Esittelyvuorossa on tällä kertaa mestaridubbaaja/suomentaja/ohjaaja/käsikirjoittaja/Episodi lehden kolumnisti Pekka Lehtosaari.
Ensikosketus: 90-luvun alussa syntyneenä Disneyfanina katselin piirettyjä usein, ehkä useammin kuin normilapset ja aina suomeksi. Jossain vaiheessa niitä katsoessa aloin tunnistamaan eri ääninäyttelijöitä ja nimiä roolihahmojen takana. Videot pyörivät tiuhaan tahtiin aina lopputeksteihin asti ja Lehtosaaren nimen bongasin niistä jatkuvasti. Kiinostuis hänen kaikista ohjauksistaan lähti noilta ajoilta ja myös hänen omat ääniroolinsa tunnistin muiden joukosta. Ensimmäisiä filmiejä mitä muistaakseni Lehtosaaren ohjauksella näin oli Aristokatit, Lumikki, Aladdin, 101 dalmatialaista, Nalle Puh, Pinokkio ja Joulupukki ja Noitarumpu. Tykkään Lehtosaaren tekemistä suomennoksista hurjasti, niissä on nerokkaita letkautuksia ja laulujen sanat sopivat hyvin säveleen. Voin vain kuvitella kuinka vaikeaa laulujen kääntäminen juurikin on. Lehtosaari on kyllä saanut kritiikkiä siitä, että hän ohjaa näyttelijöitä puhumaan "amerikkalaisittain" ja painottamaan joitain sanoja hassusti. Itselläni suurimpina tälläisinä virheinä on "Sianko sydän" Lumikin noidan suusta kuultua ja "on kiiva kaikenlainen kala, joka paistetaan" (venyttää hassusti kiva sanaa) Thomas O'malleylta Aristokateissa.
Lehtosaaren äänirooleista päälimmäisenä on juuri Thomas O'malleyn rooli ja karhu Baloo Viidakkokirjassa.
Lehtosaaren ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus tuli vastaan Pahat Pojat elokuvan myötä. Olin PItkään elokuvan suuri fani, kunnes vasta osasin yhdiatää rakastamani Disneydubbaajan elokuvan käsikirjoituksen taakse. Tämä osoittaa Lehtosaaren lahjakkuutta ja uskaliaisuutta tehdä erilaisia projekteja. Lehtosaaren ensimmäinen kokoillan piiroselokuvaohjauksensa Röllin sydän on suomalaisen elokuvan mittapuulla merkittävä teos.
Lehtosaari on ohjannut Santeri Kinnusta tekemään John Smithin roolin urhealla, mutta niin hellyyttävälä äänellä |
Miksi juuri Lehtosaari: Lehtosaari on tehnyt kunnian arvoista työtä, kun on kääntänyt 90-luvulla ilmestyneet Disneyn kultakauden klassikot ja siinä samassa tehnyt ja ohjannut suomenkieliset versiot vanhoista Disneyn elokuvista, joiden ääniraitaa ei voitu enää siirtää vhs-muodolle. Tuon rupeaman aikana (1992- 2002) hän ehti kääntää kymmeniä elokuvia ja olemassa itse vielä mukana osassa. Siltikään dubit ei tunnu liukuhihnatavaralta, vaikka varmasti niitä on tehty todella kiireessä. Arvostan suuresti Lehtosaaren tekemiä persoonalisia käänöksiä ja hänen tyyliään ohajata ääninäyttelijöitä elokuviin. On myös osittain Lehtosaaren idea ollut pyytää suomen tunnetuimpia näyttelijöitä animaatioon ääneksi. Ilman Lehtosaarta ei Vesa-Matti Loirikaan olisi ollut Lampun Henkenä.
Viimeisimpien Disneylle tehtyjen dubbiohjauksien jälkeen Lehtosaari ei todellakaan ole jämätänyt paikoilleen, vaan tekee elokuvakäsikirjoituksia ja dubbaa Ghiblin anime-elokuvia. Röllin Sydämestä tehty animaatiohanke oli jo pelkkänä ajatuksenakin uhkarohkea, mutta Lehtosaari sai sittenkin siirettyä Röllin maailman animaatioksi.
Lehtosaari on sanut ohjattua Veli-Matti Rannalle todella ujon ja sympaattisen Quasimodon äänen |
Nämä kaksi roolia ovat niin upeita, upeimpia koko suomenkielisen Disneyn historiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti