salakuvaamillaan videoilla ja lopulta massia onkin tarpeeksi kasassa. He suuntaavat jo kohti lentokenttää,  lähemmäs Miamia, kun velkojat saavat heiät kiinni ja vie jonnekin jorpakon rannalle. Sielä Angela tekee uhrauksensa ja pelastaa siskonsa vetämällä velkojien huomion itteensä hukkumalla ja niin Anna pääsee pakoon. Eihän Anna minnekkään Miamiin lähe, vaan ilmeisesti kottiinsa ja joskus myöhemmin tapaa Angelan jo aikoja sitten huostaanotetun lapsen.

Miamin heikous on siinä, että sen hahmot ovat todella tylsiä. Anna on persoonaton hissukka alussa ja matkan aikana hän muuttuu vaan rahan hakkija koneeksi. Hän ei näytä välittävän yhtään siitä, mitä tapahtuu jos jää kiinni. Angela taas on pinnallisen oloinen tyrkky ja hänen uskovaisuutensa tuntuu olevan hyvin päälle liimattua. Ainut hetki, kun sen oikasti hänen hahmoosa uskoo, on se kun hän avautuu siitä randomi ukkelille. Tästä päästään toiseen ongelmaan, eli elokuvan miehet. Leffassa on todella vähän mieshahmoja ja niille ei ole luotu persoonaa hahmoksi lainkaan. Kaikki kiristäjä ukot Mertsit ja muut ovat täysin saman näkösiä ja oloisia. Elokvan pakollinen seksikohtaus on tehty Annan hetken ihastuksesta, mutta sekin hukkuu heti seuraavan kohtauksen murhan alle. Angelan entinen mies näytetään ihan hellyyttävässä valossa ja hän onkin koko elokuvan hahmona ainoa uskottava henkilö. Minimaalinen sivujuoni jostain politiikosta on täysin irrallinen, enkä sen yhteyttä kyllä yhtään tajunnut.

Angela lavalla

Miamin tarina on lähes olematon. Ennakkoon tiesin tämän sisarussuhteen ja yökerhoelämän, mutta kumpikin jäi hyvin pintapuoliseksi raapaisuksi, sillä valkokankaan täytti rahansaanti ja kiristäjien kiertely. Milloin soiteltiin mafioosoille ja oltiin ajamassa ketäkin karkuun. Itse yökerhotanssia oli suhteellisen vähän ja vielä vähmemmän sitä, mitä takahuoneissa oikeasti tapahtuu. Annan ja Angelan sisarussuhde esitettiin hyvin pintapuolisesti. Vaikka he eivät olleetkaan aikaisemmin tavanneet, niin Anna lähtee Angelan mukaan ihan sokeasti. Vasta lavalla Anna tajuaa mitä tuli tehtyä ja minusta tuntui, että Annan hahmo välitti Angelasta, vain koska he olivat sisaria. Jos he eivät olisi olleet sisaria, Anna olisi jättänt alun alkenkin Angelan oman onnesa ojaan. Kun Anna ja Angela viettävät keikkojen jälkeen yhteisiä hetkiä olohuoneissa ja sängyssä maate mennessä, niin Anna on kiinostunut Angelasta, Angela ei Annasta. Angelan hahmosta välittyy se, mitä Anna aluksi kysyykin, ottiko tämä hänet mukaan vain siksi, että saisi tanssitytön? Ennen loppua Angela lukitsee Annan vessaan ja itkeskelee, tuleeko Anna oikeasti mukaan Miamiin. Tietenkään hän ei olisi tullut, sillä Anna oli jo itsekkin tajunnut, ettei Angela hänestä oikeasti välitä. Angelan itkupotkuraivari on enemmänkin hänen omien tunteiden mellastamista ja hän muutenkin useassa osin käyttäytyy kuin teinityttö.

Angela kertoo Annalle vähän vastahakoisesi omasta tyttärestään, joka on huostaanotettu. Hän on kuitenkin helpottunut, että ylipätänsä saa edes puhua lapsensa kanssa, sillä itse lapsena Angela ei saanut ottaa yhteyttä isäänsä. Anna oli pienenä kirjoitellut Angelalle, niin Angela oli kirjeistä selvästi enemmän katkera kuin iloinen, siitä että isä haluaa perheeseensä Annan, ei Angelaa. Tämä Angelan lapsi mainitaan elokuvassa vain kerran ja siksi elokuvan loppu tuntuukin niin huonolta, että Anna menee tapaamaan Angelan lasta. Olisin mieluummin nähnyt Annan menevän vaikka yksin sinne hiton Miamiin, kun leffan nimeenkin piti tuo paikka tunkea.

Pari valitusken aihetta vielä: miksi tässä leffassa mukamas juodaan niin paljon ja miksi pirussa tässä elokuvassa on niin kliseisiä tupakanpolttamiskuvia? Ainakin 3-4 kohtaa huomasin, jossa henkilö menee pihalle mietteliäänä/ahdistuneena ja polttaa tupakkaa. Se on kyllä yksi elokuvallinen keino, mutta samassa elokuvassa sen toistuminen näin useaan otteeseen saa minut jo kyrsimään. Nämä tupakkaotokset ja ylitiöpäinen viinanjuonti on minusta kyllä niin amatöörielokuvien virheitä ja kliseisiä kuin mitkä, ettei niitä nykyleffoihin enään tarvitsisi tuoda. Toinen mikä ärsytti ihan suunnattomasti oli leffan musiikki. Joka saatanan välissä soi semmonen jollotustanssimusiikki ja ellei soinut se, niin sitten oli semmosta ylitiömelodramaattista viulunsoittoa. Todella häiritsevää. Eniten kuitenkin leffassa mennään mönkään siinä, että tämä on rikoselokuva. Miksei sitä voitu mainita erikseen missään? Minulla tuli yhtälailla huijattu olo Miamista kuin Minä ja Morrisonista aikoinani sen nähtyäni,  siinäkin huumejuttu nousi pääosaan ihmissuhdredraaman tielle.