Lapsena itselleni itse elokuvaa tärkeämpi oli sen perässä olevat lyhytelokuvat: Silly Symphonit Aattoilta, Joulupukin paja ja lyhytelokuva Once Upon A Wintertime. Nämä lopun lyhäritkin on suomennettu, luullakseni samalla porukalla jotka käänsivät Mikki Hiiren Jouluaatonkin suomeksi.
 |
| Mikki Hiiren Jouluaatto elokuvan mainosjuliste |
Mikki Hiiri on köyhä työntekijä ja heillä on Minnin kanssa yhteisiä lapsia. Heidän poikansa Timi on vakavasti sairas ja Mikkiä vähän surettaa, kun ei voi tarjota lapsilleen juhlallista joulua. Mikki työskentelee Roopella, joka on maailman rikkain ankka ja myös maailman pihein ankka. Hän ei anna rahojansa joulukeräyksiin, eikä innostu yhtään veljen(sisaren)poikansa yhdessä juhlimisesta. Kaikki on Roopen mielesä vain Humpuukkia! Jouluyönä sitten Roope tapaa aaveen, vanhan yhtiäkumppaninsa Hessu Hopon, joka joutuu kuolemansa jälkeen kantaa raskaita ikäviä kahleita. Ettei Roopen tarvi kokea samaa, hän tapaa yöllä kolme henkeä, joita häntä on kuunneltava. Aluksi Roope vähät välittää koko touhusta, mutta aaveet kyllä saa hänen mielensä muuttumaan.
Ensimmäinen on menneiden joulujen henki Samu Sirkka. Samu näyttää Roopelle hänen muistojaan yhteisistä onnelisista jouluista, jolloin tämä heilasteli ihanan Kultu Kimalluksen kanssa (joka kyllä muistuttaa enempi Iines Ankkaa). Tämä muisto saa lopulta Roopen todella suruliseksi.
Toinen henki on Ville jättiläinen, joka näyttää Roopelle nykyistä joulua millaista Mikki joutuu viettämään. Kuinka hän viimeisillä rahoillaan on saanut hankittua perheelleen vähän jouluruokaa ja kuinka lapset oikein kiittävät tästä Roope herraa. Jos tämä puute jatkuu niin pikku Timi on kohta jo poissa. Kolmas henki on tulevien joulujen henki Musta Pekka. Roope viedään hautausmaalle, jossa nähdään kuinka Mikki ja Minni ovat menettäneet tämän rakkaan pienokaisensa. Siitä Roopen sydän viimeinkin heltyy. Jos hän ei muutu, tämä joutuu tuliseen pätsiin.
On jouluaamu ja Roope saa hengiltä vielä uuden mahdollisuuden. Hän muuttuu niin kiltiksi, että antaa heti rahaa hyväntekeväisyyteen, lupaa mennä Akulle syömään ja lopulta menee Mikki Hiiren luo valtavan lahja ja ruokasäkin kanssa. Voi kuinka onnellisen joulun he saavatkaan viettää yhdessä.
Tämä oli minulle ihan ensimmäinen Joulutarina versio mitä olen nähnyt ja kieltämättä kaikkein paras. Tälläinen muutos sopii juuri oikeasti Roope Ankan kaltaiselle hahmolle ja tässä on mielestäni kaikkein eniten Disneyllä saatu sitä oikeaa joulunhenkeä mukaan. Rakastan tätä yli kaiken. Musiikki on tunnelmallista, värit ovat kirkkaan ja kohdallaan, miljööt vaihtuu sopivan usein, on huumoria, on draamaa, on iloa ja surua ja elokuva vilisee vieraita muista Disneyn elokuvista. Suomivideoni dubbauksen ihjauksesta ja Roope Ankan roolista vastaa Matti Ranin, joka on minulle se kaikken oikein Roope Ankan ääni, Ankronikan Pekka Autiovuori tulee heti toisena.
Sitten nämä lyhytelokuvat:
Aattoilta
Aattoilta on jatkoa vuotta aikaisemmin tehdylle Joulupukin paja Silly Symphonille. Minusta on aina ollut hiukan hassua, kun nämä on tavallaan väärinpäin tällä videolla. Tarinassa näytetään lastenkoti, jonne Joulupukki on tuomassa lahjoja ja laittaa siellä kuusta pystyyn. Kaikki lahjat siellä leikkii pukin kanssa, aina siihen asti kun lapset herää. Pukki ehtii onneksi juuri ja juuri pois alta kun lapsilauma kirmaa paikalle. Ihan pienin poika, jolla on peppu paljaana, käy katsomassa takkaa, mistä pukki on juuri lähtenyt. Hänen kasvonsa suttaantuu noesta. Kun muut lapset saa paketeistaan leluja, niin tämä peppupoika saa itselleen suloisen mustan karvakoiran, joka nuolee hänen naamansa puhtaaksi (Tämä kohtaus on muuten joistain jouluelokuvakokoelmilta leikattu tästä lyhäristä pois, varmaan rasistisuuden takia). Lopulta kaikki yhdessä ikkunasta vilkuttaa joulupukille.
Jotenkin pidän tätä vähän tylsänä lyhytelokuvana, verrattuna Joulupukin pajaan. Tämä tuntuu menevän hitaampaa vauhtia ja siksi videolta olikn ainakiva katsoa tämä ensin alta pois ja sitten vasta suosikkini. Näitten Silly Symphonien välillä on vain vuosi eroa valmistumisajassa, joten Joulupukin ulkomuoto on pysynyt samanlaisena ja muutenkin animaatioden tyylistä huomaa näiden kuuluvan samaan sarjaan. Kuusen koristelu kaivinkoneella on kaunis ja värikäs yksityiskohta ja kuusi kasvaa ihan itsestään. Tykkään erityisesti valkoisista kirlantereista ja tekolumesta mitä kuuseen suihkutetaan. Pukki on hauska, kun se soittaa pienolla sormet ihan ristissä vikan nuotin.
Lapsena ihmettelin aina miksi tonttu osoitti joulun olevan 25. päivä. Loogisesti lapsena joulu oli itelle tietty aatto eli 24 päivä. Tykkään tonttujen samantyylisestä olemuksesta ja vatteista. Tässä on niin kaunista ja ihanaa vanhaa animaatiota. Joulupukin lukemat kaksi kirjettä on heti rimmaavia ja kun lopulta päästään tonttujen pajaan, siellä on tosi paljon ihmeteltävää. Shakkilauta maali olisi kyllä aika veikeä saada nähdä. Menevä ja rytmikäs musiikki sopii tähän erinomaisesti. Tuollaisen lahjojen liukuhihnatyöskentelyn katsominen on nautinnollista, kuten keinuheppojen. On niin sopivaa kun tontut työskentelevät musiikin rytmin mukaan. Valmiitten lahjojen paraati säkkiin mentäessä on mitä upeinta katsottavaa. Nooan arkki saa aina ihailuni, kuten myös pikku kiinalaisnuket ja viimeisenä hyppäävä vieteriukko. Pukin lähtö on komeaa katsottavaa. Tämä Silly Symphony on todella täynnä mielikuvitusta ja niin rikastuttavaa huumoria, että siksi pidän siitä paljon enemmän, kuin suht arkisesta Aattoillasta.
Tämä lyhytelokuva antaa minulle nykyään todella nostalgisia viboja. Rakastan sitä, kun tässä näkyy naisen alushameet ja kaikki on eri värisiä. Animaatio on niin lumoavaa: hahmojen tekemät sydämet, puiden muodot, maisemat, värivaihtelut, taivaan ja veden suorat linjat, kaikki pehmeät muodot. Heti alussa rakastun siihen ihanaan fonttiin, millä elokuva esitellään ja pariskuntataulun takana olevaan lamppuun. Tämä tarina sisältää seikkailua, draamaa ja rakkauden tunnelmaa. Värien vaihtelevuus kuvaa hienosti tarinan uhkaavuutta ja päivän vaihtumista illaksi. Ihanaa kun eläimet on eläimellisiä, vaikka pupuja on luisteluun inhimillistetty. Musiikki kanssa on sovitettu vaaran uhkaan ja ihanaan romanttiseen talventaikaan. Rakastan tätä yli kaiken ja Once Upon A Wintertime on ylivoimaisesti suosikki lyhytelokuvani.
Hyvää joulua kaikille Elokuvalippujen lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti