Disney Klassikot 28: Pieni Merenneito

Tämä kuuluu itselläni  näihin ihan ensimmäisiin näkemiini elokuviin. Alunperin tämä löytyi mieltä joltain tutun tutulta kopioituna videona, jossa alussa on  noin minuutti nauhotettu päälle Kauniita ja Rohkeita. Koska tämän Raninin dubin kanssa olen kasvanut, en vain pysty kuuntelemaan sitä uutta. Minusta Johanna Nurmimaan ääni on täydellinen, niin puheena kuin lauluna Arielille. Olen koettanut kyllä antaa tälle uudelle dubillekkin mahdollisuuden, mutta koska Nina Tapiota en vain voi sietää ja hänen pärstänsä hyppää kokoajan Arielin naaman tielle (kutsun tätä Lauri Tähkä efektiksi) en pysty sitä katsomaan. Huuto.netistä sain ilmaiseksi tämän vahan videon Raninin dubilla, niin että enään kesken elokuvan ei pyörähdä kaunarit käyntiin. Tämän videon lopussa on ihana mainos juuri avatusta EuroDisneystä, miksi Pariisin Disneylandia silloin kutsuttiin.

Pienen Merenneidon suomenkielinen mainosjuliste

Vedenalainen maisema on kaunis ja pidän perinteisistä alkuteksteistä. Vaikka suurin osa toiminnasta on veden alla, niin ei kumminkaan pelkästään sinisen sävyt hallitse, kun kasvillisuus, kalat ja merenneidot on niin värikkäitä. Veden liikehdintä on saatu hienosti kuvattua. Maanpäällisissä kohtauksissa vesi kimaltelee niin kauniista, että tekee mieli suoraan hypätä uimaan sinne. Max koirakin on karvasena ja kuolaavana yllättävän söpö.

Ihan alun Erikin laivasta tapahtuva kalan heitto mereen  on hyvä leikkaus ja näin ollen saadaan heti alkuun nähdä prinssi ja siitä pidempi jakso merenelämää, ettei prinssi tule yhtäkkiä vaan ylläyksenä. Kierosta ja Lierosta tehty leikaus Ursulan ensinäkemiseen on kanssa ovela.  Ursula on kyllä aikamoinen Arielin stalkkeri, kun vahtaa hänen tekemisiään ja käyttää hänen herkkää itkuhetkeään hyväksi. Erikin linna on todella hieno. Linnan kokki on kyllä tämän elokuvan yksi friikeimpiä hahmoja, ja Ranin vetämä Les Poissoons on niin järkyttävän hauska, ettei mitään rajaa. Jos itse olisin ollut Sebastian siinä kohtauksessa, olisin varmasti pyörtynyt kun kalojen vatsaa vedetään auki niks naks.

Matti Olavi Raninin Erik on ihana. Tuollaisesta prinssistä sitä itekki pienenä haaveilin. Ulla Tapanisen Ursula on aivan maino, sen käheys on jotain semmosta mitä kukaan muu ei osaa tehdä. Kaikki elokuvan laulut on upeita, mutta ehkä koskettavin niistä on Arielin Kanssasi Sun, jota hän laulaa rannalla Erikille pelastettuaan hänet. Tämä dubbi soljuu niin sujuvasti eteenpäin ja on täynnä hauskuutta. Präsky sanoo "en ole mikään muikku" ja Aalloissa siis laulussa "Simpukat jammaa, ei muista mammaa." Arielin ja Erikin laguniveneilyn romantiikka toimii, vaikka "Ah niin nyt jo pussaa tyttöä" on ehkä oudoin käännös tässä dubissa.  Se onkin varmaan ainoa kappale jota tykkään kuunnella uudemmalla Antti Pääkkösen versiolla.

                                         Yksi Disneyn upeimmissta pahislauluista suomeksi

En ole nähnyt Pieni Merenneito kolmosta, missä käsittääkseni kerrotaan tarkemmin Arielin ja hänen siskojensa historiasta, mutta tuntuu että Triton ei pidä lapsistaan tasapuolisesti, vaan että Ariel on hänelle tärkeämäpi kuin muut. Tai sitten se vaan johtuu siitä, että muut sisarukset on tottelevaisempia ja Ariel saa huomiota enemmän, kun on sellainen kapinojaluonne. Tässä ei kyllä mielestäni tarpeeksihyvin perustella sitä, miksi siellä pinnan päällä on niin vaarallista. Siksi Tritonin reaktio löytäessään Erik patsaan ja sen rikominen on vähän yliampuvaa. Minusta Arieln nopea rakkaus Erikiä kohtaan on ihan uskottavaa, olen itsekkin sellainen nopea rakastuja.

Pienenä itseasiassa Erikin kokema myrsky ja Ursulan kanssa käyty loppukahakka meni minulta ihan ohi, mutta näin vanhempana katsottuna on kyllä vakuuttava katsottavaa. Hienosti saatu kuvattua se katstrofaalinen tunnelma. Erikin ja Vanessan häiden pilaus on myös semmonen hulinakohtaus, mistä en välittänyt. Nyt kun katsoo lopun  Ursulan jättimäistä kasvua ja  valtava lonkeroita, niin ihmettelen miten olen tätä oikeasti uskaltanut katsoa  jo alle 5 vuotiaana.

Arielin kaunein mekko

 Kun lopussa vihdoin Triton antaa Arielille toivomansa jalat niin tulee taas Disneyhistorian yksi kauneimpia mekkoja, se millä Ariel nousee vedestä Erikin syliin. Harmikseni sitä mekkoa näytetään ihan liian vähän. Ja vaikka olen katsonut tämän elokuvan älyttömän monta kertaa, niin aina Arielin viimeiset sanat "Rakastan sinua isä"saavat minut herkistymään.

Tämä arvostelu on kirjoitettu jo monia vuosia sitten, mutta sihtautumiseni elokuvaan ei ole muuttunut, päinvastoin; taidan rakastaa sitä nyt jopa enemmän. Viime syksynä minulla oli upea mahdollisuus päästä näkemään Pieni Merenneito Helsingin Orion elokuvateatterissa valkokankaalla tällä ihanalla Raninin vanhalla dubbauksella ja kyllä herkisti kunnolla, vaikka elokuvanauha oli hyvin roskainen ja kulunut, äänikin meni välillä vähän puuroksi. Hienoa kuitenkin huomata, miten jotkut kohtaukset tuntui isolla valkokankaalla paljon voimakkaammalta, mitä videolla. Esimerkiksi kun alussa Erikin laiva kohtaa haaksirikon, se ei videolla tunnu yhtään niin mahtipontiselta, mitä elokuvassa katsoessani. Oikeasti havahduin siihen, että laiva on kunnolla tulessa ja Erikin Max koira on hengenvaarassa. Tälläisistä pikkuasioista huomaa kyllä kuinka vakuuttava elokuvateatterikäynti on omaan kotiteatteriin. Tunneside elokuvaan nousi taas muutamalla potenssilla. Suosittelen kaikille menemään katsomaan vanhoja klassikkoja elokuvateatteriin jos ja kun ne siellä pyörivät.

Se tunne, kun elokuvat alokivat vielä tällä vanhalla, vähän rosoisella Disneyn linnalogolla...