Lippukokoelma

Lippukokoelma

tiistai 12. joulukuuta 2017

Yösyöttö

Kuulin joskus reilu vuosi sitten jo uudesta Yösyöttö elokuvasta ja odotin sitä aivan valtavasti Petteri Summasen päärooolin takia. Summanen on ollut yksi suurimpia näyttelijäsuuruuksiani itselle jo tv-sarjan Isänmaan Toivot aikaan ja siksi odotukseni Yösyöttö elokuvaa kohtaan olivatkin korkeat. Summanen täytti odotukset, muu elokuva ei niinkään.

Yösyöttö elokuvajuliste
Antti Pasanen saa vaimonsa Pian kanssa pikkupojan. Synnytyslaitokselta tullessa Pia ottaa taksin ja jättää vauvan miehensä hoiviin. Antti aluksi salaa Pian poislähdön tuttaviltaan, sanovansa tämän olevan vaan epämääräisesti matkoilla. Vauva-arki koittaa ja ainakin minun silmiini Antti suoriutuu siitä ihan hyvin. Pikkuhiljaa naapureitten Reposten perheelle tämä kuitenkin selviää ja Antti saa vauvansa heille välillä hoitoon. Omalle isälleen ja veljelleen totuus tulee kanssa ilmi. Antti on toimittaja, mutta saa töistä vuoden vapaata ollakseen poikansa kanssa. Neuvolatäti suosittelee Antille vastasynnyttäneiden jotain ihme ryhmää, jossa Antti tapaa paikallisia äitejä vauvojen kanssa. Siellä hän kunnolla tutustuu lähellä asuvaan Enniin ja ystävyys alkaa. Ennille Antti väittää Pian olevan kuollut ja pian koko naapuruston leikkikentän äidit ovat niin säälimässä ja katsomassa, kun Pasanen osaa yksin hoitaa vauvaansa. Pojan nimeksi tulee Paavo ja yksivuotis synttäreillä tietenkin Pia ryntää oven taakse onnitellakseen poikaansa. Kun Enni saa tietää Pian olevan sittenkin elossa he tappelevat Antin kanssa ja mitä romanttinen komedia olisi, jos sopua ei syntyisi ennen lopputekstejä.

Yösyötön suurin ongelma on heipponen juoni. Se, että Ennille valehdellaan Pian olevan kuollut ei luo suurta draaman ja oikean ongelman tuntua. Vaikka hyvin näytetään niitä hetkiä kun Antti koittaa kertoa asiasta, niin se ei riitä elokuvan kantavaksi juoneksi. Tyylilajina kun on komedia, niin komediallisina keinoina tässä käytetään Antin sisäistä kertojaääntä, mikä toimii oivallisesti. Antti ajattelee ihan muuta, mitä tulee lopulta sanoneeksi. Myös kohtauksissa jossa Antti on kaksin Paavo poikansa kanssa kertojaääni on sopiva. Elokuvassa näytetään myös Antin ja Pian historiaa, Antin haaveita ja Antin olettamuksia mitä voisi kohta tapahtua. Näistä jutuista minulle tulikin etäisesti tuo vanha kunnon Isänmaan Toivot mieleen. Vauva-arki on pikku kommelluksia täynä ja varmaan ne jotka ovat sen itse kokeneet osaavat löytää siitä huumoriakin. Ite en sitä nähnyt, johtuen varmasti siitä, että aihe on omasta elämästäni aika kaukana. Eniten naurahdin siitä, kun Antti puhui puhelimessa Pian äidin kanssa ja kyseli nimiehdotuksia. Piaa ei kiinnostanut nimi yhtään, joten Antti risti pojan ensimmäisen keksimänsä nimen mukaan. Paavo Pasanen sai nimensä Paavo Pesusieni ständista. Muitten hahmojen suhtautuminen Antin tilanteeseen loi kanssa sopivaa huumoria.

Elokuva pyörii kokonaan Antti Pasasen eli Petteri Summasen harteilla. Hän onneksi osasi tehdä hahmosta mielenkiintoisen, uskottavan ja samaistuttavan. Ei ollut varmaan yhtäkään kohtausta, missä Summanen ei olisi ollut mukana. Hän on edelleenkin todella lahjakas näyttelijä, jota mielellään näkisi useamminkin. Paavo vauvojen näyttelijät kuulemma vaihtelivat lähes joka kohtauksessa, mutta ihan uskottava vauva oli vauvana. Antin isänä Anterona toimi Juha Muje, joka oli sopivan isällinen ja ihan tohkeissaan tulleensa ukiksi. Antin pikkuveli Janne oli kanssa ihan hauska näky ja hänen hahmonsa oli sopivan outo. Piikittelevän pomon pikkuroolissa on ihana Hannele Lauri ja vaikka hän oli vain muutamassa kohtauksesa hän valaisi koko valkokankaan. Parhaan naisroolin muuten teki lämmin neuvolatäti Ulla Tapaninen, joka tunnetaan parhaiten Muumimammana. Naapuripoliisi Ilkka Reponen on Niko Saarela, jota ei myöskään olla valkokankaalla hetkeen nähty. Hänen poliisinsa oli sopiva sekoitus ammattimaista kyttää ja naapurinisäntää. Kaikki muut roolisuoritukset jäikin hyvin kylmiksi. Pian esittämällä Ria Katajalla on vain yksi ilme, kuten myös lastenleikkikentällä ainaisesti istuvalla Pihlajalla eli Pihla Viitalalla. Muutkin  leikkikenttä-äidit olivat todella tylsiä ja yksipuoleisia. Samoin myös kävi naispäroolille, eli Marja Salon esittämälle Ennille. Hänestä ei löydy mitään mielenkiintoa, joten miksi hänen hahmoaan jaksaisi seurata. Vielä inhokkilistalle pääsee Antin yhden yön pano naapurin juhlista eli Tiinaa esittävä Minttu Mustakallio. Yäk!

Yksinhuoltajaisin arkea
Yösyöttö elokuva ei ollut läheskään niin hyvä, mitä olin ennakoon odottanut. Elokuvahan perustuu saman nimiseen kirjaan, jota en ole lukenut. Uskoisin kuitenkin, että siihen on komediaa osattu kirjoittaa paremmin, mitä valkokankaalle on saatu siirrettyä. Summanen on loistava Antti Pasasen roolissaan, mutta nämä muut naishahmot olivat niin kuolettavan tylsiä ja mitäänsanomattomia. Huumoria ei heidän suunnaltaan tullut yhtään, vaan se oli kokonaan Summasen ja muiden miesten vastuulla. Juoni on Yösyötössä paperinohut, joten katsoessa kannattaa keskisttyä mieluummin seuraamaan Petteri Summasen loistavia komediankykyjä. Se onkin ainut syy miksi tämä elokuva kannattaa katsoa.      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti