The Lost Boys

80-luvun jenkkivampyyri hömpötys on täydellinen leffavalinta syysiltoihin ja tähän vuoden aikaan. Lukioikäisenä olin hyvin kovassa vampyyri huumassa ja nauhoitin tämän kulttiklassikon Sub tv:ltä. Onneksi, sillä muuten olisin paljon menettänyt. Olinhan elokuvasta aikaisemmin kuullut, mutten koskaan nähnyt.

The Lost Boys elokuvan alkuperäinen elokuvajuliste

Santa Carla on kuulemma maailman murhapääkaupunki. Näin saa kulla Michael ja hänen pikkuveljensä Sam, jotka muuttavat yksinhuoltajaäitinsä Lucyn kanssa sinne, Lucyn isän luokse. Lucya näytteleekin minulle enemmän Saksikäsi Edwardista tuttu Avon leidi Dianne Wiest. Yhdessä vietetään päivää kylillä, jossa Lucy iskee silmänsä Maxiin, joka on leffavuokraamon pomo. Häneltä Lucy saakin töitä. Samoilla kylillä riehakoi kanssa David, pelottavan moottoripyöräjengin Kingi, jota tietenkin esittää Kiefer Sutherland. Sam seuraa isoveljeänsä joka paikkaan, mikä Michaelia häiritsee. Hän sanookin, että eikö Sam muka pärjää yksin. Niimpä Sam päätyy sarjakuvapuotiin, jossa tutustuu Frogin, eli Sammakkoveljeksiin. Sam tekee poikiin vaikutuksen sarjakuvanörttiydellään, mutta Sammakot kertovat, että heidän nurkillaan kannattaa supersankarisarjisten sijaan lukea vampyyrisarjiksia. He antavat lehden mukana numeronsa Samille ja paljastavat olevansa vampyyrien metsästäjiä.  Toinen Sammakkoveljeksistä on kanssa minulle tuttu Stand By Me-elokuvan nörtti. Michael taasen yksin törmää kauniiseen Star neitoon ja halusi lähtiä tämän mukaan, mutta Star näyttää olevan Danielin omaisuutta.

Samana yönä kuvataan kuinka joukko vampyyreja hyökkää kaupunkilaisten kimppuun ja keveä tunnelma saa kauhumaisen otteen. Monessa muussakin välissä viitataan kadonneisiin lapsiin, joiden kuvia on maitopurkkien kyljessä. Lucyn isä tuo kanssa oman kauhuelementtinsä, kun täyttelee rumia elukoita ja säikyttelee niillä ihmisiä. Isä on muutenkin yksi elokuvan komedian tuojia omalla, oudolla tavallaan. Huumori ei ole sitä perinteisintä, mutta jutut kyllä laittaa hymyilemään. Paikalliseen huvipuistoon mennään uudestaan, jossa Sam hengaa Sammakoiden kanssa ja Michael kutsutaan Davidin, Starin ja muun pyöräjengin mukaan Hudsonin jyrkänteelle. Michael on niin ihastunut Stariin, että seuraa häntä vaikka melkein meinaakin lentää motskarillaan veteen. Hän saaa kutsun Davidin porukan luolaan, joka on aikoinaan maanjäristyksessä päätynyt maan alle. Kyseisessä lepakkoluolassa Michaelia kusetetaan, että kiinalaisen riisin ruoka olisi toukkia ja nuudelit matoja. Hänelle myös tarjotaan punkkua ja kun Star väittää sen olevan verta Michaelei usko häntä vaan juo sitä. Näin hän muuttuu puoliksi vampyyriksi ja lähtee muiden vampyyrien mukaan pitämään hauskaa. Heidän käsitys hauskanpidosta on roikkua junakiskoilla ja kilpailla kuka pysyy pisimpään. MIchael on varma että tippuessaan kuolee, mutta kuinkas käykään. Hänestäkin tulee yksi heistä.  Samaan aikaan Sam on yksin peloissaan kotona, ainoana turvanaan iso koiransa Nanook.

Dvd julkaisun kansi

Aamulla MIchael herää kotoaan, mutta hän on muuttunut. Hän ei kestä lainkaan auringonvaloa. Lucy aloittaa työt videovuokraamossa ja alkaa sielä heilastelemaan pomoaan Maxia. Isoisä lähtee myös viihteelle ja pojat ovat kaksin kotona. Samin ollessa kylvyssä Michaelin vampyyrivaistot herää ja hän koittaa tapella sitä vastaan, että praisi omaa veljeänsä. Nanook koira ehtii onneksi tulla väliin, ennen kuin Sam ehtii tajuta mitään. Sam huomaa kuitenkin Michaelin oudon käytöksen ja sen, ettei häntä näy lainkaan peilistä. Hädissään Sam soittaa Sammakkoveljeksille ja he antavat tyhmiä, sarjakuvista opittuja ohjeita läpäisemään Michael puuseipäällä. Ulkona tuulee hurjasti ja Michael meinaa lentää tuulen mukana. Lucy soittaa juuri silloin tarkastuspuhelun kotiin ja Sam mongertaa Michaelin tappavan hänet. Kun Lucy tulee hädissään kotiin on siellä jo kaikki normaalisti. Yöllä Michael lähtee lepakkoluolaan etsimään Davidia, mutta kohtaakin siellä yksinäisen Strarin, jonka kassa he viettävät yhteisen yön.

Lucy pyytää Maxin kotiinsa syömään ja samalla Sam on kutsunut Sammakkoveljekset käymään. He ovat nimittäin varmoja, että Max on päävampyyri. Ruokailun aikana Max saa syödäkseen valkosipulia ja päälleen pyhää vettä, mutta mitään ei tapahdu. Samalla Michael viimein löytää Davidin, joka vie Michaelin nuorten luo, jossa tämän täytyy tehdä ensimmäinen uhri tulakseen kokonaan vampyyriksi. Michaelia tämä ei houkuta, hän on enemmänkin vihainen siitä miksi on muuttunut. Michael haluaa kostaa Davidille sen miksitämä hänet muutti ja niin Michael, Sam, Sammakot ja Star lähtevät metsästämään Davidia, sillä he luulevat tämän olevan päävampyyri. Lepakkoluolassa he ovatkin nukkumassa eli roikkuvat pitkät liehuletit alaspäin. David saa Samin jalasta otteen, mutta Sammakot auttavat hänet auringonvaloon, niin että Davidin käsi palaa. Illalla vampyyrit ovat tulossa heidän kotiinsa ja seitä ennen ehditään tehdä paljon vampyyriansoja. Lucyltakin pyydetään apua, mutta tämä ei ihastuksissaan ollenkaan ymmärrä poikien huolia. Vamppyyriansoiksi tehdään valkosipulikasoja, kylpyamme täytetään pyhällä vedellä ja puukeihäät teroitetaan valmiiksi.

Sam sammakkoveljesten ympäröimänä

On loppufinaalin aika. Talosssa piiloudutaan ja valmistaudutaan kunnon tappelua varten. Pyhä vesi tekee tehtävänsä, samoin kuin pureva Nanook hauva. Koko vessa räjähtää vamppyyrin verestä, kun se osuu ammeelliseen vihkivettä ja valkosipulia. Sam saa kanssa erään vamppyyrin sulatettua vesipyssyllisellä vihkivettä ja puisella nuolella ampumalla. Vampyyri osuukin levariin ja rokki kajahtaa soimaan. Viimeisenä tuelee tietenkin esiin David, joka saa raapaistua Michaelia. Näin ollen hänenkin voimansa kehittyy ja Michael saa  työnnettyä Davidin ukkinsa omistamiin hirvensarviin, jossa vampyyri vetää viimoiset henkosensa. Davidin kuolema ei kuitenkaan muuta Staria tai Michaelia tavalliseksi, vaan vielä jossain on yksi vampyyri vapaalla. Äiti ja Max saapuuvat treffeiltä kotiin ja sillähän se selviää. Max on päävampyyri, eikä aikaisempi ilalliskoe toiminut häneen, koska vampyyri kutsuttiin kotiin. Nyt peli muuttuu Maxin ja Michaelin väliseksi kilpailuksi. Maxin motiivina on ollut saada Lucy omakseen,että olisi voinut vähän laajentaa omaa vampyyriperhettään.  Ukin ajaessa sisään yksi auton terävistä puukepeistä seivästää Maxin juuri ennen kuin Lucy oli antautumassa itseään hänelle. Star ja Michaelkin palautuvat normaaleiksi. Pappa kiteyttää elokuvan yhteen lauseeseen:  "Yksi asia Santa Carlassa minua ärsyttää, ne kaikki hiton vampyyrit."

David ja Star

Vaikka Lost Boys on tummanpuhuva, se on sisällöltään hyvin kevyttä kasarihömppää. Tälläiselle nostalgian nälkäiselle on kiva nähdä vanhaa huvipuistoa kaikkine neonvaloineen ja karusellilaitteineen. Kasari oikein huokuu valkokankaalta läpi ja se luo selkeästi oman tunnelmansa elokuvaan. Tämä huvipuisto ei ole missään isossa osassa tarinaa, mutta luo silti juuri tarvittavaa tunnelmaa. Yksi keskeisimpiä lokaatioita on vamppyyriluola, jonka tarkoitus on tuoda ilmi näiden nuorten vampyyrien ideologiaa. Seinillä on bändijulisteita, katosta roikkuu rikkinäisiä lamppuja ja roikkuu siellä repsottava Jim Morrisonin kuvakin. The Doors kun oli aikoinaan suht kapinoiva yhtye, niin ehkä se on kuvaavinaankin heitä. Elokuvan tunnarina toimiikin The Doorsin People are strange kappaleesta tehty cover versio.  Muuta hyvin karasia tuo näiden vampyyrien pukeutuminen, he ovat kuin jostain kasarairokkiyhtyeestä nahkattakeineen ja niiden killuttimineen, joita pitkät pörrötukat koristavat. Yksi näistä tyypeistä oli muuten kipailemassa 80-luvulla Amerikan Gladiaattoreissa. Lost Boysin juoni saattaa alkuun tuntua sekavalta, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole edes se elokuvan ydin juttu. Itse pidän kovin elokuvan uksittäisistä lausahduksista ja toistuvista elementeistä, esim. siitä kun pappa tuo täytettyjä eläimiä.

Mutta miten joku random suomalainen voi tälläisen elokuvan löytää? Siitä saamme kiittää tietenkin Helsingin Vampyyrejä The 69 Eyesia, jotka tekivät elokuvasta tunnetumman kappaleen kuin elokuva itse.

  

Happy Halloween!