Love Actually

Tämä elokuva kuuluu nykyään kyllä ihan suosikkielokuviini. Jotkut voivat kuvailla tätä liian lässynlääksi, romattiseksi tai teennäiseksi. Minua se ei haittaa, pidän onnellisista lopuista ja muutenkin tämä elokuva luo minulle paljon onnellisia ajatuksia ja muistutuksen siitä, että vaikka elämä välillä kolhii ja masentaa, niin aina on olemassa rakkautta. Tykkään niin valtavasti elokuvan alku- ja loppukohtauksesta, jotka korostavat tätä rakkauden teemaa.

Love Actually elokuvan mainosjuliste

Love Actually sisältää monia erilaisia rakkaustarinoita: uusien ihastusten, vanhan pariskunnan, isän ja pojan välisen, ystävyyden ja sukulaisuuden. Päähahmoja elokuvassa on monia ja heidän kaikkien tarina jollain löyhällä tavalla nivoutuu toisiinsa. Elokuva alkaa 5 viikkoa ennen joulua ja huipentuu koulussa pidettyyn joulujuhlaan. Viimeinen kohatus tapahtuu kuukausi joulun jälkeen ja se sijoittuu letokentälle. Siellä kaikki elokuvan hahmot tapaavat jälleen rakkaansa ja siinä elokuva kiteytyy loistavasti.

Kaikista elokuvan hahmoista tykkään valtavasti, vaikka muutama tuntuukin vähän turhalta. Elokuvan ohjaaja on sanonut, että alunperin elokuvan kesto oli 3,5 tuntia ja tämän takia poisleikattua materiaalia onkin hyvin paljon. Monien hahmojen kohtauksia on tiivistetty ja huumoria leikattu pois, mutta siltikin elokuvasta tuli aika pitkä, yli kahden tunnin paketti. Monet näyttelijät ovat tunnettuja Brittiläisistä komedialeffoista, mutta minua tunettavuus ei lainkaan haittaa.

Elokuvan tarinoista pidän kaikista eniten näistä:

David ja Nathalie (Hugh Grant ja Martine McCutcheon)
David on juuri valittu Britannian pääministeriksi ja hänen uusi sihteerinsä Nathalie tekee tähän heti ensitapaamisella vaikutuksen hermostuksissaan kiroilemalla. He ystävystyvät työn puolesta nopeasti ja molemmin puolista flirttiä on selvästi ilmassa. Yhdessä vaiheessa David kuitenkin löytää Yhdysaltain presidentin liehittelemässä Nathalieta ja hänen tunteensa viilenevät. Nathalie lähettää Davidille joulukortin, jossa pyytää anteeksi ja kertoo tunteistaan. David lähtee jouluaattona etsimään Natia Ränskältä Kujalta vartijansa kanssa. Kun he kiertävät taloja etsimässä Nathalieta, he tapaavat joukon lapsia, jotka luulevat Danielia joululaulujen laulajaksi. Daniel tietysti kohteliaana pääministerinä sitten pistää luikauttamaan ja nyökkää vartijansakkin mukaan. Danielin ilme on kyllä niin ihanan hämmentynyt, kun vartijan lauluääni paljastuu todella komeaksi. Lopulta Daniel löytää Nathalien kotoaan ja tarjoutuu viemään koko suvun katsomaan koulun joulujuhlaa. He koittavat mennä salaa Natin kanssa kulisseihin katsomaan esitystä, mutta lopulta piilopaikka ei jäänytkään niin salaiseksi.
Hugh ja Martine ovat äärimmäisen suloinen pari tässä elokuvassa ja jotenkin pääministeristä saa todella inhimillisen ja mukavan kuvan. Olisipa meilläkin tuollainen pääministeri. Hugh Grant on aina kuulunut suosikki hurmureihini ja Martine on kyllä mielestäni tämän elokuvan kauneimpia naisia.

Joululauluja laulamassa

David ja Nathalie jää kiikkiin

Harry, Karen ja Mia (Alan Rickman, Emma Thompson ja Heike Makatsch)
Harry on design-toimiston toimitusjohtaja ja Mia hänen työntekijänsä, joka flirttaa Harrylle hyvinkin avoimesti. Harry on itse hyvin arkisessa, jopa tylsässä suhteessa vaimonsa Karenin kanssa, joten ei ihme että hän on flirtistä otettu. Karen on tästä tietoinen, mutta koittaa peittää mustasukkaisuutensa ja pelkonsa kaiken arjen ja lastensa hoitamisen alle. Jouluostoksilla, kun Karen on tekemässä kauppoja sukulaisile, niin Harry ostaa upean sydänkaulaketjun Mialle annettavaksi. Kotona Karen löytää ketjun ja odottaa sitä tietysti itselleen. Aattona, kun hän avaa ensimmäisen lahjansa, tämä on todella pettynyt, kun siellä ei olekkaan kaunista ketjua, vaan hänen lempilaulajansa cd-levy. Minusta tämä onkin elokuvan koskettavin kohatus, kun Karen menee yksin makuuhuoneeseen kuuntelemaan tätä levyä. Siinä kiteytyy jotenkin niin monta asiaa, ei pelkästään se suru ja pettymys, mitä koru tuotti, vaan myös se, kuinka hyvin mies kuunteli tämän toivetta siitä, että ei enää kaipaa joka vuotisia huiveja lahjapaketista. Tuo lempiartistin cd levy oli paljon persoonallisempi lahja. Koulun joulunäytelmän jälkeen Karen uskaltaa vihdoinkin kysyä mieheltään missä mennään ja onneksi Harry paljastaakin olevan aikamoinen typerys tumpelo. Vaikka tällä tarinalla on sinänsä onnellinen loppu, niin Karen kokee itsensä siltikin tyhmäksi ja elämänsä tyhjäksi, pelkän arjen ja lasten pyörittämisen kanssa. Lopussa lentokentällä, kun hän on lapsiensa kanssa Harrya vastassa hän oikein itsekkin toteaa itselleen kaiken olevan hyvin.

Yhteistä onnea on enää vain valokuvissa

Karenin herkkä hetki

Daniel ja Sam
Samin äiti ja Danielin vaimo on juuri kuiollut. Daniel koittaa olla hyvä isäpuoli lapselleen, eikä oikein tiedä mitä tehdä, kun Sam on alamaissa. Karen, hänen ystävänään koittaa tukea ja lohduttaa Danielia mahdollisimman paljon. Daniel lopulta puhuu Samin kanssa ja saa yllätyksekseen kuulla, ettei Sam nyt sure edesmennyttä äitiään, vaan pohtii rakkauttaan Joannaan, joka on tyttö hänen koulustaan. Tästä isä ja poika saavat irti mielenkiintoisia keskusteluja rakkaudesta ja sen ajatuksesta; onko olemassa vain yhtä sitä oikeaa? Miten sen oikean saa valloitettua? Onko ikinä liian myöhäistä? Koulun joulujuhlan jälkeen Sam ja Daniel kiiruhtavat lentokentälle, sillä Joanna on vanhempineen muuttamassa pois maasta. Sam nokkelasti sanookin: "Otetaan rakkaudelta turpiin". Sam juoksee ympäri lentokenttää vartijat perässään ja ehtii kuin ehtiikin näkemään Joannan ennen kuin tämä lähtee. Onneksi Joanna ja Sam näkevät toisensa vielä myöhemminkin, lopun lentokenttäkohtuksessa. On ihanaa kun tässä kuvataan myös lasten välistä rakkautta, rakkaus kun ei katso ikää. Kukaan ei voi olla sille liian nuori tai liian vanha.

"Nyt tarvitaan Kate ja Leo ja nopeasti!"

Samin yritys onnistui

Tässä oli vain muutamia suosikkihahmojani, elokuvassa on niitä vielä paljonkin lisää. Vaikka elokuva sijoittuu joulunaikaan ja on vähän jouluteemainen ja luokitellaan jouluelokuvaksi, niin tätä voi siltikin hyvällä omalla tunnolla katsoa ympäri vuoden, joulu ei tule tässä mitenkään liikaa läpi. Suosittelen todellakin kaikille, jotka rakastavat rakkautta ja onnellisia loppuja.

Koko elokuvan suojelusenkeli: korukauppias ja hidastelija lentokentällä

Lentokenttähalit