Khanin viha
Ceti Alfa 6 -planeettaa tutkitaan uutta Genesis- koetta varten. Tällä planeetalla Yhdistyneiden planeettojen liiton jäsenet törmäävät Khaniin, joka vannoo kostoa amiraali James T. Kirkille. Khan kavereineen asuu tällä planeetalla ja yrittää valloittaa koko Genesis idean itselleen, jotta voi käyttää sitä aseenaan Kirkiä vastaan. Juuri Kirkin takia hänet nimittäin karkoitettiin Ceti Alfa 6 -planeetalle. Koko elokuvan juoni on kirjaimellisesti Khanin kostoa Kirkille ja aikamoiseksi tappeluksi ja taisteluksi elokuva menee ja siksi on minusta tylsä. Juonen perässä ei ole helppo pysyä ja avaruusoliot eivät minua oikein innosta. Elokuvan on kuulemma ohjannut enemmän tv-elokuvia tehnyt ohjaaja ja budjetti on minimalistinen ensimmäiseen elokuvaan verrattuna. Voiko johtua siitä, tai sitten tylsästä juonesta, kun elokuva ei minusta etene oikein mihinkään. En oikein ymmärtänyt miksi tätä on kehuttu paljon paremmanksi kuin ensimmäistä.
Vatsa elokuvan loppupuolella tapahtuu jotain sellaista, joka saa minulta elokuvan ainoat pisteet. Kun koko elokuva on ollut tyhjää ja mäsikintää, niin dramaattisin kohatus on laitettu ihan elokuvan loppuun ja se onkin sitten niin dramaattinen, että menin ihan hiljaiseksi ja hämmentyneeksi. Spock pelastaa koko Enterprisen itsensä uhalla ja kyllä liikutuin Spocikn ja Kirkin viimeisistä keskusteluista. Elokuvassa ei muuten keskivaiheella tapahdu mitään mielenkiintoista, mutta alkupuolella kuvataan Kirkin vanhenemista ja hänen ja Spockin ystävyyttä syvennetään. Onneksi nämä teemat käsitellään elokuvan alussa, sillä tässä lopussa ne tiivistyvät. Ennen kuolemaansa Spock antaa mielensä väkisin Bonesille, jonka kanssa ollaan tekemisissä enemmän seuraavassa elokuvassa. Elokuva päättyy Spockin hautajaisiin, jossa Spockin ruumis lähetetään tälle Genesis planeetalle. Tämän Genesis planeetan tutkija on muuten Kirkin eniten heila ja selviääpäs sekin, että Kirkilla on poika. Spocin isä Sarek elokuvassa myös vilahtaa. On mukavaa, kun hahmojen läheisiä tuodaan tähän elokuvaan mukaan. Elokuvan alku oli minusta ihan hauska, mutta suurin osa keksivaiheesta on mielettömän tylsä. Koen elokuvan vähän epätasapainoiseksi, koska kaikista dramaattisin ja mielenkiintoisin kohtaus taasen sijoittuu ihan loppuun.
Spockin paluu
Khanin viha taputeltiin loppuun, mutta ei Star Trek ole mielestäni mitään ilman Spockia. Kirk jää kaipaamaan ystäväänsä kosvasti ja hänen missionsa onkin varastaa Enterprise, joka on Yhdistyneiden Planeettojen Liiton käskystä heitetty telakalle. Oma porukka mukaan ja lähdetään matkalle tälle uudelle Genesis palneetalle katsomaan onko Spock sittenkin vielä hengissä. Sarek kertoo, että Vulkanuslaiset siirtävät ennen kuokemaansa mielensä muuhun ihmiseen ja vain heidän ruumiinsa kuolee. Edellisessä elokuvassa, hetkeä ennen kuolemaansa, Spock siirsi mielensä Bonesille tämän sitä tajuamatta. Genesis planeetta kun luo uutta elämää, niin Spock voi herätä sen myötä kanssa henkiin ja aloittaa matkansa uudestaan elämään ihan pikkupoikana.
Enterprisen matka planeetalle on mutkikas, mutta sinne saadaan siirrettyä Kirkin poika, joka oli äitisä kanssa planeettaa luomassa. Hän löytää toisen tutkijan avulla Spockin, joka on vielä pikku poika. Klingonit luulevat, että Enterprise on tulossa valtaamaan planeetan, joten heille tulee taasen kahakkaa. Suojellakseen Spockia Kirkin poika uhraa itsensä, ettei muita tapeta. Koko Enterprisen miehistö laskeutuu alas hakemaan Spockia, joka täytyy viedä Vulkanukselle Bonesin kanssa, niin hän saa oman järkensä takaisin. Klingonien hyökätessä Enterprise kärsii pahasti ja ei auta muu kuin uhrata oma laiva miehistön hengen vuoksi. Kirk houluttelee Klingonit Enterpriselle ja laittaa täystuhon päälle. Kun Klingonit lopulta on tuhottu, Kirkin porukka lähtee heidän aluksellaan kohti Vulkanusta. Siellä tehdään riitti, jonka avulla Bonesista tulee jälleen Bones ja Spockista Spock.
Spockin paluun onkin ohjannut itse Spockin näyttelijä Leonard Nimoy, mikä osoittautuu oikein hyväksi ratkaisuksi, sillä mielestäni Spockin paluu on näistä elokuvista eniten näytellyin. Nyt ei ole pääosassa toiminta,vaan hahmojen suhteet ja tunteet. Vaikka itse Spockia ei näykkään niin paljon, hänen hamonsa on kokoajan läsnä Bonesin kehossa. Siitä syntyykin paljon huumoria ja Bonesin hahmo pääsee kunnolla loistamaan. On myös koskettavaa katsoa kuinka Kirk suree edesmennyttä poikaansa, jota ei edes kauaa ehtinyt tuntemaan. Enterprisen miehistö on lojaali Kirkille ja vaikka tarinan juoni onkin vähän mutkikas avaruushyökkäyksineen, niin tähän mennessä on Star Trek elokuvista paras. Lopussa tuli oikein helpottunut olo, kun Spock on jälleen tekemässä Vulkanuslaista tervehdystä.
Aikamatka
Kaksi edellistä elokuvaa liittyy hyvin suoraan toisiinsa. Aikamatka ei niinkään ole ihan niissä kiinni, mutta jatkuu aivan suoraan mihin Spockin paluussa jäätiin, eli Vulkanukselle. He ovat palaamassa takaisin maahan, mutta siellä on jokin jättimyrsky liikenteessä, jonka aiheuttaja päästää ihmeellisiä ryhävalaan ääniä. Kirk keksii, että ainoastaan toinen ryhävalas voi selvittää äänten ratkaisun ja ryhävalaat ovat kuolleet 1980-luvulla sukupuuttoon (elokuvahan sijoittuu jonnekkin 2200 luvulle...). Niimpä on vuorossa aikamatka Amerikan kasarille. Kirk ja Spock tutustuvat merieläintutkimusmuseossa valastutkija Gillianiin, jolla on pari ryhävalasta tutkittavana vielä hetken, ennen kuin ne täytyy päästä vapaaksi valaanpyytäjien iloksi. Scott, Uhura, Sulu, Chekov ja Bones saavat korjata Klingonien alusta jälleen kuntoon ja rakentaa sinne jättimäisen tankin, missä valaat voidaan kuljettaa nykyaikaan. Aluksi Gillian ihmettelee ja varsinkin epäilee Kirkin ja Spockin motiiveja, mutta vihdoinkin Kirk saa elokuavassa käyttää ihanaa viehätysvoimaansa ja uskaltaa paljastaa naiselle totuuden. Vaikka Gillian ei sitä heti uskokkaan, niin hän alkaa luottaa Kirkiin. Kun alus on kunnossa, niin valaat on päästetty jo karkuun. Gillian tulee väkisiin avaruuslaivaan mukaan ja he saavat kuin saavatkin koordinaattien avulla valaanpyydystäjät hämmilleen ja pari ryhävalasta mukaansa, joilla pelastaa maapallon omassa ajassaan.
Elokuvan juoni ei kuulosta erikoisen hääppöiseltä, mutta tämä onkin ensimmäinen Star Trek komedia. Elokuvahan ei edes sijoitu mitenkään avaruuteen, kun vain ihan alussa ja lopussa. Suurin osa tapahtumista on siellä kultaisella 80-luvulla, mistä revitään huumoria. Kun hahmot ovat noin vuodelta 2200, niin heille bussit, rahalla maksaminen, ruoka ja ihan kaikki ympärillä oleva ovat aivan outoja ja vieraita asioita. Spock peittelee korviaan ja kulmakarvojaan vaatteilla, ettei hän kummastuta ihmisiä. Myös puhetavat ovat koomisia, kun Kirk kiroilee bussissa ja Spock koittaa myöhemmin matkia häntä aivan väärässä paikassa. Pidin myös kovasti jotenkin tuosta ajankuivasta, kaupunki, vaatteet ja koko miljöö huokuu sellaista aitoa kasarihenkeä, ihan Gillianin hiusmuotoa myöten. Leonard Nimoy ohjasi tämänkin Star Trekin ja ehkä voisin sanoa, että vähän kepeällä kädellä, mutta toimivasti. Minua tämä huumori nauratti suuresti ja on mukavaa vaihtelua, että tälläisessä elokuvassa on luonnonsuojelua teemana. Scifi elokuva ilman scifiä! Voisin jopa sanoa, että tämä on äärimmäisen lempeä aloitus antiscifittäjälle, kun sisältää itse scifiä on ihan minimaalisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti