Disney Klassikot 12: Tuhkimo

Tuhkimo oli minulla lapsena rätisevällä videolla ja hyvin usein katsottuna. Suomenkilinen dubbi on pinttynyt päähäni ja nautin siitä suuresti. En tiedä kuinka pystyisin tottumaan enään muihin ääniin. Noin vuosi sitten sain nähdä tämän ensimmäisellä Reino Bäckmanin tekemällä dubbauksella elokuvateatterissa Helsingissä ja sen dubin ääneihin en pystynyt sitten millään tottumaan, vaikka aika mielenkiintoista, erikoista ja erialista ääninäyttelyä siinä saikin kuulla. Dubbi oli nimittäin 60- luvulta ja koko homman teki käytännössä kolme näyttelijää. Esim. Hiirten mekonteko laulu oli jätetty suosiolla siihen englanniksi.

Alkulaulu tuntuu minulle aina uudelta, vanhalla videollamme elokuva nimittäin alkaa vasta kertojasta. Laulu on tosi kaunis ja alkutekstin kuvat myös, ne johdattavat heti prinsessamaailmaan. Satukirja aluista pidän valtavasti ja tämänkin kirjan kansi on upean näköinen. Kertojakin sopii tälläiseen vanhaan tarinaan hyvin.

Huomasin nytten, että kun äitipuolen kasvoja kuvataan ensimmäisen kerran, niin hänen kasvonsa ovat tummemmat kuin yleensä. Kuvaa heti uhkaavuutta ja tarinan pahista. Äitipuolella ja Luciferilla on muuten molemmilla saman väriset vihreät silmät. Myös Tuhkimon tuodessa aamupalaa äitipuolelle, tämä kuvataan sängyn pimennossa. Sisarpuoleten luomisessa on kyllä onnistuttu, niistä on tehty mahdottoman rumia ja heidän jalkansa ovat luonnottoman isot Tuhkimon jalkoihin verrattuna. Tuhkimo on todella luonnollisen näköinen vaaleine hiuksineen.

Tuhkimo elokuvajuliste

Tuhkimon työasu on mukavan hillitty. Hiirten valmistama punainen mekko on oikein nätti, mutta mikään ei vedä vertoja tälle hyvän haltiattaren luomukselle. Mekko on upea. Sisarpuolten mekkoja olen aina ihmetellyt, mikä ihmeen persusläppä heidän mekoissaan liehuu. Pitäisikö niissä kävellä pylly pystyssä vai miten? Heidän yöpaitansakkin ovat aika kummalliset. Äitipuolen tummanpunainen mekko taas uhkuu valtaa kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Varsinaisessa alussa, kun Tuhkimo ei millään malta nousta sängystään, hän hauskasti vaihtaa asentoaan samaan mihin myöhemmin sisarpuolet. Pää tyynyn alle ja pylly pystyyn. :) Tuhkimon aamusuihkussa on kyllä jotain outoa. Ensin hän nousee sängystä ja laittaa kengät jalkaansa. Sitten hän menee sermin taakse suihkuun ja laittaa kengät uudestaan jalkaan. Ottiko hän niitä missään vaiheessa pois? Paljon työn ansiosta Tuhkimolla on aika hyvä tasapaino, kun kantelee molemmilla käsillä ja päällä pyykkiä ja tarjottimia.

Tuhkimo ei osaa valittaa paremmasta elämästä, riittää että hän saa haaveilla ja uneksa siitä. Hän on selvästi jo tottunut kohtaloonsa ja puhuttelee äitiään ja sisarpuoliaan yhtä kylmästi kuin he häntä. Tuhkimo kyllä yrittää pistää äitipuolelle vastaan, mutta koska hän tietää häviävänsä, niin ei turhia marise. Ei ihme, että kun hänellä on äiti- ja sisarpuoliin noin huonot välit. Tuhkimo mieluummin viettää aikaa hiirten kanssa ja juttelee niille. Kun hänen unelmansa on käymässä toteen, eli saa luvan tulla juhliin, niin mekon repiminen vie viimeisenkin toivon häneltä. Hyvältä haltiattarelta saatu mekko ja vaunut nostattaan hänet kyllä paremmalle tuulelle, mutta Tuhkimo on linnaan tullessa edelleenkin epävarma. Hän vilkuilee ympärilleen, kun ei tiedä mihin mennä ja miten tulisi käyttäytyä. Vaikka tanssin aikana Tuhkimo ihastuukin prinssiin, niin hän ei itse tiedä prinssin olevan Prinssi. Jää kysymykseksi, miksi Tuhkimo sitten tätä prinssiä luulee?

Eläinten antropomorfismi on tässä elokuvassa kyllä ristiriitaista, mutta tavallaan se tuo huumoria, mitä muuten tarinassa ei kauheasti ole. Epäloogistahan se on, että hiirillä ja linnuilla on vaatteet ja Tuhkimno ymmärtää hiirten puhetta, mutta Bruno koira ja Lucifer kissa ovat sitten tavallisia eläimiä.  Hiiret olivat lapsena ihan suosikkejani ja  heidän hännänvetonsa, sekä mekon tekemiskohtaus ovat edelleenkin yhtä suloisia ja mielikuvituksellisia, vaikkakin tyttöhiirten ääni on niin kimiää, etten saa sanoista selvää. Hiirten salakäytävät ovat minusta oikein kiehtovia, kuinka ne oikein pääseekään kaikkiin kynttilänjalkoihin ja muihin? Huli ja Vili hiiret etäisesti muistuttavat minusta Tikua ja Takua, samanlainen parivaljakko, toinen fiksu ja toinen vähän aivoton. Tosin Hulista ja Vilistä pidän paljon enemmän. Bruno koiralla muuten on yllättävän Plutomaisia ilmeitä. Lucefer kissan nauruilmeet ja virnistykset tuovat minulle mieleen Muumien Haisulin, varsinkin kahvikuppiarvauksessa ja  musiikki vielä korostaa tätä haisulimaisuutta.

Kuningatar ja Suurvisiiri  (vai mikä sen kaverin titteli nyt olikaan?) ovat hiirien ohella elokuvan komediantekijät.  Varsinkin kuninknaan lyhyt tanssi vartian kanssa ja sängyllä hyppiminen ja miekalla viuhtominen on hulvatonta. Hyvin se saa vetästyä miekalla sikarin puoliksi.  Prinssi on aika kuiva, eikä edes hyvän näköinen minun makuun, mutta ääni on komia. En kyllä usko, että on kauhean realistista, että linna ehtisi pistää bileet prinssille pystyyn yhdessä päivässä, mutta aika hyvin he ovat ilmeisesti ehtineet. Kun Suurherttua tulee sovittamaan kenkää Tuhkimon taloon, hänen puheensa on kyllä ikimuistoinen. Sanat tulee niin nopeasti, että hyvä kun henkeä ehtii vetää välissä.  

Tuhkimon upea tanssiaismekko

Rakastan tämän elokuvan miljöötä. Tuhkimon kartanon puutarha on kaunis, siinä on paljon yksityiskohtia ja muotoja. Kuva on kuin vanhasta satukirjasta. Yöllisesen puutarhaan on saatu ihanat sinisen ja violetin sävyt. Vaunut, mekko, lasikengät, olen ihan sanaton. Vaunujen sisäpuoli on ihan pinkki, joka tuo sinisyyteen kivan väriruiskeen. Tuhkimon talossa on kauniit tapetit ja portaat yläkertaan on saatu aidon näköisiksi. Niissä on erilaisia värisävyjä ja kuvioita. Tuhkimon omaan ullakkohuoneeseen vievät portaat taasen näyttää jyrkiltä ja pelottavilta. Palatsi on valtava ja sen suorat, jylhät linjat sekä vaaleat värit toimivat. Tuo heti ylpeyttä ja uskottavuutta Kuninkaalle ja Prinssille. Ei ihme, että Tuhkimo haaveilee linnaan pääsystä, kun näkee tuon rakennuksen joka päivä ikkunastaan. Linnan piha yöllä on ihana, silta, suihkulähteet, kuutamo... miten romanttista.

Suosikkikohtaukseni tässä elokuvassa on ehdottomasti Tuhkimon kuplat. Ne ovat niin kauniita ja taustalla soi hento "laulaa lintunen" hoilotus. Ihana!  Tästä kohtauksesta tulee minulle eniten lapsuuden muistoja mieleen.

 Parhaiten Tuhkimo elokuvaa mielestäni kuvaa äitipuolen sanat: "Lapsi elää omissa maailmoissaan." Tuhkimo on todellakin öisin uneksinut paljon, kun hän jaksaa niiden unelmiensa voimilla kärsiä olemalla orjana omassa kodissaan. Tähän unelmoia Tuhkimoon samaistun täysin ja siksi Tuhkimosta on kasvanut niin tärkeä elokuva minulle. Vielä kun tarinassa onnellinen loppu ja viimeinen kuva on suudelma, niin mikä voisi olla parempaa. Tämä elokuva kuvastaa mielestäni kaikkein parhaiten Disneyn ideologiaa ja ajatusmaailmaa: unelmat voivat toteutua.