Disney Klassikot 55: Vaiana

Odotin Vaianaa jopa enemmän kuin itse uskoinkaan, varsinkin viimeisinä viikoina. Vasta syksyllä jotenkin tulin tajuihini siitä, että Vaiana tulee pian elokuvateatteriin ja jouluna kun näin pätkän Vaianasta, eli Mauin laulun Samu Sirkan Joulutervehdyksessä, olin aluksi ihan fiiliksissä. Itse lauluun olin kuitenkin silloin pettynyt, mutta animointityylistä tykkäsin. Jotenkin tuota laulua ei mielestäni ollut hyvä laittaa Samu Sirkkaan, sillä se ei kertonut paljon mistään ite elokuvasta, vaan on lauluna yksi elokuvan heikoimmista. Harmitti myös kun tämä oli kurkistus elokuvaan, niin sitten keskityttiin vain sivuhahmoon ja vilkaisu itse Vaianasta jäi vähäiseksi.  Kun elokuviin vihdoinkin pääsin, niin kävin katsomassa sen 3:dnä ja suomidubilla. En etukäteen lukenut elokuvasta spoilereita.

Vaiana elokuvan mainosjuliste

Vaiana on saaren tuleva perijä ja vaikka hän ei ite käyttänyt sanaa prinsessa, nin kyllä minä hänet prinsessaksi mielsin. Vaiana haluaisi kovasti päästä merelle koralliriutan yli, mutta hänen isänsä jyrkästi kieltää tämän. Jo lapsena Vaianalla oli erikoinen suhde veteen kun se "totteli" häntä ja heitteli sateenkaaren värisiä simpukoita. Elokuvan alussa esitellään saari ja itse Vaiana ihan kivasti laulun muodossa, mutta muuten ei Vaianan perhettä, ystäviä eikä yhteisöä lähes lainkaan. Vaianan mummi on oma ihana persoonallisuutensa, joka minuun hahmona eniten varmasti upposi. Mummo kertoi Vaianalle näistä heimonsa vanhoista legendoista ja sittemin tehtävästä, jonka Vainan kuuluu suorittaa. Kun Vaiana saa tietää, että heidän heimonsa on alunperin merenkävijöitä, niin hän todella innostuu matkasta palauttamaan Te Fitin sydän ja etsimään puolijumala Maui. Hän lähtee merelle paatillaan ihanan hölmistyneen Heihei kukon kanssa, joka ihan vahingossa joutuu matkaan mukaan. Vaiana ei osaa purjehtia, mutta meren avulla hän pääsee saarelle ja löytää Mauin. Aluksi he tietty kinastelevat toisiaan kokoajan ja Maui lupaa tulla matkalle vain sillä ehdolla, että he hakevat hänen koukkunsa, jonka avulla hän voi olla kunnolla puolijumala. Mauin kanssa merellä seilataan pitkään ja pikkunen kookospähkinäarmeija kohdataan, mutta tietenkin Vaianan nerokkuuden avulla siitä selvitään. Koukku löytyy syvältä saaren pohjasta erään jättiravun selästä. Vaiana härnää rapua ja yhteistyöllä, kun rapu lallattelee lauluansa niin koukku saadaan Mauille ja päästään pois. Yhessä sitten seilataan eteenpäin Te Fitin saarelle ja tietenkin matkalla Vaiana ja Maui suuttuvat toisilleen ja Vaiana joutuu miettimään jättääkö matkansa tähän, vai palaako kotiin. Mummelin henki tulee neuvomaan juuri sopivasti Vaianaa ja matka jatkuu saarelle. Maui tulee hädässä avuksi kun selviää, että saaren suuri hirviö, joka piemyttää koko maan, on itse Te Fiti. Sydän saadaan paikalleen ja koko maailma tulee takaisin vihreäksi.

Vaianassa on mitä upein animointi ja upeaa, että vihdoinkin on opittu tekemään hahmoille oikeat hiukset. Tangledissa Tähkäpään hiukset ovat tyättä purkkaa ja en Frozenissakaan vielä Elsan hiuksista ihan vakuuttunut, mutta Vaiana on niin elävästi animoitu, että menee minulta ihan tyädestä.  Tykkään myös valtavasti kuinka Mauin 2d tatuoinnit sulautuivat muuten hänen olemukseensa ja lauluunsa. Se loi minulle paljon tätä perusklassikon tunnetta. Vaianan ja Mauin merimatka tuntui taas kestävän aika pitkään ja siitä oisin itse karsinut enemmän pois. Heihei kukko on mitä paras sivuhahmo, hänessä on luonnetta ja niin yksinkertainen vitsi, kuin jokapaikan nokkiminen toimi loistavasti. Näin koomista "söpöä eläinkaveria"  en ole nähnyt moneen vuoteen. Vaiana jo pieneneä kuulee veden kutsun ja sen heti tietää, että hän alkaa kapinoimaan perhettään kohtaan. Valitettavasti omaa perhettä ja ystäviä ei kuvata ollenkaan, vaan jotenkin tuntui, että Vaianan alku meni hätäisesti ohi.

Vaianan ihana mystikko mummo

Oikean Disneyklassikon tästä teki heti se, että tässä on kivoja lauluja. Frozen junnasi paikoillansa liioilla lauluillaan ja Zootropoliksessa soi sen aikaista poppimusiikkia. Vaianan laulumäärä oli juuri sopiva, korkeintaan niitä muutamaa olisin pikkuisen lyhentänyt. Laulut eivät jääneet ensikuulemalla mieleeni, mutta tykkäsin kyllä jokaisesta ja ne tuntui tarpeellisilta. Näitten täytyy kuunella enemmänkin.

Juuri ennen elokuvan näkemistä odotukseni nousi todella korkealle, kun kuulin Disney tutuiltani hypeä tästä elokuvasta. Ehkä siihen hypeen verrattuna koin pienoisen pettymyksen, kun elokuva laahasi seilaamisen aikana paikoillaan. Siltikin se yllätti muutamissa kohdissa ja myös heti alussa, sillä jotenkin olin mainosten perusteella olettanut, että Maui olisi Vaianan isä. Upea animointi pelastitaas paljon ja alussa kun pikku Viana oli veden varassa, tuli hyvän elävästi mieleen yksi suosikki elokuvani Lilo ja Stich. Pikku Vaianan ja Lilon ulkonäössä on jotain yhteistä. Kokonaisuudessaan Vaiana  on oikein kaunis ja kiehtova elokuva, jonka pariin haluan palata heti kun tämä julkastaan blu-raylle. Nämä tarinan isot mytologiat käsiteltiin hyvin nopeasti elokuvassa ja seuraavalla katsomiskerralla haluan syventyä niihin tarkemmmin.