Teit meistä kauniin

Kuulin tällaisen elokuvan teosta jo muutamia vuosia sitten, alun perin varmaan jostain Roope Salmisen haastattelusta. Päätin jo silloin, että elokuvan haluan nähdä, vaikka aihe "Apulanta elokuva" ei niin kiihkeästi minua houkutellut. Olin viimevuonna Helsingin matkamessuilla jossa Heinolan osastoa mainostettiin tällä elokuvalla ja se sai minun kunnolla kiinnostumaan tästä elokuvasta (aiheesta Sijainti osana elokuvaa on joskus tulossa oma postauksenaan, tästä idean saaneena). Nuitten matkamessujen ja elokuvan tuottajan tapaamisen jälkeen aloin todella odottaa syksyä 2016. Mainoksia ja trailereita alkoi pyörimän tuossa kesän aikoihin, mutta koitin visusti olla spoilaamatta itseäni. Arvostelujenkin lukemista vältin ennen elokuvaa. Sen vain otin ajatuksena positiivisesti vastaan, että Teit meistä kauniin on enemmän nuorisoelokuva, joka sijoittuu 90-luvun lamaan, eikä niinkään Apulanta bändielokuva (samalla tavalla kuin vaikka Ganes).

Teit meistä kauniin elokuvan mainosjuliste

 90-luvun alku ja sijainti Heinola. Tuukka on huligaani, joka ei näyt välittävän mistään. Punkkari Antti tutustuu Toniin ja perustaa hänen ja ystävänsä Sipen kanssa bändin. Tuukan porukoilla majailee vaihto-oppilas Mandy, joka päätyy poikien bändiin ja johon Sipe rakastuu. Mandy kuitenkin joutuu palaamaan takaisin kotiinsa ja Mandyn ehdotuksesta uudeksi basistiksi otetaan Tuukka, josta Antti ei kamalasti välitä. Elokuvassa kuvataan näitten nuorten elämää vanhempien talousahdingon alla, nuoruuden raivoa ja epätietoisuutta, rakkautta ja sen aikaisia suuria kysymyksiä: Mikä minusta voi tulla isona? Kun Apulanta on saanut vähän nimeä ja voittavat paikallisen bändiskaban (jossa kisailee myös minulle paljon Apulantaa tärkeämpi bändi Tehosekoitin kappaleella Fiksu ja Kypsä) niin he pääsevät jo pienesti julkisuuden makuun. Eräässä haastattelussa sitten Sipe ja Tuukka laukovat ihan omiaan, josta Antti suuttuu toden teolla ja lähtee menemään bändistä. Uudeksi leaderiksi päättyy Toni, joka ottaa enemmän laulajan ja sanoittajan paikkaa. Antti kun ei muutenkaan hänen lauluistansa välittänyt. Vaikka kaikki näyttää hetken hyvältä, niin bändin pysyvyys ei ole taattu. Toni pyrkii opiskelemaan tyttöystävän mieliksi ja Tuukkaa ei välillä kiinnosta koko homma kun näkee isänsä makaavan sairaalassa. Suosikkikohtaukseni elokuvassa olikin tämä ns. Katutappelu, jossa Toni ja Tuukka ottavat yhteen ja mistä syntyy Apulannan parhaimman kappaleen sanat: "Mitä kuuluu?" "No hyvä sun on puhuu, ku sä et tiedä miltä musta tuntuu!". Siitä tietty tulee hitti, joka näyttää Apulannan uuden suunnan ja johtaa lopputeksteihin.

Heinola oltiin hienosti saatu näyttämään hyvin ysäriltä, varsinkin hahmojen kodeissa oli paljonkin minulle lapsuudesta tuttua tavaraa ja pidin valtavasti siitä (vaikka joidenkin mielestä se liian klassiselta korostukselta kuulostaa) että kaupan myyjä sanoi tuotteen perään markat ja pennit. Elokuvassa oli yllättävänkin paljon ulkokohtauksia ja tuntui että vaikka elokuvassa mentiinkin monia vuosia eteenpäin, niin ulkona oli aina syksy. Se jotenkin rytmitti tarinaa kivasti, että vaikka vuosi vaihtui niin aina kuvattiin vuoden syksyä. Musiikki ei jäänyt mitenkään kamalasti mieleeni, muuta kuin tuo Tehosekoittimen Fiksu ja Kypsä. Tunnistin ensin kappaleen ja sitten ihmettelin että vitsi, Tehosekoitinkin on päässyt osaksi leffaa. Tietysti myös Mitä Kuuluu -kappale saadaan kuulla loppupuolella, kun kuvataan siihen musavideota.

Tuukka Temonen (Iiro Panula)

 Se yllättävin, jota en todellakaan osannut leffalta odottaa oli näitten päähenkilöiden näyttelijäntyö. Siis jumalauta: Iiro Panulasta (Tuukka) ja Tatu Sinisalosta (Toni) tullaan kuulemaan vielä. Näiden hahmot olivat siis niin täyttä timanttia. Samaistuttavia, uskottavia, täynnä juuri sellaista nuoruuden ahdistusta sisällä, mihin pystyi täysin samaistumaan. Koin suuria tunteita näitä hahmoja kohtaan ja ihan varmasti jos tuollainen poika kuin Tuukka olisi elänyt minun nuoruudessani, se olisi varmasti ollut ensirakkauteni. Aivan mahtavaa! Roope Salmisen roolisuoritusta odotin varmasti eniten, enkä siihenkään pettynyt, tuollainen äkkipikainen vähän rähisijä ja varpaillaan oleva Antti on ollut varmasti herkullista näytellä. Hänen hahmonsa oli Tuukan lisäksi itselleni kaikkein mielenkiintoisin. Jotenkin vähän harmitti, kun Antin bändistä lähdön jälkeen hänen menemisiään ei elokuvassa kerrottu tarkemmin. Hänen tarinansa jäi ikään kuin kesken. Tatu Sinisalo Toni Virtasena oli jopa pelottavan yhdennäköinen, jopa ääni mukaan lukien. Oikean Sipen, Toni ja Tuukankin osasin jopa elokuvasta bongata. Sivuosanäyttelijöistä tykkäsin, mutta ehkä jopa eniten Tuukan isä esittävästä Tommi Tarulasta. Minullekin hän on ollut aina vain Salkkareiden Kari Taalasmaa, joten tällainen rooli häneltä oli yllättävä ja virkistävä.

Pidin valtavasti siitä, kuinka oikeasta elämästä oltiin saatu tähän joitain kohtia elävästi mukaan, kuten leffan lopussa näytettyä Jyrki-ohjelmaa. Kun Tuukka tyrkyttää Jyrkin tuon aikaiselle toimittajalle musavideota, niin siinä on oikea Katja Ståhl, eikä vaan joku näyttelemässä Katja Ståhlia. Perhekin kuulee kappaleen ensimmäistä kertaa luonnollisesti radiosta tai televisiosta ja kehuu keskenään, eikä mitään yltiöhypetystä, mitä olisi voitu odottaa. Kuinka vanhemmat ajattelee aluksi, että niin voihan tuollaista bänditouhua harrastaa, mutta ei siitä kunnon ammattia kannata tehdä. Kaikki tällaiset asiat teki tarinasta hyvin uskottavan. Elokuvassa oli yksi kohtaus jossa Antin hahmo rikkoo ns. katsojan neljännen seinän ja puhuu suoraan kameralle huutavat repliikkinsä, siitä että Apulanta ei ole enää hänen bändinsä. Itse pidin tästä neljännen seinän rikkomisestä tässä kohtauksessa valtavasti, sillä se antoi vielä enemmän itselle samaistuttavaa ahdistusta, mikä Tonille tästä huudosta koitui.

Ei voi muuta kuin sanoa tässä olevan se The Vuoden Paras Kotimainen elokuva. Lisää näitä! Tämä on loistava tienviitta uusille suomalaisille nuorisoelokuville.

Elokuvan tuottaja Olga Temonen Helsingin matkamessujen Heinolan osastolla

Antti Lautalaa näyttelevä Roope Salminen Ylen Nenäpäivässä vuonna 2015

Disney Klassikot 10: Melody Time

Olen katsonut tämän elokuvan varmaan vain yhteensä kolme kertaa ja viimeisin on ollut sellainen, kun  sain katsottua koko elokuvan kunnolla ajatuksen kanssa. Tämmönen lyhärikokoelma ei ajatuksena heti houkuta, mutta tämän sisältö on minusta yllättävän hyvä. Tykkään alkulaulusta, sillä se luo kivan tunnelman ja sävelten mukaan maalaava sivellin, joka tekee hahmoja, on elokuvan pienoinen esittely. Heti esitetään tämä koko elokuvan kattava kuvitusmainen tyyli. Tähän ei ole onneksi yritetty ympätä mitään kehyskertomusta (vaikka tollainen satukirja-alku näytetäänkin), vaan rehellisesti vain laitettu lyhytelokuvat peräkkäim. Jokainen lyhytelokuva alkaa siveltimen vedolla, mikä on kiva rytmittävä tekijä siihen, että elokuva vaihtuu.

Melody Time elokuvan vanha mainosjuliste

Once upon a wintertime
Tämä on ainoa lyhytelokuva näistä, jonka olen nähnyt jo monen monta kertaa etukäteen suomeksi Mikki Hiiren jouluaattovideolla. Se on jo lapsena noussut suosikikseni ja on ihan täynnä nostalgisia hetkiä minulle. Rakastan sitä, kun tässä näkyy naisen alushameet ja kaikki ovat eri värisiä.  Animaatio on niin lumoavaa: hahmojen tekemät sydämet, puiden muodot, maisemat, värivaihtelut, taivaan ja veden suorat linjat, kaikki pehmeät muodot.

Once Upon A Wintertime

Heti alussa rakastun siihen ihanaan fonttiin, millä elokuva esitellään ja pariskuntataulun takana olevaan lamppuun. Tämä tarina sisältää seikkailua, draamaa ja rakkauden tunnelmaa. Värien vaihtelevuus kuvaa hienosti tarinan uhkaavuutta ja päivän vaihtumista illaksi. Ihanaa kun eläimet on eläimellisiä, vaikka pupuja on luisteluun inhimillistetty. Musiikki kanssa on sovitettu vaaran uhkaan ja ihanaan romanttiseen talventaikaan. Rakastan tätä yli kaiken ja Once Upon A Wintertime on ylivoimaisesti suosikki lyhytelokuvani.

Bumble Boogie
Tämä animaatiopätkä on hyvin fantasiamainen ja siksi tulee olo, että onkohan tämä nyt oikeassa elokuvassa. Jotenkin myös tulee mieleen Warner Brosin vanhat lyhytelokuvat, kun värit vaihtuvat niin radikaalisti ja nopeasti. Kimalaisella on ihan valtavan suuret silmät, enkä näe hänellä oikein mitään tarkoitusta tässä, kun varsinaista juonta ei kuitenkaan ole. Ehkä olisi toiminut jopa paremmin ilman tätä kimalaista. Soittimien muutos ja eläimellinen käytös on vähän pelottavaa. Tässä on sama tunnelma, kuin Nalle Puhin Möhköfantit ja Tärpissä ja Dumbon elefanttimarssissa. Yhtä kaaottimainen ja sekava. Ei mitenkään mieleenpainuva lyhäri.

Bumble Boogie

The Legend of Johnny Appleseed
Tykkään tässä taas satukirja alusta ja sen alkukuva on kaunis, kun vaaleanpunaiset pilvet, eli omenapuut kasvaa maasta taivaaseen. Mielikuvituksellista ja juonellinen tarina on makuuni kivempi, kuin juoneton. Taustat on taas kaunista kuvitusta, oikein maalauksellisia. Johnnyn kohtaamat karavaanarit on mielenkiintoisia ja niitä olisi mielellään nähnyt enemmänkin. Johnnyn lauluääni ja laulujen rytmit ovat kivoja. Nämä laulut rytmittä tarinaa. Karavaanarien kulkue on massiivinen ja siitä Johnny kokee väheksyntää, kun ei itse ole uudisraivaaja. Hänen suojelusenkeli on samaa henkeä, mitä muutenkin Disney lyhäreissä, paitsi ilman kliseisiä valkoista pukua ja siipiä. Kivaa, että enkelistä tehty enemmän perinteisen metsäukon tapainen.

The Legend Of Johny Applessed

 Kun Johnny lähtee liikkeelle, metsä on hienon tunnelmallinen eri tavoilla. Vesiputous on pyörivä, puut pitkiä ja värit tumman vihreää, violettia ja sinistä. Metsän pikku eläimet ovat kyllä suoraan Lumikista. Tämä lyhäri on Disneyltä jopa yllättävän uskonnollinen, kun Johnny laulaa Herrasta niin positiiviseen sävyyn ja kuljettaa raamattua mukana. Ihanaa, kun Johnny tykkää eläimistä ja siksi eläimillä ei ollut mitään pahoja ennakkoluuloja sen suhteen ja ne jättää omenapuut rauhassa kasvamaan. Pikainen vuoden kuluminen on kuvattu sään vaihteluilla kauniisti, tykkään aina nähdä edes vilaukselta syksyn lehtiä.  Omenajuhlat on todelliset karnevaalit; mukavan perinteiset kaikkine vanhoine soittimeen, leikkeineen, ruokineen ja rytmikkäine tansseineen. Johnny paremman näköinen vanhana kuin nuorena, hänelle sopii parta. Tarinan loppu on vähän surullinen, kun hahmo kuolee, mutta hänen omenapuunsa leviää ympäri maailman. Hahmon kuolema on kuitenkin tehty koomisesti, kun muuttuu samanlaiseksi enkeliksi, mitä hänen oma enkelinsä.

Little Toot
Nyt ainakin tiedän, mistä mtv3 "Hinaaja" lastenohjelma on kopioitu, ihan suoraan tästä aihetta ja muotoja myöten. Elokuva ei ole erikoisen mieleenpainuva. Jotenkin Pikku Hinaajan inhimillistämien ei ole kiinnostava, tai sitten tarina itsessään ei vaan vetoa minuun. Vesi on kuitenkin animoitu kauniisti tähän. Kun Little Toot vahingossa aiheuttaa laivan tuhoamaan kaupunkia ja hän joutuu vankilalaivojen väliin, niin se on aika kova rangaistus noin pikkuiselle hinaajalle. Tämän hylkääminen ja erottaminen minusta tuntuu jo todella kohtuuttomalta, varsinkin kun merimerkit kiusaavat vielä siellä. Little Toot ehtii ensimmisenä auttamaan pulassa ollutta laivaa ja näin saa tekonsa anteeksi. Vaikka tällä tavalla lyhäriin on haettu draamaa, niin se ei kuitenkaan saa kosketettua minua millään tavalla.

Little Toot

Trees
Tämä yhdistää runon, kuvan ja sävelen ihan täydellisesti. Värit ja muodot ovat uskomattoman upeat. Veden kimallus aitoa, oravien hännät liikkuvat aidosti, auringon säteet kimaltaa upeasti, sade on vahvaa, pisarat kimaltaa hämyisästi, ukkonen ihan loistaa, puut ovat symmetrisiä, hämähäkinseitit kimaltavat, lehtien värit valloittavat ja niiden lento on samantyylistä, mitä on käytetty Bambissa ja Pocahontasissa myöhemmin. Talviset oksat sopivat hyvin loppuun ja viimeinen kuva on ihastuttava. Animaatio on niin kaunista, että se vie huomion itse runosta ja laulusta. Todella upea, maalauksellinen luontokuvaus.

Trees

Blame it on the samba
Mielikuvituksellisuus tässä taas ihan huipussaan, kun kirjasta tulee ravintola, jossa on paljon ihanan muotoisia puita. Tausta alkupuolella on kivan tumma, joka herää hahmojen ja musiikin myötä eloon. Kiva nähdä Josea välillä, olisi mukava nähdä tätä hahmoa enemmänkin. Musiikki ei kuitenkaan ole yhtä hyvää sambaa kuin Saludos Amigossa. Tämä hassu papatialintu ei noussut tässä yhtään niin vitsailevaksi vitsiniekaksi, mitä olen Aku Ankka lyhärissä nähnyt, vaikka tämä on selvästi sama lintu. Ihmisnainen soittamassa pianoa ei käy tähän, se rikkoo tämän animaation lumon ja vie liikaa huomiota Akulta ja Joselta.  Samba musiikki lähtee vasta kunnolla käyntiin, kun bongorummut tulee mukaan.  Aku ja Jose tanssivat nuottien ympärillä ja sitä kautta tulee mieleen jo nähty Bomble Boogie. Vähän mitään sanomaton lyhäri ja tämä olisi voinut mieluummin olla temaattisesti Kolmessa Cabarellossa tai Saludos Amigossa, mieluummin kuin tässä.

Blame it on the samba

Pecosos Bill
Slovarikaiholaulu ei sovi oikein villiin länteen, sillä se antaa odottaa jotain tylsähköä. Aavikko ei paikkana oikein kiehdo, vaikka siellä on hienot pölypallerotomujutut lentämässä. Laulu on  ihan liian masentava ja oikeat ihmiset taas yhdistettynä animaatioon näyttää omaan silmään jotenkin oudolta. Heillä on kyllä kivat, asiaankuuluvat länkkärivaatteet. En itse siltikään välitä tälläisistä kehyskertomuksista, mitä nämä länkkärit kertovat lapselleen.

Pecasos Bill

Itse animaatio-osuus on kivan näköistä. Hahmot on hyvin karikatyyrimäisiä ja alkuun värit todella oransseja ja yössä sinisiä. Kuivan oloista ja muun elokuvan monipuolinen väriloisto puuttuu tästä. Bill ja kojootit ei ole mitenkään erikoisen mielenkiintoisia ja kertojakaan ei saa tuotua tähän oikein mitään uutta. Poika pussaili hevostaan, mikä taisi olla mielenkiintoisin  kohta. Koko tarina käydään kertojien laulun kautta ja siksi myös siitä ei ehkä saa kunnolla kiinni, kun nämä on vain välähdyksiä Billin elämästä. Kokoajan tapahtuu jotain liian päättömällä tahdilla ja nopeasti ilman kunnon syytä. Animaatio tuntuu liian levottomalta ja liioitellulta. Bilyn ja Suen kosinta on ainoa rauhoittumisen hetki, sydämet taivaalla on suloiset.  Suen tekopeppu hameen alla on aika hämmentävä, onko tuollasia oikeasti joskus käytetty? Levottomuus jatkuu valitettavasti taas tuon pienenkin hengähdyshetken jälkeen. Lopun Suen "lento" kuuhun tulee jotenkin ihan puskista ja tuntuu halvalta ratkaisulta, että siksi kojootit ulvoo Billyn kanssa kuuta. Aika kuiva tarina, yhtä kuiva kuin aavikkokin. 

Elokuva alkoi siveltimellä. Onneksi myös loppuikin, että edes jotain yhtäläisyyttä kokonaisuuteen saatiin. Näistä seitsemästä lyhytelokuvasta kolmesta pidin paljonkin ja neljä jäi vaisuksi.

Melody Timen nykyinen mainosjuliste

Ukonvaaja

Ukonvaaja dokumentti on ensimmäinen dokumentti, joka kertoo suomen historiasta luonnonuskontojen kannalta, ajalta kauan ennen kristinuskon tulemista suomeen ja ajasta kun suomea ei vielä tunnettu suomena. Kiinnostuin tätä dokumentista sisareltani, joka mainosti tätä jo kauan ennen sen julkaisua. Oma suhteeni uskontoon on enemmän suomalaista luonnonuskoa kuvaava, kuin kristinuskoa ja siksi olin hyvin kiinnostunut tästä dokumentista: mitä se sisältää ja miten se on toteutettu. 

Ukonvaaja dokumenttielokuvan mainosjuliste

CMX- yhtyeen laulaja, säveltäjä ja lauluntekijä on dokumentin pääosassa. Hän tekee matkaa suomessa, jossa haluaa tutustua oikeille juurilleen. Hän käy kohtaamassa muutamia historian tutkijoita; sen ajan kultturia tutkivan, arkeologin ja Kalevalantutkijan. Koko elokuva on siis Yrjänä matka hänen pohtimisista ja miettimisistä kokemuksiin, mitä hän saa irti ihmisiä haastatellessa tai vanhoilla "pyhillä" paikoilla käymisissä. Loppupuolella Yrjänä tapa Taivaanvaaja seuran henkilöitä, jotka haluavat pitää tätä luonnonuskontoperinnettä vielä yllä. Elokuvassa on kaikki tärkeät luonnonuskon ja muinaissuomeen liittyvät elementit, kuten sauna, Kalevala, eläinten kunnioitus ja varsinkin karhut.

Selkeitä odotuksia ei tätä dokumenttia kohtaan minulla oikein ollut, mutta olin siltikin positiivisesti yllättynyt. Monet jutut muinaisuskonnoista oli minulle tuttuja, mutta paljon tuli myös uusia asioita. Kalevalan tietynlainen painotus ehkä vähän häiritsi, sillä en itse ymmärrä sen suurta merkitystä tuon ajan niin suurena kulmakivenä. Taasen historioitsija, joka kertoi sen ajan kulttuurista ja arkeologiset jutut herätti minussa eniten kiinnostusta. Se sai todellakin lähemmin ajattelemaan miten tuohon aikaan elettiin, oltiin, uskottiin. Dokumentti ei anna mitään absoluuttista totuutta, vaan saa enemmänkin katsojan itse pohtimaan aihetta: onko nykyihminen erkaantunut luonnosta? Miten maailma on syntynyt? Onko eläin yhtä arvokas kuin ihminen? Onko luonnolla sielua? Kuinka pyhä paikka on sauna? Kuuluuko saunatontulle heittää viimeiset löylyt?

A.W. Yrjänä juuriaan etsimässä

Visuaalisesti Ukonvaaja on kaunis: näytetään rutkasti, jopa luontodokumenttimaisella tavalla suomen kaunista luontoa. Haastatteluosuudet olivat inhimillisiä keskusteluaja iltateen äärellä ja välillä Yrjänä toimi vain kertojana tulta kohentaessa. Muutamat otokset ovat mustavalkoisia, joka toi tiettyä vanhanaikaisuuden tunnetta, mikä sopii aiheeseen hyvin. Lopussa kun Yrjänä on katsomassa pikku kopperossa karhua on hyvin vakuuttava. Se hetki sai tuntemaan itsenikin pieneksi tämän uskomattoman kauniin luonnon rinnalla.

Sinkkuelämää elokuva

 Sinkkuelämää elokuva sijoittuu 3 vuotta tv-sarjan päättymisen jälkeen. Sarjassa jäimme siihen kun Carrie (Sarah Jessica Parker) palasi ranskasta Mr.Bigin kainalossa ja Charlotte (Kristin Davis) sai Henrynsä kanssa kuulla saavan adoptiolapsen kiinasta. Miranda (Cynthia Nixon) elää Brooklynissä lapsensa Bradyn, miehensä Steven ja taloudenhoitajansa Magdan kanssa. Steven äiti on pahasti jo dementoitumassa ja Miranda päättää ottaa hänet heille asumaan, vaikkei tästä kamalasti pidäkkään. Samantha (Kim Cattrall) on selvinnyt syöpähoidoista ja on edelleen yhdessä näyttelijä Smithinsä kanssa ja on nyt muuttanut Smithin perässä Hollywoodiin. Näistä asetelmista alkaa vuosi sinkkujen elämässä (josta kukaan ei ole enää sinkku), joka sitten kuvataan elokuvan muodossa.

Sinkkuelämää elokuvan mainosjuliste

 Carrie ja Mr.Big etsivät yhteistä asuntoa. He löytävät erään täydellisen, jonne Carriellä jää vahingossa uudet siniset kengät. Sitten yhtenä iltana he keskustelevat vakavasti kannattaako pitää kahta asuntoa ja mitä tapahtuu jos he eroavat. Järkisyistä Carrie ja Mr.Big  sitten  päättävät mennä naimisiin ja aluksi häistä piti tulla vain pienet ja intiimit, mutta tottakai kun Carrie on paikallinen julkkis, niin häät paisuu n.200 häävieraan kokoisiksi. Steve kertoo Mirandalle pettäneensä häntä toisen naisen kanssa ja äkkipikainen ja mielipiteissänsä vankka  Miranda päättää heti hankkia itselleen oman uuden asunnon. Carrien ja Bigin harjoitusillallisilla Miranda ärähtää vihaisena Bigille, ettei kannata mennä naimisiin ja näin Big alkaa epäillä isoja häitä ja hänen kolmatta avioliittoa. Hääpäivänä hän ei sitten nouse autosta ja saa kunnolla Carrien vihat niskaansa.

Carrie lähtee tyttöjensä kanssa viettämään häämatkaansa Meksikoon, jossa koitetaan rentoutua ja siellä Charlotte nolaa itsensä pahemman kerran paskomalla housuihinsa. Matkalta palattuaan Carrie palkkaa itselleen assistentin, joka auttaa häntä muuttamaan takaisin omaan asuntoonsa ja saamaan elämänsä kuntoon. Carrie ystävystyy uuden assarinsa  Louisen kanssa ja kuuntelee jopa vähän haikeana Luisen puheita rakkaudesta. Rakkaus, se on Louiselle tärkeintä. Carrie tapaa ystäviään, kuuntelee Mirandan murheita hänen ja Steven riidasta, kannustaa ja tukee Charlottea (joka on vihdoinkin päätynyt luonnollisella tavalla raskaaksi) ja kaipailee Samanthaa, jota Holliwood jo ahdistaa. Samantha kun elää täysin Smithin pillin mukaan, eikä ole yhtään oma itsensä. Sitten ystävnpäivänä Miranda kertoo Carrielle mitä sanoi Bigille harjoitusillallisilla ja siitä nämä saavat kunnon riidan. Miranda käy Steven kanssa pariterapiassa ja onneksi lopussa he päätyvät takaisin yhteen. Samantha jättää Smithin klassisilla sanoillaan: "Rakastan sinua, mutta rakastan itseäni enemmän." Samoilla sanoilla hän aikonaan jätti myös Richardin.

Tyttöjenilta Carrien vanhojen vaatteiden parissa

 Charlotte tiputtaa lapsivetensä kahvilan pihassa, kosa järkyttyy Bigin näkemisestä. Hän saa terveen tyttövauvan. Ja Carriekin saa onnellisen lopun: hän löytää sähköpostistaan paljon viestejä Bigiltä, joka on kirjoittanut kuuuisten kirjailijoitten rakkausrunoja hänelle. Sekä myös oman rakkaudentunnustuksensa.  Carrie juoksee heidän yhteiselle asunnolle hakemaan unohtaminsa kenkiä ennen kuin uusi omistaja saapuu ja siellähän on prinssi paikalla. Carrie ja Big halaavat, suutelevat, makoilevat lattialla ja lopulta Big kosii ja mitä romanttisimmalla tavalla. Carrie saa olla oikea Tuhkimo ja häät saavat olla pienet ja nätit ystävien kesken maistraatissa. Elokuva päättyy tyttöjen juhlistaessa ravintolassa Samantahan upeaa 50 vuotispäivää.

Monet ovat kritisoineet Sinkkuelämää elokuvaa sen tultua, koska he pitivät sarjasta niin paljon. Itse aloin seurata sarjaa kunnolla vasta elokuvan nähtyäni, joten minulla ei ollut elokuvaa kohden niin suurta vihan tunnetta. Tässä elokuvassa on erilainen kerrotatyyli mitä sarjassa, vaikka käytetäänkin edelleen Carrieta kertojana. Pidän kuitenkin tästä vanhemmasta Carrien hahmosta enemmän, kuin nuoremmansa (vrt. Sinkkuelämän 1.tuotantokausi) sillä enään hän ei ole niin ehdoton. Tietty häähumussa hänestä tulee rasittava, mutta ei yhtään niin ärsyttävä. Mukana ei enää ole parisuhteen ja rakkauden polttavia kysymyksiä yhtä suorasukaisesti kuin sarjassa, eikä keskustella kahviloissa samaan tyyliin. Teemat on tallella, mutta nyt ne on puettuna eri muodoissa. Tykkäsin itse elokuvassa valtavasti Bigin probleemasta; heidän häänsä olivat vain Carrien häät, ei Carrien ja Bigin yhteiset häät. Mirandan ja Steven pettämisongelma on hitusen tylsä ja kliseinen, mutta ihan toimiva. Samanthan hahmon ongelma, eli elämä pelkän miehen ympärillä on toteutettu myös vähän heikosti, sillä se olisi voinut olla vahvempaakin. Nämä Samanthanin kokemat tunteet kun minusta kuitenkin oli hyvin mielenkiintoisia ja todella samaistuttavia itselleni. Charloten tapaus taas on, että hän on jo vuosia koittanut päästä raskaaksi ja nyt ku se viimein onnistuu, hän valtavasti pelkää, että mitä jos lapsi ei synnykkään tai tapatuu muuta kamalaa. Charloten rooli tässä elokuvassa on enemmänkin olla Carrien tukena, kuin tuoda omaa ongelmaansa esille. Sinkkuelämää 2 elokuvassa Charlotella sitten onkin isompi rooli.

Carrien vanha asunto uudessa muodossa

 Tv-formaatti on ihan erilainen kuin elokuva ja tässä se tulee hyvin selkeästi esille. En uskoisi, että olisin pitänyt, jos elokuvan sijaan oltaisiin tehty neljä "mitä hahmoille kuuluu nyt?" -tyylistä jaksoa.  Elokuva oli sille ihan hyvä vaihtoehto, vaikka se vei ns."hömppänsä" takia aika kauas itse sarjasta. Hömpällä tarkoitan tätä pukuleikkifarssia, jossa hahmot käyttäytyivät kuin Barbinuket ja keimailee ympäri ämpäri vaatteita esittelemässä. Juhlinta ei ole elokuvassa yhtä räikeäää, mitä tv-sarjassa, mutta sen voimme hyväksyä hahmojen kasvamisen kautta. Ulkokuvat ja pieni matkustelukin elokuvassa oli kaunista katseltavaa, vaikka eniten sinkut on Sinkkuja New Yorkin kaduilla ja kahviloissa. Koen elokuvan olevan tv-sarjan henkinen ja teemainen. Tämä sopii katsoa silloin kun oikein chick flick tuulella. Tv-sarjaa ei kuitenkaan voi voittaa, sillä onhan siinä rutkasti enemmän huumoria (ja miehiä).

Carrien Tuhkimo hetki

Tv-suosikkejani: Sinkkuelämää

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt.

Vuorossa ihana Sinkkuelämää, täynnä hurmaavia miehiä. Tämä on myös pohjustus seuraaviin elokuva-arvosteluihin: Sinkkuelämää elokuvaan, sekä sen jatko-osaan.

Sinkkuelämää kertoo New Yorkista ja siellä asuvasta neljästä leidistä: Carrie Bradshaw, Charlot York, Miranda Hobbes ja Samantha Jones ja heidän rakkauselämästään. Sarja on ilmestynyt 1998-2004 yhdysvalloissa ja suomessakin samoihin aikoihin. Muistaakseni MTV3 kanava näytti sarjaa ensimmäisenä, mutta sen jälkeen sarjaa on näkynyt ainakin SubTvllä ja Avalla.

Ensikosketus: Sinkkuelämää löysin auhoitettuna videolta siskon kaapista hänen aikoinaan ollessa Saksan matkalla. Jäin koukkuun välittömästi, olisinko olut jotain 13-vuotias. Vasta 19-vuotiaana sain toisen tuotantokauden itselleni syntymäpäivälahjaksi ja puolessa vuodessa keräsinkin kaikki tuotantoaudet kokoon itselleni. Molemmat Sinkkuelämää elokuvat kävin myös katsomassa teatterissa.

Näyttelijät: Koska sarja on komedia, niin kaiken tapahtuman ei tarvitse ola uskottavaa. Sarjan näyttelijat ovat minusta siksi loistavia, koska tilanteesta riippuen osataan olla karikatyyrisiä. Muutaman kerran olen sattunut vilkaisemaan päänaisten roolisuorituksia joissain elokuvissa, niin ne tuntuu heti epäuskottavilta. Näyttelijät ovat minulle kuin hahmonsa tässä sarjassa. Jokaisesta pidän suunnattomasti, mutta naisista Miranda ja Samantha jakavat suosikkipaikkani samaistumisen vuoksi.

Miksi juuri Sinkkuelämää: Katson äärimmäisen vähän ulkomaisia tv-sarjoja ja Sinkut pysyvät ykkösenä juuri siksi, että se toimii myös muualla kuin ulkomailla. Se ei ole kulttuurisidonnainen, vaan kertoo yleismaailmallisista asioista: ystävyydestä, rakkauden löytämisestä ja sen pitämisestä. Tottakai siellä on pintakiiltoa New Yorkin julissa, mutta niihinkin on syysä. Sarjassa on tietty epäuskoisuutta, koska miten Carrie muuten voi syödä aina ulkona ja ostella kenkiä, kun kirjoittaa vain kolumnia, tai onko tuollaisa miehiä oikeasti olemassa. Minua se ei siltikään haittaa, koska fiktiotahan tämä on olevinaan.

Hahmot ja parhaat miehet: Sarjasta minulle ei ole jäänyt yksittäisiä suosikkikohtauksia kuin muutama (Charloten ja Harryn sekä Steven ja Mirandan häät), joten esitellään tässä nyt sarjan paras osuus eli ihanimmat miehet, sekä naisnelikkomme.

Tytöt juhlimassa

Carrie Bradshaw
Carrie on New York Star lehden ja myöhemmin Voguen kolumnisti, joka rakastaa kenkiä. Hän on tarinan kertoja ja pääosassa koko porukasta. Joka jaksossa Carrie kirjoittaa kolumniaan, missä kerrotaan hänen ja ystviensä miesongelmista. Carrie tapailee sarjassa monenlaisia miehiä ja antaa heille helposti mahdollisuuden. Hän ei ole niin koservatiivi kuin Cahrlotte, muutei myöskään niin yhtä uskalias kuin Samantha. Carrie rakastaa vaatteita ja muotia ja näin muotiummikkona on kiva vaan ihailla tämän vaatteita. Carrie on reipas ja energinen, eikä todellakaan mikään kotihiiri.

Samantha Jones 
Samantha omistaa oman PR-toimiston, on porukan vanhin ja itsevarmin nainen. Hän harrastaa seksiä vähän niin kuin miehet, rohkeasti ja uskaliaasti. Hän ei rakastu helpolla ja on uskaliain kokemaan uusia asioita. Samanthan iskee miehiä jopa röyhkeän suoralla tavalla, eikä kavahdu lainkaan jos joku yllättä hänet kesken seksipuuhien. Viimeisellä tuotantokaudella Samantha sairastuu syöpään, mutta selviää siitä onneksi.

Charlotte York 
Cahrlotte on galleriaristi ja haaveilee oamsta perheestä. Hänen yksi suurimpia elämäntavoitteita onkin olla äiti. Cahrlotte on hyvin konservatiivinen ja kuuntelee kauhulla Samanthan uskaliaista puuhasteluja. Charlotte on porukasta ensimmäinen naimisiinmenijä, mutta suhde kaatuu miehen impotenttiin. Charlotte löytää itselleen uuden miehen avioerojurististaan ja sarjan lopussa hänen unelmasa toteutuu, kun he saavat Harryn kanssa adoptoitua lapsen.

Miranda Hobbes 
Miranda on uranainen, jolle rakkaus ja seksi jää vasta kakkoseksi. Mirandalla on jyrkät mielipiteet, hän on kyyninen ja myös suorapuheinen. Jo sarjan toisella kaudella hän tapaa baarimikko Steven, joka jää Mirandan elämään. He saavat Steven kanssa vahinkovauvan, joka kuitenkin palauttaa heidät yhteen. Lopulta Miranda ja Steve päättyvät naimisiin ja asumaan yhdessä.

Muistettavimmat karmeimmat miehet, jotka toi sarjaan rutkasti huumoria

Alexander Petrowsky
Carrien viimesin mies sarjassa, taiteilija joka vie hänet Pariisiin. Alexander on järkyttävän ruma, vanha kuin mikä ja luonteeltaan niin kuvottava kuin voi olla. En voi sietää tätä ukkelia yli kaiken ja siksi on niiiiin helpottavaa, kun Mr.Big tulee hakemaan Carrien pois Ranskasta. Yök!

Bill Kelley
Carrien iskemä politiikko, jolla oli fantasiana leikkiä sängyssä pissaleikkejä. Tässä kulki jo Carrien raja ja onneksi. Näin karseeta ukkoa, joka kiertelee vatsauksia kuin politiikot yleensä on ainvan karmaisevia. Parastahan on kun Carrie paljasti kolumnissaan nämä fantasiat, sillä siihen loppui ukkelin kannatus politiikassa.

Skipper Johnston 
Carrie yritti parittaa ystäväänsä Skipperiä Miradalle ja hetken he olivatkin yhdessä. Miranda kuitnekin jätti Skipperin, tämän ollessa liian kiltti ja siksi hän päätyikin karmempiin henkilöihin. Skipperin kiltteys minusta oli aivan liian imelää, oikein tekaistua liikamiellyttämistä. Sellainen ei sovi miehille, ei sitten yhtään.

Buster
Buster toimii kenkämyyjänä ja hän sovitti Charlotelle erilaisia kenkäpareja. Miehellä oli todella selvästi joku paha fiksaatio kenkiin, sillä hän todellakin taisi laueta vaan Charloten toimiessa Tuhkimona. Hyvin ällöttävä tyyppi..

Katsokaa silmiä... yäk

Howie Halberstein
Howie oli Harryn bestman ja ennen Harryn ja Charloten häitä hän pääsi kuksasemaan Carria oikein kunnolla. Tässä on mies, jonka mielestä kaniseksi on parasta ja myötätuntoni on täysin Carrien puolella kun tollasta pam-pam-pam-pamattelua joutuu kestämään.

Mitch
Tunnetaan myös paremmin nimellä Mr.Pussy. Charlotte koitti aluksi kesyttää tätä miestä itselleen, mutta turhaan. Mies ei kyennyt ajattelemaan naista naisena, pelkästään pimpinnuolennankohteena.

Jack Berger 
Bergeri Burgeri kirjailija on Carrien miehistä yksi tylsimmistä, enkä voinut ymmärtää hänen vetovoimaansa. Carrienkin olisi pitänyt uskoa se kerta heitolla, jos ei ole hyvä ensikeran sängyssä niin ei ole hyvä ollenkaan. Burgerin ero Carriestä ol imyös todella törkeä, en itse suvaitsisi muistilappu eroa missään nimessä.

Muistettavimmat sarjan ihanimmat miehet, jotka toi sarjaan silmänruuan lisäksi paljon huumoria tyhmillä teoillaan ja usein myös väärillä valinnoillaan.

Trey MacDougal 
Charloten ensimmäinen aviomies, joka vastasi kosintaan "Jepulis!" ja on kokonaan äitinsä tossun alla. Juuri ennen häitä Trey vielä paljastuu imptentiksi ja pariskunnan seksielämä ja myöhemmin lapsensaaminen hankaloituu suuresti. Treyllä myös ei ole lainkaan huumoritajua, varsinkaan kun hän tuo Charlotelle pahvivauvan. Treyta pahempi on vain hänen äitinsä Bunny MacDougal joka on kyllä kuin anopin painajainen. Trey ei ole luonteeltaan yhtään ihana, mutta prinssin piirteitä hänessä on, varsinkin silloin kun he Charloten kanssa ovat vastarakastuneita.

Shumuel
Shumuel tapaa Charloten tämän galleriassa ja he molemmat olisivat sopiva pari toisilleen kun ovat niin taiteilijoita. Itse pidin valtavasti Shumuelin mystisestä olemuksesta.

Nuo kikkurapulisongit... lumoavat

Dr. Bradley Meego 
Carrie tapaa tämän tohtorin kirjatilaisuudessa ja ehtii sopimaan uudet treffit seuraavalle päivälle. Kuka ties hänesta ja Carriesta olisi voinut tulla jotain, ellei Carrie olisi nähnyt ja jäänyt taas ajatuksissaan Mr. Bigin vangiksi. Bradley on Carrien tapaamista miehistä yksi jrkivimmistä ja häntä olisi mielellään kattellut pidempäänkin.

Jeff Fenton
Samanthan heilastama kääipö oli yllättävän suloinen ja huumorintajuinen, mutta kyllävse miehen koko tuli siinä vastaan kun seistessä tämä yltyi vain Samanthan rinnoille asti.

Aidan Shawn 
Carrien toinen pitkäaikainen kumppani, jonka kanssa hän melkein uskaltaui jo avoliittoon asti. Aidan on oikein söpö ja fiksu ja kiva, mutta hänessä on samaa vikaa kuin Skipperissä, hän on ihan liian kiltti.

Dr. Robert Leeds
Aivan ihana Yankiisien tohtori, Mirandan naapuri ja miesystävä. Suhde kaatui vain siihen, että MIranda oli jo huomannut rakastuvasnsa Steveen. Robert oli kuitenkin lumoava ja niin herttainen Bradylle ja kohtelias Stevelle. Aivan täydellinen mies kaikenkaikkiaan.

Hoivaava, hyväkäytöksinen lääkärimies alakerrasta

Steve Brady
Baarimikko, Mirandan mies ja lapsen isä ihanan renttu Steve. Pidän Stevestä valtavasti hänen rentoudensa takia, hön ei ole mikään siloposki, eikä välitä pukeutua pukuun ja ottaa raskaasti sen, että Mirandalla on kovempi ra kuin hänellä. Siltikin hän välittää Mirandasta huomaavasti ja laittaa hänet kaiken edelle.

Smith Jerrod
Samanthan upea tarjoilijanlöytö, josta hän itse kasvattaa tähden. Smith on sarjassa aluksi yhtä rempseä kuin Samantha, mutta nuorempana hän kiintyy Samantaahn enemmän kuin tämä häneen, mikä tulee Samanthalle ongelmaksi. Kun Smithin ura saa tuulta alleen Sam vasta tajuaa Smithin arvon itselleen. Smith on ihanan herkkä tyyppi.

Harry Goldenblatt
Kalju avioerojuristi pokasi asiakkaansa ja ei ihme, että Charlotte oli myyty. Harry on ihana kaikkine karvoineen. Harry iskee Charlotemkin mitä hauskimmalla tavalla, kun esittelee avioerotaloa ja varsinkin kun he ensin kerran eroavat ja sitten tapaavat uudestaan juutalaisten sinkkuillassa, se kosinta on niin kaunista!

Richard Wright
Myönnetään, pidän vanhemmista miehistä ja olisin varmati kuin Samantha ja laittanut tässä suhteessa sydämeni peliin. Hotelliporho vain kuitenkin on jo niin isoissa ympyröissä, ettei Sam häneen enää uskaltanut luottaa. Richard on kuitnekin valloittava. Ottaisin vain jos pystisin.

Rikas hotelliporho

ja Ykkösenä Mr. Big 
Kyllähän sen heti ekasta jaksosta arvasi, että yhteen Carrie ja Big päätyvät vaikka kuinka monen soutaamisen ja huopailun jälkeen. Eikä ihme, onhan Big täydellinen kun on aina tuo veikeä hymy, puku päällä ja pilke silmäkulmassa. Olen aina pitänyt Bigistä, koska hänessä on kuitenkin pientä vaaran tunnetta, eikä ole lainkaan niin nössykkä kuin Aidan. Big tekee sarjassa paljon virheitä ja käy kertaalleen naimisissa Natashankin kanssa, ennen kuin he päätyvat Carrien kanssa yhteen. Ihanintahan on, että juuri Big kävi pelastamassa Carrien hirveän Petrovskoyn kynsistä Pariisista ja toi NewYorkkerin takaisin New Yorkiin.

Ainoa ja oikea Mr. Big

DC Extended Universe - elokuvat 1-3

Luen paljon sarjakuvia, mutten ole aikaisemmin supersankareihin kamalasti tutustunut. Omat sarjakuvasankarini on enemmänkin näitä arjensankareita kuten Jaska Jokunen ja Wagner, mutta nytpäs näihin oikeisiin supersankareihinkin tuli tutustuttua. Mieheni halusi näyttää minulle näitä uusia DC-sarjakuvista tehtyjä elokuvia ja jopa omaksi yllätyksekseni näistä olen pitänyt. Ehkä jopa joskus luen ensimmäisen Batman sarjakuvankin.

Man Of Steel

Man Of Steel on tämän uuden universumin ensimmäinen elokuva. Itse nimestä päätellen olettaisin tämän olevan Teräsmies, mutta päähahmo on viralliselta nimeltään Superman. En kyllä yhtään tajua miksi siis Supermies on käännetty suomessa Teräsmieheksi, kun on erikseen Iron Man olemassa, joka ainakin minun logiikallani olisi suomeksi Teräsmies?

Superman tulee kaukaa toiselta pleentalta Kryptonista maapallolle, hänet adoptoidaan ja saa nimen Clark. Kryptonlaisena hänellä on voimia, jotten takia maassa ollessa hän kokee itsensä ulkopuoliseksi ja erilaiseksi kuin muut. Teini-iässä hän saa vasta kuull aolevansa avaruuolento ja käyttää voimiaan hyödyksi ihmisten pelastamiseen.

Man Of Steel tuntui alussa hyvin sekavalta scifi elokuvalta, mutta Clarkin maassa ollessaan ja hänen muoruuttaan kuvatessaan tämä muuttui koskettavaksi perhedraamaksi. Scifimomentti kuitenkin  palaa takaisin ja elokuvassa käydään poliittista sotaa vähän väliä. Itse juonellisesti en välittänyt elokuvasta, mutta sen tunnelma, teemat ja niiden sekoittuminen keskenään (poliittinen taistelu ja Teräsmiehen perhesuhteet) pitää elokuvan mielenkiintoisena. Supermanin näyttelijä Henry Cavill yllätti minut kyllä, silä en odottanut sinisten rumien epäseksikkäiden trikoiden takaa löytyvän noin hurmaavaa, närtihtävää tyyppiä. Rakkaustarinakin tässä sivussa oli, joka päättyi vielä hyvin avoimesti molempien samalle työpaikalle saman lehden toimitukseen. Lopussa näkyi selvästi, että jatko-osa on tulossa.

Batman v. Superman (Bättis vastaan Teris)

Supermanin tapasin ensikerran vasta tuossa edellisessä elokuvassa, mutta Batman on ollut tutumpi jo jonkin aikaa. Ensimmäinen näkemäni Batman oli The Dark Night, josta pidin kyllä silloin. Tim Burtonin Batman ja Batman Returns on tullut nähtyä, sekä myös Batman Forever. Bättis on minulle mustaan nahkaan pukeutuva, muriseva, sexikäs lepakkomies ja siksi tähän uuteen Bättisnäyyttelijään Ben Affeckiin olin todella pettynyt. Bättiksen nahkahaalarikin näytti enemmän teräkseltä kuin halvalta nahkalta, eikä hänen murinansa ollut yhtään Michael Keatonin, saatikka Pekka Lehtosaaren Batman animaation tasoista.

Supermanin rauhoitettua ja keskityttyä toimittajan työhäönsä aletaan kyseenlalaistamaan onko Superman sittenkään niin hyvä hahmo kuin onkaan. Ihmisiä kuoli paljon turhaan ja paikkoja tuhottiin, vaikka tarkoituksena oli pelastaan ihmiskunsta. Batman on samaa mieltä, eikä ymmärrä myöskään miksi Supermania pidetään jumalaisena. Tällä kertaa leffan pahiksena toimii Lex Luthor, joka koittaa saada henkiin hirveää vihollista. Siihen hän tarvii kryptoniittia (samaa mömmöä, mistä Supermankin on kehittynyt). Bättis ja Superman tapaavat toisensa jossain ihme bailuissa, jossa Lex on myös mukana ja nämä eivät ensikatsomisella siedä toisiaan. Lex saa myöhemmin kehotettua Supermanin ja Batmanin kunnon tappeluun, niin että hän saa rauhassa herättää omaa vihollistaan. Siinä sitten tapellaan ja hakataan toisia ja Supermanin tyttöystäväkin saa muutamia kolhuja. Lopulta kun hirviö on pystyssä, niin Superman saa hänet tuhottua kryptoniitilla, oman henkensä nojalla. Lex joutuu vankilaan ja sekoilee omia dingdongejaan siellä, kun muut ovat hautaamassa Supermania. Tietenkin ihan viimeisenä ennen lopputekstejä hauta pompahtaa ilmaan.

Bättis vastaan Teriksen juoni ol itselleni aikas sekava, mutta pidin valtavasti siitä, että kaksi supersankaria oli tähän yhdistetty. Myös Batmanin taustatarinaa valotettiiv nähäisen, hänen perhetraumansa. Toimintaa oli tälläisen perusdraaman ystävälle aivan liikaa (katsoin siis 20 min pidemmän leikkaamattoman version) ja siksi se tunui hyvin uuvuttavalta. Tarina junnaili pitkään liian toiminnan varassa. Kuvaus myös oli hyvin synkkää ja harmaata, mihin olisin kaivannut vaihtelua. Pidin siitä, että Batman ja Superman lopulta päätyivät samalle puolelle ja Lexin dingdongailut vankilassa sai jo odottamaan hänelle jatkoa. Supermanin hautajaiset oli pikkuisen kliseistä, sillä kokoajanhan siinä tiesi, ettei hän tule kuolemaan. Elokuvan loppu häiritsi minua muutenkin, tuntui että siinä ol iaiankin viisi eri lopetusta ja jokaisen jälkeen vaan jatkettiin. Osan niistä olisin jättänyt huoletta leikkauspöydälle.

Suicide Squad

Tähän lupauduin mukaan, ilman että minulla oli mitään käryä elokuvasta. Tiesin, että tarina kertoo pahiksista, mutta suurinpiirtein siihen se jäi. Päivää ennen näytöstä näin tästä trailerin ja mainoksen bussipysäkillä ja olin ihan fiiliksissä: tässähän näyttelee Will Smith! Smiht oli Wild Wild Westin aikoihin ihan ykkösnäyttelijöitäni. Pientä epäluuloa minulle nostatti nimi Jared Leto (ja vielä Jokaerina) kun hän on minulle enemmän tunnettu emorock laulajana.

Teräsmiehen kuoltua halutaan kaupungille uusia suojelijoita. Toimintaa johtaa kova muija Amanda Waller, joka värvää nämä rikolliset mielisairaaloista ulos auttamaan kaupunkia. Mukana on mm. palkkamurhaaja Deathsoth (jee, Will Smith), mielisairas Jokerin tyttöystävä Harley Quinn, tulimies El Diablo, Kapteeni Bumerangi ja Hulkin näköinen hirviö Killer Krock. Ryhmän kenttäjohtajana toimii Rick Flag niminen tyyppi, jonka tyttöystävää riivaa Lumoojatar. Lumoojattaren ollessa vahvoilla hän koittaa johtaa maapallon tuhoon ihmisistä, ja sitä sankarimme pyrkivät estämään. Lopulta kaikki päättyy onnellisesti, mitä nyt ihmisiä ja hahmoja kuolee vähän väliä ja luodit lentelee sinne tänne.

Suicide Squest yllätti minut vahvasti huumorillaan ja tyylillään. Vaikka tässäkin ammuskeltiin ja verta lenteli, niin hahmojen taustoja ja syitä kerrottiin kivasti omien klippien kautta. Pidin suunnattomasti värimaailmasta, tähän oli haettu pinkkiä, vihreää ja violettia savua moniin kohtauksiin, jotka tuntui raikastavan elokuvaa. Lumoojattaren astuessa kunnolla kuvaan elokuva sai jo fantasiamaisia piirteitä. Tykkäsin paljon Detahshotin hahmosta, koska näytettiin hyvin hänen kaipuuta lapseensa. Harleyn ja Jokerin rakkaustarina oli kivan monisyinen ja sitä näytettiin hyvin molempien kantilta. Yllätyin hyvin positiivisesti Jared Leton esittämästä Jokerista, hän oli siinä vähintään yhtä hyvä kuin Heath Ledger Jokerina Yön Ritarissa. Tätä Jared Leton Jokerin omaa tulevaa elokuvaa alan todellakin odottamaan. El Diablon hahmo oli kanssa yllättäjänä, hänen motiivinsa tekoihin kun kerrottiin ihan tarinan loppupuolella, Muutamat hahmot sai niin pienen taustatarinan, että he jäivät etäisiksi kuten tuo Kapteeni Bumerangi ja Krokotiiliukko. Myös sen randomijapanimiekkailija muijan juttu jäi ihan mystikseksi. Mitä ihmettä se teki tässä elokuvassa?

Huumorinsa, selkeiden hahmojen kuvausten ja erilaisen värimaailman vuoksi Suicide Squad nousi parhaaksi tämän maailman elokuvaksi. Kattoo sitten seuraavan kolmen leffan jälkeen pitääkö tämä edelleen ykköspaikkaa
.

TV-suosikkejani: Kultainen Salama

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt.

Tällä kertaa vuorossa on Ylen tuottama lasten- ja nuortensarja Kultainen Salama (1994), joka perustuu Taru Mäkisen samannimiseen kirjasarjaan.

Kultaisen Salaman alkutunnari

Kultainen Salama tv-sarja pohjautuu kolmeen Kultainen Salama Kirjaan: Miljoonakeikka, Kaahariauto sekä Pankkiryöstö. Jokainen kirja on jaettu kahtia ja näin ollen tv-sarjan jaksoja on yhteensä kuusi.

Visa, luonnosta ja kokkaamisesta kiinnostunut poika viettää 11 vuotissyntymäpäiviään. Hän on kutsunut synttäripizzalle parhaat kaverinsa Hakkerin, Rekon, Rekon siskon Terhin ja Terhin parhaan ystävän Elisan ja Elisan koiran Bellan. Synttärijuhlilla pohditaan, että olisi mukavaa viettää enemmän yhdessä aikaa, sillä on vaikea keksiä tekemistä kun jokaisella on eri intressit: Visa on kiinnostunut luonnosta, Hakkeri tietokoneista, Reko urheilusta ja Elisa ulkonäköasioista. Terhi on ainoa, jolla ei ole mitään selkeää intressiä, mutta siksi hän onkin hyvä porukan liima. Lapset keksivät perustsaa tutkimusryhmän, joka tutkii asioita joita pitää tutkia ja korjaa asioita jotka pitää korjata. Ryhmän nimeksi valikoituu Kultainen Salama, koska ryhmän maskotti Bella on kultainen noutaja.

Visan syntymäpäivillä: Reko, Elisa, Visa, Hakkeri ja Terhi

 Kultaisen Salaman ensimmäinen tutkimus tv-sarjassa on Miljoonakeikka. Visa on isänsä kanssa luontoretkellä ja näkee metsässä pari hiipparia. Toinen on hänen tuttunsa Petäjän Heikki ja toisella miehistä on päässä musta kommandopipo. Visa kuulee kun nämä suunnittelevat miljoonakeikkaa. Samaan aikaan Terhin ja Elisan luokkatoveri, yksinäinen ja syrjätty Niina Syrjä saa perheineen ison lottovoiton. Lapset osaavat yhdistää, että miljoonakeikalla tarjoitetaan Niina Syrjän kaappaamista. HE varoittavat Syrjän perhettä ja Niina haetaan keskellä päivää pois koulusta. Oppituntien jälkeen Petäjän Heikki on autollaan liikenteessä ja kaappaakin Elisan mukaan, luullen tätä Niina Syrjäksi. Reko lähtee mopolla auton perään, kun muut lapset saavat opettajan avulla uskoteltua poliisille, mitä on tapahtunut. Heikki vie Elisan syrjäiseen saareen, minne Rekkin saapuu. Siellä he kehittävät ovelan suunnitelman, jolla kommandopipopäinen kaveri saadaan kiinni. Ensin vaan pitäisiselvittää hänn henkilöllisyytensä, joka sekin onnistuu Hakkerilta oppitunnilla. Lopulta kommandopipopää saadaan kiinni ja Syrjät antavat ison lahjoituksen Kultaiselle Salamalle.

Kultaisen Salaman ensimmäinen tapaus selvitetty

Kaahariautossa Elisan koira Bella jää pahasti rattijuopon auton alle. Onneksi sattumalta paikalle eksyy paikallinen jalkapalloilija Janne Mäki, joka auttaa viemään Bellan eläinlääkäriin. Parin päivän kulttua samalla tiellä Terhi on yksin kuljeksimassa ja jälleen kaahariauto ilmestyy. Nyt vaan o isompi uhri kuin koira kyseessä, sillä Janne Mäki loukkaantuu pahasti. Janne halvaantuu ja joutuu sairalaan, ja lapset koittavat kiihkeästi saada selville, kuka on tämä rattijuoppo. He tietävät mihin suuntaan tämä tumma auto aina ajaa ja että se lähtee aseman baarista aina liikenteeseen. Eräänä iltana aseman kioskilla Visa tapaa vanhan ystävänsä lintuleiriltä, häntä muutaman vuoden vanhemman Leon, joka asuu samassa talossa minkä pihalla kaahariauto on nähty. Lapsille selviää Leon äidin olevan kaahariauton ajaja. Mutta miksi? Ystävällisen poliisin Taiston avulla ja Leon angstailun takia Leon äiti lopulta tunnustaa rattijuopumuksensa ja Janne Mäki saa korvauksensa, että voi elättää oman perheensä vaikka onkin halvaantunut jalkapalloilija.

Pojat grillillä

Leo ja Hakkeri Visan luona aamiaisella

Pankkiryöstäjän seikkailu alkaa kun Kultainen Salama rakentaa itselleen majaa metsään. Taisto tulee kertomaan huonoja uutisia: metsään ei saa rakentaa majaa, koska sinne rakennetaan sio tie kohti kaupunkia. Lapset ovat suutuksissaan, varsinkin Visa, joka välittää metsästä ja siellä asuvista liito-oravista paljon. Poliisi kertoo, että metsä voidaan pelastaa ainoastaan, jos viereisen tilan omistaja  Haapalan pappa myisi peltonsa, niin että tien voisi tehdä sinne. Lapset käyvät Haapalan luona auttelemassa häntä peltotöissä. Haapalalla on todella huono kuulo ja ainoa jonka kanssa tämä pystyy kunnolla kommunikoimaan on Terhi. Tämä kiittelee kovasti avusta, mutta peltojaan ei suostu myymään. Maja  siirretään Rekon ja Terhin porukoiden kavinkonefirman takapihalle ja koko Kultainen Salama on heillä koko viikonlopun yötä. Pimeällä keskiyön aikaan kaikki heräävät meteliin, joka tulee kaivinkone hallista. Sisällä on varas. Terhi soittaa poliisit paikalle, kun Reko käy pihalla vähän katsomassa. Bella pääsee sisältä irti ja hyökkää oitis varkaan kimppuun. Elisa menee tietenkin Bellan perään, mutta molemmat ovat ihan kauhuissaan sillä varkaalla on terävä puukko. Poliisi saapuu juuri sopivasti paikalle ja vie roiston pois. Taisto kertookin hänen olevan Riku, huumeiden käyttäjä ja siksi ihan sekaisin päästään. Lapset käyvät taas auttelemassa Haapalan pappaa ja törmäävät hänen pihallaan tähän Rikuun, joka onkin Haapan papan siskonpoika. Muutaman päivän kulttua lapset ovat keskustassa. Elisa on ostamassa päättäjäisjuhlamekkoa, pojat on jäätelöllä ja Terhi on jäänyt auttamaan Haapalan pappaa pankkiin, kun pankkineiti ei muuten ymmärrä hänen puheitaan. Riku saapuu jälleen paikalle, mutta nyt hänellä on mukanaan pommi, jolla uhkailee. Pankkivirkailija antaa hänelle rahat ja Riku ottaa Terhin panttivangiksi. He lähtevät ajamaan pois keskustasta polliisit ja Kultainen Salama perässään. Taisto saa lopulta auton pysäytettyä kohtalokkain seurauksin. Terhi ja Riku päätyvät sairaalaan ja Taisotoa uhkaillaan jo potkuilla, kun aiheutti loukkaantumisen. Kun lopulta poliisi ja media saa kuulla tapahtumien oikean kulun Terhiltä Taisto saakin ylennyksen. Riku suostuu lähtemään huumevieroitukseen ja Haapalan pappakin suostuu myymään Terhin toiveesta peltonsa, niin että liito-orava metsä saadaan suojeltua.

Majan rakennuspuuhissa

Terhiä katsomassa sairaalassa

Kultainen Salama kirjoja on tehty yhteensä 10 kappaletta. Miljoonakeikka on kirjasarjan toinen osa. Tv-sarja on todella uskollinen kirjoille, ainoastaan Kultaisen Salaman perustaminen on otettu ensimmäisestä kirjasta Polttopullosta mukaan Miljoonakeikkaan.

Ensikosketus: Porukoillamme nauhoitettiin aikoinaan 90-luvulla Muumilaakson Tarinoita vhs-kaseteille. Kun niitää olen katsonut, niin yhden kasetin perässä oli nauhoitettu Veturia ja sitä ennen oli pieni mainos tästä Kultainen Salama tv-sarjasta. Mainos jotenkin jäi pitkäksi aikaa mieleeni ja kun sitten kerran olin paikallisessa kirjastossa niin tämä Kultainen Salama löytyi Ylen Tallennemyynti vhs-kasettina kirjaston uortenelokuvien joukosta. Sieltäpä tätä tuli lainattua useaan kertaan ja nautittua. Tarinahan on kuin vanha kunnon viisikko, mutta Suomeen sijoitettuna. Ainakin pariinotteeseen silloin lainailin videota. Kultainen Salama kirjoihin tutustuin, kuin löysin niitä muutamia kirpputorilta ja nyt kesällä lainasin loput kirjastostani. Kaikki kymmenen luettuani aloin kaivata taas tätä tv-sarjaa ja sitä sainkin etsiä kissojen ja koirien kanssa. Lopulta etsintäni palkittiin, sillä tämä tallennemyyntikasetti löytyi lopulta Muhoksen kunnan kirjastosta.

Visan ysärikeittiö

Maja lähes valmiina

Näyttelijät: Naäitä lapsinäyttelijöistä kukaan ei ole päätynyt näyttelemään enään aikuisena. Lapsista huomaa heidän epävarmuuden, mutta he vetävät roolinsa silti hyvin. Eniten tykkään näitten lasten rooleista uskollisena kirjoille, he vaikuttavat juuri sellaisilta hahmoilta, kuin kirjoihin on kirjoitettu. Visa on todellakin hymyilevä luontoihminen, kuten hänen vanhempansa (äitinä Kirsti Kemppainen ja isänä Juha Muje), Hakkeri kuvataan isosilmälasisena nörttinä, Elisa nättinä muodikkaana tyttönä, Terhi vähän pienempänä ilopillerinä ja Reko rohkeana, kookkaana, urheilullisena ja koneistakiinnostuneena koviksena. Muista aikuisrooleista mistä erityisesti sarjassa tykkään on jalkapalloilija Janne Mäki (Kari-Pekka Toivonen, ihan hänen paras roolinsa) poliisi Taisto (Janne Virtainen, myös hänen paras roolinsa), sekä Haapalan pappaa esittävä Kalevi Kahra. Ihanat Bonuspisteet saa Kaahariautossa oleva Visan vanha luontokaveri Leo (Jussi Virtanen), voi kuinka suloinen tämä punkkari oikein onkaan.

Janne Mäki (Kari-Pekka Toivonen) sairaalassa

Haapalan pappa (Kalevi Kahra)

Poliisi Taisto (Janne Virtanen)

Punkkari Leo (Jussi Virtanen)

Miksi juuri Kultainen Salama: Aikoinaan kun näin tästä kertovan mainoksen, niin viehätyin tästä kuvauksesta. Lapset yhdessä ulkona seikkailemassa. Tykkään valtavasti sarjoista, jossa ollaan plajon ulkona ja sitähän tässä ollaankin. Bellaa talutellaan vähän väliä ja yhdessä pohditaan mitä tehdään. Lasten kemiat toimii hyvin yhteen ja itse tarinat ovat ihan jännittäviä, jos ei niitä etukäteen tiedä. Paljon tapahtmia mahtuu yhteen jaksoon, eikä tämä mitenkään hidastele. Selvästi huomaa sarjan olevan puhdasta 90-lukua, se näkyy perheiden kodeissa, kaupungissa, pihoissa, vaatteissa. Tämä vie itseni niin ala-aste aikojen nostalgisuuteen, ettei tästä voi muuta kuin pitää.  Sarjan musiikki on myös ihan ainoata laatuaan, eikä ihme että sen on tehnyt eräs suosikkisäveltäjäni: Johnny Lee Michaels.

Parhaat kohtaukset: Pidän itse suunnattomasti sarjan alusta, kun Kultainen Salama perustetaan. Miljoonakeikassa myös jakson finaalitapahtumat ovat minusta hyviä, kuinka Kultaisen Salaman avulla rosvo saadaan kiinni. Kaahariautossa pidän paljon Leon ensitapaamisesta ja lopun hetkestä, kun Kultainen Salama luovuttaa Janne Mäelle ison shekin. Pankkiryöstössä suosikkikohtaukseni on lasten yökylässäolo laaksosilla, majan rakentaminen ja ihan loppu, jossa juhlitaan Kultaisen Salaman menestyksekkäitä tutkimuksia.

Bella koira lehtisateessa

 P.S: Kuvat eivät jostain syystä ole oikeassa kuvasuhteessa, pahoittelen