Disney Klassikot 56: Räyhä-Ralf valloittaa internetin

Ensimmäinen Räyhä-Ralf oli oikein onnistnut tarina videopelien maailmassa. Kakkososasta toivoin palaavani videopelimaailmaan, mutta aika vähän siellä loppujen lopuksi pyöritään, kun leffa keskittyy nimensäkkin mukaan internetin ihmemaahan. Edellisen leffan kaksikko Ralf ja Nelli menevät nettiin, joten kaikki ykkösosan parhaat sivuhahmot (eli Fixari-Felix Jr. ja hänen nykyinen vaimonsa Callah) jää ihan kunnolla sivuun. Eniten elokuvasta odotin tietty hetkeä, kun Disneyn prinsessaet esiintyy. Se kohtaus paljastettiin jo aikaisemmin Samu Sirkan Joulutervehdykksessä.

Pelihalli on edelleen paikoiloillaan. Aina päivien päätteeksi ja Räyhä-Ralf ja Nelli Karameli poistuu peleistään ja hengavan kahden. Ralf on täysin tyytyväinen nyt elämäänsä. Nelli taasen on tylsistynyt, kaikki on sitä sama ja vanhaa. Ralf yllättää Nellin, tekemällä Sokerihuumaan uuden bonuskentän. Kun aamulla lapset tulevat pelaamaan, Nelli ajaa väkisin uudelle radalle. Pelaajat eivät pysty ratilla Nelliä ohjaamaa ja niin ratti hajoaa. Varaosia on maalmassa enään yksi, jonka voi huutaa Ebaysta. Pelihallin omistaja Flickwak on juuri hankkinut netin pelihalliin ja yhdistää sen toimimaan. Sillä tavalla Ralf ja Nellikin syöksyvät nettiin, tarkoituksena huutaa tuo Sokerihuuman ratti. Internet on ihmeellinen paikka, se on täynnä firmojen mainoksia, bittejä ja loputonta tilaa. Jos vain jaksaisi, niin voisi laittaa kaiki firmat ja logot ylös mitä sielät näkee. Ralf ja Nelli pääsevät Ebayhyn ja saavat huudettua rarille korkemman hinnan, tosin he eivät ymmärrä että se täytyy maksaakkin. Nettimaailmassa kun rahaa hankitaan, niin se onnistuu pelaamalla. He ottavat yhteyttä mainostavaan spämmiin, joka suosittelee heille pelejä, mistä voi voittaa rahaa. Ratille tuli aikamoinen hinta, joten kuoletava rallipeli olisi heille sopiva. Sen voitettua saisi aikamoiset fyffet. He pääsevät peliin, josta Ralf ei pidä yhtään, mutta Nelli innostuu. Tätä hän on kaivannut; uusia tapoja ajaa. Ralf ja Nelli eivät saa kuitekaan tarpkeesi rahaa, joten he ottavat yhteyttä Yess nimiseen tyyppiin. Hän valkkaa mitkä videot ovat hauskoja ja saavat eniten sydämiä, joilla voi saada rahaa. Näin Räyhä-Ralf alkaa nettimeemiksi ja ylättävää kyllä, sillä he tekevätkin tilin. Kun Ralf väsää videoita, Nelli lähtee myymään niitä ja osaakin olla tärpeeksi ärsyttävä höyhentämään ihmisiä painamaan sydämiä.

Nellin katselukeruumatkalla hän joutuu Disneymaailmaan. Se on tietnkin elokuvan kiehtovin paikka. Star Wars hahmoja, Ihaa, Heihei, Jörö ja kaikki Disneyprinsessat ovat tietenkin siellä. Aluksi vanhoja 2D prinsesossoja en meinaa edes tunnistaa, niin muovilta he näyttävät. He totavat, että Nellihän on kanssa prinsessa. Tässä vaiheessa vedetään ehkä vähän jo pilkkaa Disneyn prinsessakulttuurista, mutta hyvin huomattuja yhtäläisyyksähän ne ovat. Toinen vanhempi puuttuu, jokaisella on joku tärkeä oma harrastus, sekä kaikki puhkeavat laulamaan unelmistaan kun pääsevät tärkeän veden äärelle. Itseasiassa Jasminhan ei tehnyt niin, virhe!Minusta on kyllä vähän väärin, että Pocahontas lasketaan prinsessaksi (no juu, intiaaniprinsessa), mutta ei Megaraa, Janea ja Esmeraldaa... Prinsessat innotuvat Nellin tyylistä ja jokainen pukeutuukin rentoiluasuun ja heitä on ne yllä lähes mahdon tunnistaa. Siihen pitää ensikerralla laittaa pause ja tutkia tarkemmin. Ralf jatkaa hölmöjen videoitten tekoa. Hän myös sattumalta päätyy kommentointihuoneeseen. Siellä jo valmikksi huonolla itsetunnnolla varustettu Ralf muistaa sen, mikä vain hänelle on tärkeintä; Nellin ystävyys. Hän soittaakkin Nellille hologrammipuhelimella, joka aukeaa vaikkei Nelli vastaa. Ralf näkee kauheita. Nelli on Kaahausauto peissä ja avautuu kunnolla siellä olevalle kuskille; Ralf on kiva, mutta niin kiintynyt ja niin omistushaluinen. Haluaisin olla täällä! Siitä Ralfin mustasukkaisus kasvaa ja hän tekee kauheita. Ralf ottaa yhteyttä Spämmiin, jolta hän saa viiruksen, joka vie kaahariautopeliin. Vaikka Ralf ja Nelli melkein saavat sovittua, juuri silloin viirus leviää ja Ralf tunnustaa syyllisyytensä. Se on Nellille viimeinen pisara. Virus kopioi Ralfin alhaisen itsetunnon ja levittä sitä pitkin nettiä, niin että kaikki kaatuu. Siitä tulee jättimäinen kauhuRalf, joka ei halua mitään muuta kuin olla Nellin ystävä. Ralfin oma itsetunto palautuu, kun hän ymmärtää kuinka riipuvainen on Nellistä. Virus elää Ralfin tunteista ja kun Ralf on kunnossa, virus kuolee. Ralf putoaa korkealta viruksen käsistä, mutta onneksi rinsessamme ovat paikalla. Ralf ja Nelli saavat maksettua ratin ja Sokerihuuma pelastuu. Nelli jää kuitenkin nettiin ja ystävykset pitävät yhtä hologrammipuhelimella. Fixari-Felix kysyy lopulta Ralfilta onko kaikki kunnossa? On. Se rittää, että tietää ystävän olevan onnellinen.

Räyhä-Ralf Valoittaa Internetin on ihan kiva elokuva, mutta nerokkuudessaan se ei pääse ensimmäisen Räyhä-Ralfin tasolle. Siinä pohditaan elämän peruskysymystä; pahutta ja hyvyyttä. Nyt käydään läpi tunteita riippuvuudesta ja kiintymyksestä. Vaikka kuinka tykkää ja haluaa hengata kaverin kanssa, niin ihan 24/7 olo yhdessä ei ole tervettä. Toista ei voi kaivata, jos on kokoajan kiinni. On tämäkin teema tärkeä, mutta lopussa sitä korostettiin jotenkin ihan liikaa. Sen ymmärrys saa Ralfin taas kuntoon, mutta on ehkä vähän makabeeria koko perheen elokuvaan, varsinkin kun se on tehty niin mahtipontisesti. Muutekin edellisen elokuvan videopelimaailman lumo rikkoutuu tässä, kun mennään nettimaailmaan. Vaikka löytämistä on kuinka paljon, niin kaikki on jotenkin sekasin ja levällään eikä niitä samoja hauskoja videopeli jippoja löydy, mitä ekassa elokuvassa. Se hauska Pixelimäisyys ja bittiliikkuminen teki ekasta Räyhä-Ralffista niin lumoavan, nyt se tuntuu laimealta. Vähän saman tapaan mitä Monsterit Oy, ensimmäisessä leffassa oli kiehtovia Monstereita ja toisessa vaan löllöjä.

Parasta intenettiin menossa on tietenkin nämä Disney prinsessat ja koko Disney maailma. Siellä olisi voitu olla minun puolestani enempi. Vaikka naamat ovat kumia ja jokaista prinsessaa näytetään vain vähän, niin se on niitä hetkiä kun tämä Disney elokuva tuntuu Disney elokuvalta, vasta siinä löydän jonkinmoista taikaa. En ole myöskään aiemmin tajunnut tuota laulamista tärkeän veden äärellä. Se on mielettömän hyvä pointti. Annan myös isot pisteet sille, että originaalissa ääniraidassa on pyritty siihen, että prinsessoilla olisi samat ääninäyttelijät mitä oikeissa klassikoissakin on. Kaikkiin se ei ole ollut mahdollista (tietysti kun osa heistä on jo menehtynyt), mutta 90-luvun hahmoista eteenpäin ovat samoja. Arvostan sitä, että suomidubbauksessakin tähän pyrittiin, mutta mitä helvettiä Nina Tapio tekee tuolla, oikea Ariel on Johanna Nurmimaa!