Disney Klassikot 17: 101 Dalmatialaista

Suurin osa mitä ysärillä julkaistii vanhoja Disneyklassikoita suomeksi videolle me hommattiin omaan videokirjastoomme, mutta jostain kumman syystä dalmatialaiset jäi hankkimatta. Vasta joskus ihan ysärin lopulla saimme vasta oman videon käsiimme, kun löysimme 101 Dalmatialaista kirppikseltä. Sitä ennen elokuvaa lainasin kaveriltani. Johtuuko siitä että perheemme on kissaihmisiä vai mistä, mutta tätä on yksi painava syy, miksi minulla ei ole 101 dalmatialaiseen syntynyt niin vahvaa tunnesidettä, kuin vaikka Aristokatteihin.

Lupsakkaiden Luppakorvien vanha elokuvajuliste

Pidän kovasti alkutekstijaksosta, missä on pilkkuja siellä, pilkkuja täällä, pilkkuja ihan siellä täällä. Tekstijakso on jotenkn huvittava ja leikkisä samalla. Tuo mieleeni vanhan kunnon fantasian ja lyhärikokoelmien helmianimaatiot. Itse elokuva alkaa Pongolla, joka toimii kertojana. Hän puhuu Roger ihmisestä lemmikkinään ja on tylsistynyt yhteiseen poikamieselämään. Pongo tiirailee ikkunasta ulos etsien isännälleen ja samalla myös itselleen heilaa. Nämä emäntäehdokkaat koirineen ovat varsin huvittavia, ihminen on ihan koiransa luontoinen. Samalla näkyy mys todella kaunista, tyyliteltyä katukuvaa Lontoosta. Pongo iskee silmänsä Peritaan ja saa houkuteltua isännän kävelylle puistoo. Siellä Perdita ja tämän omistaja Anita ei huomaa jätkiä lainkaan, joten Pongo pistää vipinää kinttuihin ja asiat hösseliksi. Yhteisen naurun avulla ihmiset löytää toisensa ja siinä samalla koiratkin. On ihana kun ihmiset menee tyhjässä kirkossa naimisiin, niin koirat tavallaan vihitään samalla. Yhteiselämä alkaa ja juoneen tuodaan mukaan esiin hoitaja Hanna, joka muistuttaa aikalailla edellisen elokuvan Flooraa. Pahis saadaan kanssa ruutuun, kun Cruella tulee kyselemään pilkullisia pentuja. Anita ja Cruella ovat vanhoja koulukavereita, mutta Cruella De Vill on huomattavan paljon vanhemman näköinen. Tupakointi varmaan tehnyt. Vasta aikuisena muuten tajusin tuon sukunimen, De Vill - paholainen.

Pennut syntyvät eräänä mysrkyisänä lokakuun yönä. Yksi pennuista näyttää kuolleen, mutta Roger saa hänet takaisin elävien kirjojoihin. Pongon olemus huolestuttavasta muuttuu kyllä aidon koiramaisesti. Tähän muuten päättyy Pongon kertojaosuus, sillä loppu elokuvassa ei enään ole kertojaa. Pentuja tulee yhteensä 15 ja yhdessä Pongon ja Perditan kanssa he tykkäävät katsella telkkarista Salamaa. Kaikilla hauvoilla ei ole nimiä, Kikero ja Rollo nyt ensimmäisenä ja ainuuna on jäänyt mieleen. Olisiko joku vielä ollut Laikku? Pongo ja Perdita lähtevät ihmisineen kävelylle ja sillä välin kun Hanna on pentujen aknssa yksin Cruellan kätilöt Jasper ja Jesper tekevät julman koiranappauksen. En sitä lapsena ajatellut, mutta oikeasti koko elokuvan tavoite on tappaa kasa koiria ja tehdä niistä turkkeja. Ihan kamala tavoite! Koirat viedään Helvetin akrtanoon kauaksi Lontoosta, missä pentuja on enemmänkin. Yhteensä niitä on siellä nyt 99. Pongo ja Perdita eivät luota ihmisten etsintätaitoihin, vaan laittavat hämyhaukun menemään, että pennut löytyisi. Hämyhaukkua kuljettaa osittain tutukin koirat: Kaunottaren ja Kulkurin Tupsu on kadulla, Riitta ja se iso karju lemmikkikaupassa ja vilahtaapa itse Kaunotarkin kuvissa. Kaunottaresta ja Kulkurista on myös muutama liikerata kopioitu suoraan tähän elokuvaan. Ainakin heti itse tunnistin Kulkurin pitkän venytyksen Pongolla.

Pongo ja Perdita lähtee etsimään pentujaan

Tieto kiirii eteenpäin ja Pongo ja Perdita saavat tietää missä pennut on. He juoksevat läpi hyisen Lontoon syksyn läpi lumen ja rännän Helvetin kartanolle, jossa Jasper ja Jesper ovat jo alkeissa aloittaa nylkimispuuhat. Se ei ihan onnistu ja pennut saadaan pakoon. Pongo ja Perdita päättää pitää kaikki ja viedä heidät kotiin. Matka ei ole helppo ja yhtä nopea lumimyrskyn takia ja ei pienet pennut meinaa jaksa kävellä kotiin. Onneksi muut eläimet auttavat mielellään, kun talliin päästään lämmittelemään ja muillakin kuin Rollolla on nälkä. Rollon katse vanhempiinsa nälän tullessa on ihan aito, kissani käyttää juuri tuollaista samaa ilmettä vaikka juuri ruokin hänet. "Silti äiti, on nälkä." Erästä kaupungista koirat saavat autokyydin Lontooseen asti, mutta Cruella, Jasper ja Jesper poukkoilevat ympärillä. Valeasuksi keksitään noki, niin että porukka näyttää labradorin noutajilta. Muuten hyvä idea, mutta sulava lumi puhdistaa noen pois ja Cruella tunnistaa heidät. Onneksi auto lähtee käyntiin ja alkaa kiivas ajokilpailu. Cruella koittaa kovasti yrittää hajottaa maitomiehen pakun, mukka ukko ei usko naisen osaavan ajaa autoa. Niihän siinä käykin, että Cruellan korsa osuu juuri pahimmoilleen Jasperin ja Jesperin rotiskon kanssa yhteen ja molemmat hajoaa sen säpäleiksi. "Te Imbesillit" Cruella kirkuu Jasperille ja Jesperille, jotka eivät jaksa mokomaa akkaa. Kotona Lontoossa koirat otetaan ilosylin vastaan, vaikka niitä onkin monin kertainen määrä, mitä alunperin.

Pongo ja Perdita vihitään siinä samassa mitä Anita ja Rogerkin

 Olen aina aiemmin katsonut elokuvan suomiversion ja olen siitä tykännyt. Hannele Lauri on yliveto Cruellana. Hän ei toista samaa roolia mitä Pahattarena, vaan pääsee enemmän repäisemään ja olemaan villimpi. Rakastan yli kaiken nuita hänen viimeisiä huutojaan. Nyt kun katsoin elokuvan englanniksi, niin Cruellan ääni tuki tätä ihmetystäni hänen iästään. Cruella siis näyttää ja kuulostaa ihan 60-vuotiaalta, kun taas Anita jotain kolmekymppiseltä ja kuitenkin heidän pitäisi vanhoja koulukavereita olla? Hannele saa kyllä minun pisteet Cruellana. Muita äänisuorituksia en osaa erikoisemmin kommentoidda, kaikki muu on ihan kivaa molemmilla kielillä. Pennut on animoitu ihan suloisesti, mutta olen tosiaankin enempi kissaihmisiä. Elokuvan kissa Kersantti Tapsu ei ole minulle kuitenkaan myös mieleen. Värimaailma on jotenkin väritön, sillä taustat on paljon yksivärisiä. On harmaata, ruskeaa ja violettia viivojen päälle. Tämä uusi terävä ja halvempi tyyli tuli enemmän voimaan Disney yhtiön taloudellisen tilanteen takia, sillä Ruusunen teki isoa tappiota. Tavallaan pidän tästä tyylistä, mutta jotain sadunomaista se kanssa menettää, niin kuin Walt aikanaan itsekkin sanoi. Cruella De Vill ja lopun kenneli laulu ei kumpikaan ole erityisemmin mieleeni, eikä taustamusiikki jää mieleen. Eniten taidan tykätä kohtauksista (alun lisäksi) missä koirat katsovat televisiota. Jotenkin niissä on hauska fiilis. Salama ohjelmassa, koiranruoka mainoksessa ja arvaa rikoksenni pelissä, mitä Jasper ja Jesper katselevat. Oli muuten jännä huomata että Jasper on myös englanniksi Jasper, luulin että nämä nimet on käännetty Jasperiksi ja Jesperiksi sen vanhan tarinan mukaan. Jesper on varmaankin saanut nimensä sieltä.

Yhdessä Salamaa katsomassa

En ehkä oikein osaa antaa arvoa tälle dalmatialais seikkailulle, sillä tässä ei ole päähahmoa tai kunnon tavoitetta. Pongo nyt osittain on päähahmo, mutta hänen ainoa tavoitteensa on hakea pennut turvaan. Pentuja on niin paljon, että millekkään niistä ei luonnetta ole ehditty luomaan ja Perdita toimii synnytyksen lisäksi Pongon peesaajana. Cruella ei ole fiksuimmasta päästä oleva pahis, mutta oikein viihdyttävä. Samoin kuin Jasper ja Jesper, jotka tyhmyyksissään taitaa minusta olla elokuvan parhaat hahmot. Hanna on kuin kopio hyvistä haltiattarista ja Roger ja Perdita taasen lemmikkejä, joita ei saa oikein mitään aikaan. Jasperin ja Jesperin toilaukset ja erikoinen taidetyyli saa minulta Dalmatialaisista suurimmat pisteet.