Ukonvaaja

Ukonvaaja dokumentti on ensimmäinen dokumentti, joka kertoo suomen historiasta luonnonuskontojen kannalta, ajalta kauan ennen kristinuskon tulemista suomeen ja ajasta kun suomea ei vielä tunnettu suomena. Kiinnostuin tätä dokumentista sisareltani, joka mainosti tätä jo kauan ennen sen julkaisua. Oma suhteeni uskontoon on enemmän suomalaista luonnonuskoa kuvaava, kuin kristinuskoa ja siksi olin hyvin kiinnostunut tästä dokumentista: mitä se sisältää ja miten se on toteutettu. 

Ukonvaaja dokumenttielokuvan mainosjuliste

CMX- yhtyeen laulaja, säveltäjä ja lauluntekijä on dokumentin pääosassa. Hän tekee matkaa suomessa, jossa haluaa tutustua oikeille juurilleen. Hän käy kohtaamassa muutamia historian tutkijoita; sen ajan kultturia tutkivan, arkeologin ja Kalevalantutkijan. Koko elokuva on siis Yrjänä matka hänen pohtimisista ja miettimisistä kokemuksiin, mitä hän saa irti ihmisiä haastatellessa tai vanhoilla "pyhillä" paikoilla käymisissä. Loppupuolella Yrjänä tapa Taivaanvaaja seuran henkilöitä, jotka haluavat pitää tätä luonnonuskontoperinnettä vielä yllä. Elokuvassa on kaikki tärkeät luonnonuskon ja muinaissuomeen liittyvät elementit, kuten sauna, Kalevala, eläinten kunnioitus ja varsinkin karhut.

Selkeitä odotuksia ei tätä dokumenttia kohtaan minulla oikein ollut, mutta olin siltikin positiivisesti yllättynyt. Monet jutut muinaisuskonnoista oli minulle tuttuja, mutta paljon tuli myös uusia asioita. Kalevalan tietynlainen painotus ehkä vähän häiritsi, sillä en itse ymmärrä sen suurta merkitystä tuon ajan niin suurena kulmakivenä. Taasen historioitsija, joka kertoi sen ajan kulttuurista ja arkeologiset jutut herätti minussa eniten kiinnostusta. Se sai todellakin lähemmin ajattelemaan miten tuohon aikaan elettiin, oltiin, uskottiin. Dokumentti ei anna mitään absoluuttista totuutta, vaan saa enemmänkin katsojan itse pohtimaan aihetta: onko nykyihminen erkaantunut luonnosta? Miten maailma on syntynyt? Onko eläin yhtä arvokas kuin ihminen? Onko luonnolla sielua? Kuinka pyhä paikka on sauna? Kuuluuko saunatontulle heittää viimeiset löylyt?

A.W. Yrjänä juuriaan etsimässä

Visuaalisesti Ukonvaaja on kaunis: näytetään rutkasti, jopa luontodokumenttimaisella tavalla suomen kaunista luontoa. Haastatteluosuudet olivat inhimillisiä keskusteluaja iltateen äärellä ja välillä Yrjänä toimi vain kertojana tulta kohentaessa. Muutamat otokset ovat mustavalkoisia, joka toi tiettyä vanhanaikaisuuden tunnetta, mikä sopii aiheeseen hyvin. Lopussa kun Yrjänä on katsomassa pikku kopperossa karhua on hyvin vakuuttava. Se hetki sai tuntemaan itsenikin pieneksi tämän uskomattoman kauniin luonnon rinnalla.

Sinkkuelämää elokuva

 Sinkkuelämää elokuva sijoittuu 3 vuotta tv-sarjan päättymisen jälkeen. Sarjassa jäimme siihen kun Carrie (Sarah Jessica Parker) palasi ranskasta Mr.Bigin kainalossa ja Charlotte (Kristin Davis) sai Henrynsä kanssa kuulla saavan adoptiolapsen kiinasta. Miranda (Cynthia Nixon) elää Brooklynissä lapsensa Bradyn, miehensä Steven ja taloudenhoitajansa Magdan kanssa. Steven äiti on pahasti jo dementoitumassa ja Miranda päättää ottaa hänet heille asumaan, vaikkei tästä kamalasti pidäkkään. Samantha (Kim Cattrall) on selvinnyt syöpähoidoista ja on edelleen yhdessä näyttelijä Smithinsä kanssa ja on nyt muuttanut Smithin perässä Hollywoodiin. Näistä asetelmista alkaa vuosi sinkkujen elämässä (josta kukaan ei ole enää sinkku), joka sitten kuvataan elokuvan muodossa.

Sinkkuelämää elokuvan mainosjuliste

 Carrie ja Mr.Big etsivät yhteistä asuntoa. He löytävät erään täydellisen, jonne Carriellä jää vahingossa uudet siniset kengät. Sitten yhtenä iltana he keskustelevat vakavasti kannattaako pitää kahta asuntoa ja mitä tapahtuu jos he eroavat. Järkisyistä Carrie ja Mr.Big  sitten  päättävät mennä naimisiin ja aluksi häistä piti tulla vain pienet ja intiimit, mutta tottakai kun Carrie on paikallinen julkkis, niin häät paisuu n.200 häävieraan kokoisiksi. Steve kertoo Mirandalle pettäneensä häntä toisen naisen kanssa ja äkkipikainen ja mielipiteissänsä vankka  Miranda päättää heti hankkia itselleen oman uuden asunnon. Carrien ja Bigin harjoitusillallisilla Miranda ärähtää vihaisena Bigille, ettei kannata mennä naimisiin ja näin Big alkaa epäillä isoja häitä ja hänen kolmatta avioliittoa. Hääpäivänä hän ei sitten nouse autosta ja saa kunnolla Carrien vihat niskaansa.

Carrie lähtee tyttöjensä kanssa viettämään häämatkaansa Meksikoon, jossa koitetaan rentoutua ja siellä Charlotte nolaa itsensä pahemman kerran paskomalla housuihinsa. Matkalta palattuaan Carrie palkkaa itselleen assistentin, joka auttaa häntä muuttamaan takaisin omaan asuntoonsa ja saamaan elämänsä kuntoon. Carrie ystävystyy uuden assarinsa  Louisen kanssa ja kuuntelee jopa vähän haikeana Luisen puheita rakkaudesta. Rakkaus, se on Louiselle tärkeintä. Carrie tapaa ystäviään, kuuntelee Mirandan murheita hänen ja Steven riidasta, kannustaa ja tukee Charlottea (joka on vihdoinkin päätynyt luonnollisella tavalla raskaaksi) ja kaipailee Samanthaa, jota Holliwood jo ahdistaa. Samantha kun elää täysin Smithin pillin mukaan, eikä ole yhtään oma itsensä. Sitten ystävnpäivänä Miranda kertoo Carrielle mitä sanoi Bigille harjoitusillallisilla ja siitä nämä saavat kunnon riidan. Miranda käy Steven kanssa pariterapiassa ja onneksi lopussa he päätyvät takaisin yhteen. Samantha jättää Smithin klassisilla sanoillaan: "Rakastan sinua, mutta rakastan itseäni enemmän." Samoilla sanoilla hän aikonaan jätti myös Richardin.

Tyttöjenilta Carrien vanhojen vaatteiden parissa

 Charlotte tiputtaa lapsivetensä kahvilan pihassa, kosa järkyttyy Bigin näkemisestä. Hän saa terveen tyttövauvan. Ja Carriekin saa onnellisen lopun: hän löytää sähköpostistaan paljon viestejä Bigiltä, joka on kirjoittanut kuuuisten kirjailijoitten rakkausrunoja hänelle. Sekä myös oman rakkaudentunnustuksensa.  Carrie juoksee heidän yhteiselle asunnolle hakemaan unohtaminsa kenkiä ennen kuin uusi omistaja saapuu ja siellähän on prinssi paikalla. Carrie ja Big halaavat, suutelevat, makoilevat lattialla ja lopulta Big kosii ja mitä romanttisimmalla tavalla. Carrie saa olla oikea Tuhkimo ja häät saavat olla pienet ja nätit ystävien kesken maistraatissa. Elokuva päättyy tyttöjen juhlistaessa ravintolassa Samantahan upeaa 50 vuotispäivää.

Monet ovat kritisoineet Sinkkuelämää elokuvaa sen tultua, koska he pitivät sarjasta niin paljon. Itse aloin seurata sarjaa kunnolla vasta elokuvan nähtyäni, joten minulla ei ollut elokuvaa kohden niin suurta vihan tunnetta. Tässä elokuvassa on erilainen kerrotatyyli mitä sarjassa, vaikka käytetäänkin edelleen Carrieta kertojana. Pidän kuitenkin tästä vanhemmasta Carrien hahmosta enemmän, kuin nuoremmansa (vrt. Sinkkuelämän 1.tuotantokausi) sillä enään hän ei ole niin ehdoton. Tietty häähumussa hänestä tulee rasittava, mutta ei yhtään niin ärsyttävä. Mukana ei enää ole parisuhteen ja rakkauden polttavia kysymyksiä yhtä suorasukaisesti kuin sarjassa, eikä keskustella kahviloissa samaan tyyliin. Teemat on tallella, mutta nyt ne on puettuna eri muodoissa. Tykkäsin itse elokuvassa valtavasti Bigin probleemasta; heidän häänsä olivat vain Carrien häät, ei Carrien ja Bigin yhteiset häät. Mirandan ja Steven pettämisongelma on hitusen tylsä ja kliseinen, mutta ihan toimiva. Samanthan hahmon ongelma, eli elämä pelkän miehen ympärillä on toteutettu myös vähän heikosti, sillä se olisi voinut olla vahvempaakin. Nämä Samanthanin kokemat tunteet kun minusta kuitenkin oli hyvin mielenkiintoisia ja todella samaistuttavia itselleni. Charloten tapaus taas on, että hän on jo vuosia koittanut päästä raskaaksi ja nyt ku se viimein onnistuu, hän valtavasti pelkää, että mitä jos lapsi ei synnykkään tai tapatuu muuta kamalaa. Charloten rooli tässä elokuvassa on enemmänkin olla Carrien tukena, kuin tuoda omaa ongelmaansa esille. Sinkkuelämää 2 elokuvassa Charlotella sitten onkin isompi rooli.

Carrien vanha asunto uudessa muodossa

 Tv-formaatti on ihan erilainen kuin elokuva ja tässä se tulee hyvin selkeästi esille. En uskoisi, että olisin pitänyt, jos elokuvan sijaan oltaisiin tehty neljä "mitä hahmoille kuuluu nyt?" -tyylistä jaksoa.  Elokuva oli sille ihan hyvä vaihtoehto, vaikka se vei ns."hömppänsä" takia aika kauas itse sarjasta. Hömpällä tarkoitan tätä pukuleikkifarssia, jossa hahmot käyttäytyivät kuin Barbinuket ja keimailee ympäri ämpäri vaatteita esittelemässä. Juhlinta ei ole elokuvassa yhtä räikeäää, mitä tv-sarjassa, mutta sen voimme hyväksyä hahmojen kasvamisen kautta. Ulkokuvat ja pieni matkustelukin elokuvassa oli kaunista katseltavaa, vaikka eniten sinkut on Sinkkuja New Yorkin kaduilla ja kahviloissa. Koen elokuvan olevan tv-sarjan henkinen ja teemainen. Tämä sopii katsoa silloin kun oikein chick flick tuulella. Tv-sarjaa ei kuitenkaan voi voittaa, sillä onhan siinä rutkasti enemmän huumoria (ja miehiä).

Carrien Tuhkimo hetki

Tv-suosikkejani: Sinkkuelämää

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt.

Vuorossa ihana Sinkkuelämää, täynnä hurmaavia miehiä. Tämä on myös pohjustus seuraaviin elokuva-arvosteluihin: Sinkkuelämää elokuvaan, sekä sen jatko-osaan.

Sinkkuelämää kertoo New Yorkista ja siellä asuvasta neljästä leidistä: Carrie Bradshaw, Charlot York, Miranda Hobbes ja Samantha Jones ja heidän rakkauselämästään. Sarja on ilmestynyt 1998-2004 yhdysvalloissa ja suomessakin samoihin aikoihin. Muistaakseni MTV3 kanava näytti sarjaa ensimmäisenä, mutta sen jälkeen sarjaa on näkynyt ainakin SubTvllä ja Avalla.

Ensikosketus: Sinkkuelämää löysin auhoitettuna videolta siskon kaapista hänen aikoinaan ollessa Saksan matkalla. Jäin koukkuun välittömästi, olisinko olut jotain 13-vuotias. Vasta 19-vuotiaana sain toisen tuotantokauden itselleni syntymäpäivälahjaksi ja puolessa vuodessa keräsinkin kaikki tuotantoaudet kokoon itselleni. Molemmat Sinkkuelämää elokuvat kävin myös katsomassa teatterissa.

Näyttelijät: Koska sarja on komedia, niin kaiken tapahtuman ei tarvitse ola uskottavaa. Sarjan näyttelijat ovat minusta siksi loistavia, koska tilanteesta riippuen osataan olla karikatyyrisiä. Muutaman kerran olen sattunut vilkaisemaan päänaisten roolisuorituksia joissain elokuvissa, niin ne tuntuu heti epäuskottavilta. Näyttelijät ovat minulle kuin hahmonsa tässä sarjassa. Jokaisesta pidän suunnattomasti, mutta naisista Miranda ja Samantha jakavat suosikkipaikkani samaistumisen vuoksi.

Miksi juuri Sinkkuelämää: Katson äärimmäisen vähän ulkomaisia tv-sarjoja ja Sinkut pysyvät ykkösenä juuri siksi, että se toimii myös muualla kuin ulkomailla. Se ei ole kulttuurisidonnainen, vaan kertoo yleismaailmallisista asioista: ystävyydestä, rakkauden löytämisestä ja sen pitämisestä. Tottakai siellä on pintakiiltoa New Yorkin julissa, mutta niihinkin on syysä. Sarjassa on tietty epäuskoisuutta, koska miten Carrie muuten voi syödä aina ulkona ja ostella kenkiä, kun kirjoittaa vain kolumnia, tai onko tuollaisa miehiä oikeasti olemassa. Minua se ei siltikään haittaa, koska fiktiotahan tämä on olevinaan.

Hahmot ja parhaat miehet: Sarjasta minulle ei ole jäänyt yksittäisiä suosikkikohtauksia kuin muutama (Charloten ja Harryn sekä Steven ja Mirandan häät), joten esitellään tässä nyt sarjan paras osuus eli ihanimmat miehet, sekä naisnelikkomme.

Tytöt juhlimassa

Carrie Bradshaw
Carrie on New York Star lehden ja myöhemmin Voguen kolumnisti, joka rakastaa kenkiä. Hän on tarinan kertoja ja pääosassa koko porukasta. Joka jaksossa Carrie kirjoittaa kolumniaan, missä kerrotaan hänen ja ystviensä miesongelmista. Carrie tapailee sarjassa monenlaisia miehiä ja antaa heille helposti mahdollisuuden. Hän ei ole niin koservatiivi kuin Cahrlotte, muutei myöskään niin yhtä uskalias kuin Samantha. Carrie rakastaa vaatteita ja muotia ja näin muotiummikkona on kiva vaan ihailla tämän vaatteita. Carrie on reipas ja energinen, eikä todellakaan mikään kotihiiri.

Samantha Jones 
Samantha omistaa oman PR-toimiston, on porukan vanhin ja itsevarmin nainen. Hän harrastaa seksiä vähän niin kuin miehet, rohkeasti ja uskaliaasti. Hän ei rakastu helpolla ja on uskaliain kokemaan uusia asioita. Samanthan iskee miehiä jopa röyhkeän suoralla tavalla, eikä kavahdu lainkaan jos joku yllättä hänet kesken seksipuuhien. Viimeisellä tuotantokaudella Samantha sairastuu syöpään, mutta selviää siitä onneksi.

Charlotte York 
Cahrlotte on galleriaristi ja haaveilee oamsta perheestä. Hänen yksi suurimpia elämäntavoitteita onkin olla äiti. Cahrlotte on hyvin konservatiivinen ja kuuntelee kauhulla Samanthan uskaliaista puuhasteluja. Charlotte on porukasta ensimmäinen naimisiinmenijä, mutta suhde kaatuu miehen impotenttiin. Charlotte löytää itselleen uuden miehen avioerojurististaan ja sarjan lopussa hänen unelmasa toteutuu, kun he saavat Harryn kanssa adoptoitua lapsen.

Miranda Hobbes 
Miranda on uranainen, jolle rakkaus ja seksi jää vasta kakkoseksi. Mirandalla on jyrkät mielipiteet, hän on kyyninen ja myös suorapuheinen. Jo sarjan toisella kaudella hän tapaa baarimikko Steven, joka jää Mirandan elämään. He saavat Steven kanssa vahinkovauvan, joka kuitenkin palauttaa heidät yhteen. Lopulta Miranda ja Steve päättyvät naimisiin ja asumaan yhdessä.

Muistettavimmat karmeimmat miehet, jotka toi sarjaan rutkasti huumoria

Alexander Petrowsky
Carrien viimesin mies sarjassa, taiteilija joka vie hänet Pariisiin. Alexander on järkyttävän ruma, vanha kuin mikä ja luonteeltaan niin kuvottava kuin voi olla. En voi sietää tätä ukkelia yli kaiken ja siksi on niiiiin helpottavaa, kun Mr.Big tulee hakemaan Carrien pois Ranskasta. Yök!

Bill Kelley
Carrien iskemä politiikko, jolla oli fantasiana leikkiä sängyssä pissaleikkejä. Tässä kulki jo Carrien raja ja onneksi. Näin karseeta ukkoa, joka kiertelee vatsauksia kuin politiikot yleensä on ainvan karmaisevia. Parastahan on kun Carrie paljasti kolumnissaan nämä fantasiat, sillä siihen loppui ukkelin kannatus politiikassa.

Skipper Johnston 
Carrie yritti parittaa ystäväänsä Skipperiä Miradalle ja hetken he olivatkin yhdessä. Miranda kuitnekin jätti Skipperin, tämän ollessa liian kiltti ja siksi hän päätyikin karmempiin henkilöihin. Skipperin kiltteys minusta oli aivan liian imelää, oikein tekaistua liikamiellyttämistä. Sellainen ei sovi miehille, ei sitten yhtään.

Buster
Buster toimii kenkämyyjänä ja hän sovitti Charlotelle erilaisia kenkäpareja. Miehellä oli todella selvästi joku paha fiksaatio kenkiin, sillä hän todellakin taisi laueta vaan Charloten toimiessa Tuhkimona. Hyvin ällöttävä tyyppi..

Katsokaa silmiä... yäk

Howie Halberstein
Howie oli Harryn bestman ja ennen Harryn ja Charloten häitä hän pääsi kuksasemaan Carria oikein kunnolla. Tässä on mies, jonka mielestä kaniseksi on parasta ja myötätuntoni on täysin Carrien puolella kun tollasta pam-pam-pam-pamattelua joutuu kestämään.

Mitch
Tunnetaan myös paremmin nimellä Mr.Pussy. Charlotte koitti aluksi kesyttää tätä miestä itselleen, mutta turhaan. Mies ei kyennyt ajattelemaan naista naisena, pelkästään pimpinnuolennankohteena.

Jack Berger 
Bergeri Burgeri kirjailija on Carrien miehistä yksi tylsimmistä, enkä voinut ymmärtää hänen vetovoimaansa. Carrienkin olisi pitänyt uskoa se kerta heitolla, jos ei ole hyvä ensikeran sängyssä niin ei ole hyvä ollenkaan. Burgerin ero Carriestä ol imyös todella törkeä, en itse suvaitsisi muistilappu eroa missään nimessä.

Muistettavimmat sarjan ihanimmat miehet, jotka toi sarjaan silmänruuan lisäksi paljon huumoria tyhmillä teoillaan ja usein myös väärillä valinnoillaan.

Trey MacDougal 
Charloten ensimmäinen aviomies, joka vastasi kosintaan "Jepulis!" ja on kokonaan äitinsä tossun alla. Juuri ennen häitä Trey vielä paljastuu imptentiksi ja pariskunnan seksielämä ja myöhemmin lapsensaaminen hankaloituu suuresti. Treyllä myös ei ole lainkaan huumoritajua, varsinkaan kun hän tuo Charlotelle pahvivauvan. Treyta pahempi on vain hänen äitinsä Bunny MacDougal joka on kyllä kuin anopin painajainen. Trey ei ole luonteeltaan yhtään ihana, mutta prinssin piirteitä hänessä on, varsinkin silloin kun he Charloten kanssa ovat vastarakastuneita.

Shumuel
Shumuel tapaa Charloten tämän galleriassa ja he molemmat olisivat sopiva pari toisilleen kun ovat niin taiteilijoita. Itse pidin valtavasti Shumuelin mystisestä olemuksesta.

Nuo kikkurapulisongit... lumoavat

Dr. Bradley Meego 
Carrie tapaa tämän tohtorin kirjatilaisuudessa ja ehtii sopimaan uudet treffit seuraavalle päivälle. Kuka ties hänesta ja Carriesta olisi voinut tulla jotain, ellei Carrie olisi nähnyt ja jäänyt taas ajatuksissaan Mr. Bigin vangiksi. Bradley on Carrien tapaamista miehistä yksi jrkivimmistä ja häntä olisi mielellään kattellut pidempäänkin.

Jeff Fenton
Samanthan heilastama kääipö oli yllättävän suloinen ja huumorintajuinen, mutta kyllävse miehen koko tuli siinä vastaan kun seistessä tämä yltyi vain Samanthan rinnoille asti.

Aidan Shawn 
Carrien toinen pitkäaikainen kumppani, jonka kanssa hän melkein uskaltaui jo avoliittoon asti. Aidan on oikein söpö ja fiksu ja kiva, mutta hänessä on samaa vikaa kuin Skipperissä, hän on ihan liian kiltti.

Dr. Robert Leeds
Aivan ihana Yankiisien tohtori, Mirandan naapuri ja miesystävä. Suhde kaatui vain siihen, että MIranda oli jo huomannut rakastuvasnsa Steveen. Robert oli kuitenkin lumoava ja niin herttainen Bradylle ja kohtelias Stevelle. Aivan täydellinen mies kaikenkaikkiaan.

Hoivaava, hyväkäytöksinen lääkärimies alakerrasta

Steve Brady
Baarimikko, Mirandan mies ja lapsen isä ihanan renttu Steve. Pidän Stevestä valtavasti hänen rentoudensa takia, hön ei ole mikään siloposki, eikä välitä pukeutua pukuun ja ottaa raskaasti sen, että Mirandalla on kovempi ra kuin hänellä. Siltikin hän välittää Mirandasta huomaavasti ja laittaa hänet kaiken edelle.

Smith Jerrod
Samanthan upea tarjoilijanlöytö, josta hän itse kasvattaa tähden. Smith on sarjassa aluksi yhtä rempseä kuin Samantha, mutta nuorempana hän kiintyy Samantaahn enemmän kuin tämä häneen, mikä tulee Samanthalle ongelmaksi. Kun Smithin ura saa tuulta alleen Sam vasta tajuaa Smithin arvon itselleen. Smith on ihanan herkkä tyyppi.

Harry Goldenblatt
Kalju avioerojuristi pokasi asiakkaansa ja ei ihme, että Charlotte oli myyty. Harry on ihana kaikkine karvoineen. Harry iskee Charlotemkin mitä hauskimmalla tavalla, kun esittelee avioerotaloa ja varsinkin kun he ensin kerran eroavat ja sitten tapaavat uudestaan juutalaisten sinkkuillassa, se kosinta on niin kaunista!

Richard Wright
Myönnetään, pidän vanhemmista miehistä ja olisin varmati kuin Samantha ja laittanut tässä suhteessa sydämeni peliin. Hotelliporho vain kuitenkin on jo niin isoissa ympyröissä, ettei Sam häneen enää uskaltanut luottaa. Richard on kuitnekin valloittava. Ottaisin vain jos pystisin.

Rikas hotelliporho

ja Ykkösenä Mr. Big 
Kyllähän sen heti ekasta jaksosta arvasi, että yhteen Carrie ja Big päätyvät vaikka kuinka monen soutaamisen ja huopailun jälkeen. Eikä ihme, onhan Big täydellinen kun on aina tuo veikeä hymy, puku päällä ja pilke silmäkulmassa. Olen aina pitänyt Bigistä, koska hänessä on kuitenkin pientä vaaran tunnetta, eikä ole lainkaan niin nössykkä kuin Aidan. Big tekee sarjassa paljon virheitä ja käy kertaalleen naimisissa Natashankin kanssa, ennen kuin he päätyvat Carrien kanssa yhteen. Ihanintahan on, että juuri Big kävi pelastamassa Carrien hirveän Petrovskoyn kynsistä Pariisista ja toi NewYorkkerin takaisin New Yorkiin.

Ainoa ja oikea Mr. Big

DC Extended Universe - elokuvat 1-3

Luen paljon sarjakuvia, mutten ole aikaisemmin supersankareihin kamalasti tutustunut. Omat sarjakuvasankarini on enemmänkin näitä arjensankareita kuten Jaska Jokunen ja Wagner, mutta nytpäs näihin oikeisiin supersankareihinkin tuli tutustuttua. Mieheni halusi näyttää minulle näitä uusia DC-sarjakuvista tehtyjä elokuvia ja jopa omaksi yllätyksekseni näistä olen pitänyt. Ehkä jopa joskus luen ensimmäisen Batman sarjakuvankin.

Man Of Steel

Man Of Steel on tämän uuden universumin ensimmäinen elokuva. Itse nimestä päätellen olettaisin tämän olevan Teräsmies, mutta päähahmo on viralliselta nimeltään Superman. En kyllä yhtään tajua miksi siis Supermies on käännetty suomessa Teräsmieheksi, kun on erikseen Iron Man olemassa, joka ainakin minun logiikallani olisi suomeksi Teräsmies?

Superman tulee kaukaa toiselta pleentalta Kryptonista maapallolle, hänet adoptoidaan ja saa nimen Clark. Kryptonlaisena hänellä on voimia, jotten takia maassa ollessa hän kokee itsensä ulkopuoliseksi ja erilaiseksi kuin muut. Teini-iässä hän saa vasta kuull aolevansa avaruuolento ja käyttää voimiaan hyödyksi ihmisten pelastamiseen.

Man Of Steel tuntui alussa hyvin sekavalta scifi elokuvalta, mutta Clarkin maassa ollessaan ja hänen muoruuttaan kuvatessaan tämä muuttui koskettavaksi perhedraamaksi. Scifimomentti kuitenkin  palaa takaisin ja elokuvassa käydään poliittista sotaa vähän väliä. Itse juonellisesti en välittänyt elokuvasta, mutta sen tunnelma, teemat ja niiden sekoittuminen keskenään (poliittinen taistelu ja Teräsmiehen perhesuhteet) pitää elokuvan mielenkiintoisena. Supermanin näyttelijä Henry Cavill yllätti minut kyllä, silä en odottanut sinisten rumien epäseksikkäiden trikoiden takaa löytyvän noin hurmaavaa, närtihtävää tyyppiä. Rakkaustarinakin tässä sivussa oli, joka päättyi vielä hyvin avoimesti molempien samalle työpaikalle saman lehden toimitukseen. Lopussa näkyi selvästi, että jatko-osa on tulossa.

Batman v. Superman (Bättis vastaan Teris)

Supermanin tapasin ensikerran vasta tuossa edellisessä elokuvassa, mutta Batman on ollut tutumpi jo jonkin aikaa. Ensimmäinen näkemäni Batman oli The Dark Night, josta pidin kyllä silloin. Tim Burtonin Batman ja Batman Returns on tullut nähtyä, sekä myös Batman Forever. Bättis on minulle mustaan nahkaan pukeutuva, muriseva, sexikäs lepakkomies ja siksi tähän uuteen Bättisnäyyttelijään Ben Affeckiin olin todella pettynyt. Bättiksen nahkahaalarikin näytti enemmän teräkseltä kuin halvalta nahkalta, eikä hänen murinansa ollut yhtään Michael Keatonin, saatikka Pekka Lehtosaaren Batman animaation tasoista.

Supermanin rauhoitettua ja keskityttyä toimittajan työhäönsä aletaan kyseenlalaistamaan onko Superman sittenkään niin hyvä hahmo kuin onkaan. Ihmisiä kuoli paljon turhaan ja paikkoja tuhottiin, vaikka tarkoituksena oli pelastaan ihmiskunsta. Batman on samaa mieltä, eikä ymmärrä myöskään miksi Supermania pidetään jumalaisena. Tällä kertaa leffan pahiksena toimii Lex Luthor, joka koittaa saada henkiin hirveää vihollista. Siihen hän tarvii kryptoniittia (samaa mömmöä, mistä Supermankin on kehittynyt). Bättis ja Superman tapaavat toisensa jossain ihme bailuissa, jossa Lex on myös mukana ja nämä eivät ensikatsomisella siedä toisiaan. Lex saa myöhemmin kehotettua Supermanin ja Batmanin kunnon tappeluun, niin että hän saa rauhassa herättää omaa vihollistaan. Siinä sitten tapellaan ja hakataan toisia ja Supermanin tyttöystäväkin saa muutamia kolhuja. Lopulta kun hirviö on pystyssä, niin Superman saa hänet tuhottua kryptoniitilla, oman henkensä nojalla. Lex joutuu vankilaan ja sekoilee omia dingdongejaan siellä, kun muut ovat hautaamassa Supermania. Tietenkin ihan viimeisenä ennen lopputekstejä hauta pompahtaa ilmaan.

Bättis vastaan Teriksen juoni ol itselleni aikas sekava, mutta pidin valtavasti siitä, että kaksi supersankaria oli tähän yhdistetty. Myös Batmanin taustatarinaa valotettiiv nähäisen, hänen perhetraumansa. Toimintaa oli tälläisen perusdraaman ystävälle aivan liikaa (katsoin siis 20 min pidemmän leikkaamattoman version) ja siksi se tunui hyvin uuvuttavalta. Tarina junnaili pitkään liian toiminnan varassa. Kuvaus myös oli hyvin synkkää ja harmaata, mihin olisin kaivannut vaihtelua. Pidin siitä, että Batman ja Superman lopulta päätyivät samalle puolelle ja Lexin dingdongailut vankilassa sai jo odottamaan hänelle jatkoa. Supermanin hautajaiset oli pikkuisen kliseistä, sillä kokoajanhan siinä tiesi, ettei hän tule kuolemaan. Elokuvan loppu häiritsi minua muutenkin, tuntui että siinä ol iaiankin viisi eri lopetusta ja jokaisen jälkeen vaan jatkettiin. Osan niistä olisin jättänyt huoletta leikkauspöydälle.

Suicide Squad

Tähän lupauduin mukaan, ilman että minulla oli mitään käryä elokuvasta. Tiesin, että tarina kertoo pahiksista, mutta suurinpiirtein siihen se jäi. Päivää ennen näytöstä näin tästä trailerin ja mainoksen bussipysäkillä ja olin ihan fiiliksissä: tässähän näyttelee Will Smith! Smiht oli Wild Wild Westin aikoihin ihan ykkösnäyttelijöitäni. Pientä epäluuloa minulle nostatti nimi Jared Leto (ja vielä Jokaerina) kun hän on minulle enemmän tunnettu emorock laulajana.

Teräsmiehen kuoltua halutaan kaupungille uusia suojelijoita. Toimintaa johtaa kova muija Amanda Waller, joka värvää nämä rikolliset mielisairaaloista ulos auttamaan kaupunkia. Mukana on mm. palkkamurhaaja Deathsoth (jee, Will Smith), mielisairas Jokerin tyttöystävä Harley Quinn, tulimies El Diablo, Kapteeni Bumerangi ja Hulkin näköinen hirviö Killer Krock. Ryhmän kenttäjohtajana toimii Rick Flag niminen tyyppi, jonka tyttöystävää riivaa Lumoojatar. Lumoojattaren ollessa vahvoilla hän koittaa johtaa maapallon tuhoon ihmisistä, ja sitä sankarimme pyrkivät estämään. Lopulta kaikki päättyy onnellisesti, mitä nyt ihmisiä ja hahmoja kuolee vähän väliä ja luodit lentelee sinne tänne.

Suicide Squest yllätti minut vahvasti huumorillaan ja tyylillään. Vaikka tässäkin ammuskeltiin ja verta lenteli, niin hahmojen taustoja ja syitä kerrottiin kivasti omien klippien kautta. Pidin suunnattomasti värimaailmasta, tähän oli haettu pinkkiä, vihreää ja violettia savua moniin kohtauksiin, jotka tuntui raikastavan elokuvaa. Lumoojattaren astuessa kunnolla kuvaan elokuva sai jo fantasiamaisia piirteitä. Tykkäsin paljon Detahshotin hahmosta, koska näytettiin hyvin hänen kaipuuta lapseensa. Harleyn ja Jokerin rakkaustarina oli kivan monisyinen ja sitä näytettiin hyvin molempien kantilta. Yllätyin hyvin positiivisesti Jared Leton esittämästä Jokerista, hän oli siinä vähintään yhtä hyvä kuin Heath Ledger Jokerina Yön Ritarissa. Tätä Jared Leton Jokerin omaa tulevaa elokuvaa alan todellakin odottamaan. El Diablon hahmo oli kanssa yllättäjänä, hänen motiivinsa tekoihin kun kerrottiin ihan tarinan loppupuolella, Muutamat hahmot sai niin pienen taustatarinan, että he jäivät etäisiksi kuten tuo Kapteeni Bumerangi ja Krokotiiliukko. Myös sen randomijapanimiekkailija muijan juttu jäi ihan mystikseksi. Mitä ihmettä se teki tässä elokuvassa?

Huumorinsa, selkeiden hahmojen kuvausten ja erilaisen värimaailman vuoksi Suicide Squad nousi parhaaksi tämän maailman elokuvaksi. Kattoo sitten seuraavan kolmen leffan jälkeen pitääkö tämä edelleen ykköspaikkaa
.

TV-suosikkejani: Kultainen Salama

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt.

Tällä kertaa vuorossa on Ylen tuottama lasten- ja nuortensarja Kultainen Salama (1994), joka perustuu Taru Mäkisen samannimiseen kirjasarjaan.

Kultaisen Salaman alkutunnari

Kultainen Salama tv-sarja pohjautuu kolmeen Kultainen Salama Kirjaan: Miljoonakeikka, Kaahariauto sekä Pankkiryöstö. Jokainen kirja on jaettu kahtia ja näin ollen tv-sarjan jaksoja on yhteensä kuusi.

Visa, luonnosta ja kokkaamisesta kiinnostunut poika viettää 11 vuotissyntymäpäiviään. Hän on kutsunut synttäripizzalle parhaat kaverinsa Hakkerin, Rekon, Rekon siskon Terhin ja Terhin parhaan ystävän Elisan ja Elisan koiran Bellan. Synttärijuhlilla pohditaan, että olisi mukavaa viettää enemmän yhdessä aikaa, sillä on vaikea keksiä tekemistä kun jokaisella on eri intressit: Visa on kiinnostunut luonnosta, Hakkeri tietokoneista, Reko urheilusta ja Elisa ulkonäköasioista. Terhi on ainoa, jolla ei ole mitään selkeää intressiä, mutta siksi hän onkin hyvä porukan liima. Lapset keksivät perustsaa tutkimusryhmän, joka tutkii asioita joita pitää tutkia ja korjaa asioita jotka pitää korjata. Ryhmän nimeksi valikoituu Kultainen Salama, koska ryhmän maskotti Bella on kultainen noutaja.

Visan syntymäpäivillä: Reko, Elisa, Visa, Hakkeri ja Terhi

 Kultaisen Salaman ensimmäinen tutkimus tv-sarjassa on Miljoonakeikka. Visa on isänsä kanssa luontoretkellä ja näkee metsässä pari hiipparia. Toinen on hänen tuttunsa Petäjän Heikki ja toisella miehistä on päässä musta kommandopipo. Visa kuulee kun nämä suunnittelevat miljoonakeikkaa. Samaan aikaan Terhin ja Elisan luokkatoveri, yksinäinen ja syrjätty Niina Syrjä saa perheineen ison lottovoiton. Lapset osaavat yhdistää, että miljoonakeikalla tarjoitetaan Niina Syrjän kaappaamista. HE varoittavat Syrjän perhettä ja Niina haetaan keskellä päivää pois koulusta. Oppituntien jälkeen Petäjän Heikki on autollaan liikenteessä ja kaappaakin Elisan mukaan, luullen tätä Niina Syrjäksi. Reko lähtee mopolla auton perään, kun muut lapset saavat opettajan avulla uskoteltua poliisille, mitä on tapahtunut. Heikki vie Elisan syrjäiseen saareen, minne Rekkin saapuu. Siellä he kehittävät ovelan suunnitelman, jolla kommandopipopäinen kaveri saadaan kiinni. Ensin vaan pitäisiselvittää hänn henkilöllisyytensä, joka sekin onnistuu Hakkerilta oppitunnilla. Lopulta kommandopipopää saadaan kiinni ja Syrjät antavat ison lahjoituksen Kultaiselle Salamalle.

Kultaisen Salaman ensimmäinen tapaus selvitetty

Kaahariautossa Elisan koira Bella jää pahasti rattijuopon auton alle. Onneksi sattumalta paikalle eksyy paikallinen jalkapalloilija Janne Mäki, joka auttaa viemään Bellan eläinlääkäriin. Parin päivän kulttua samalla tiellä Terhi on yksin kuljeksimassa ja jälleen kaahariauto ilmestyy. Nyt vaan o isompi uhri kuin koira kyseessä, sillä Janne Mäki loukkaantuu pahasti. Janne halvaantuu ja joutuu sairalaan, ja lapset koittavat kiihkeästi saada selville, kuka on tämä rattijuoppo. He tietävät mihin suuntaan tämä tumma auto aina ajaa ja että se lähtee aseman baarista aina liikenteeseen. Eräänä iltana aseman kioskilla Visa tapaa vanhan ystävänsä lintuleiriltä, häntä muutaman vuoden vanhemman Leon, joka asuu samassa talossa minkä pihalla kaahariauto on nähty. Lapsille selviää Leon äidin olevan kaahariauton ajaja. Mutta miksi? Ystävällisen poliisin Taiston avulla ja Leon angstailun takia Leon äiti lopulta tunnustaa rattijuopumuksensa ja Janne Mäki saa korvauksensa, että voi elättää oman perheensä vaikka onkin halvaantunut jalkapalloilija.

Pojat grillillä

Leo ja Hakkeri Visan luona aamiaisella

Pankkiryöstäjän seikkailu alkaa kun Kultainen Salama rakentaa itselleen majaa metsään. Taisto tulee kertomaan huonoja uutisia: metsään ei saa rakentaa majaa, koska sinne rakennetaan sio tie kohti kaupunkia. Lapset ovat suutuksissaan, varsinkin Visa, joka välittää metsästä ja siellä asuvista liito-oravista paljon. Poliisi kertoo, että metsä voidaan pelastaa ainoastaan, jos viereisen tilan omistaja  Haapalan pappa myisi peltonsa, niin että tien voisi tehdä sinne. Lapset käyvät Haapalan luona auttelemassa häntä peltotöissä. Haapalalla on todella huono kuulo ja ainoa jonka kanssa tämä pystyy kunnolla kommunikoimaan on Terhi. Tämä kiittelee kovasti avusta, mutta peltojaan ei suostu myymään. Maja  siirretään Rekon ja Terhin porukoiden kavinkonefirman takapihalle ja koko Kultainen Salama on heillä koko viikonlopun yötä. Pimeällä keskiyön aikaan kaikki heräävät meteliin, joka tulee kaivinkone hallista. Sisällä on varas. Terhi soittaa poliisit paikalle, kun Reko käy pihalla vähän katsomassa. Bella pääsee sisältä irti ja hyökkää oitis varkaan kimppuun. Elisa menee tietenkin Bellan perään, mutta molemmat ovat ihan kauhuissaan sillä varkaalla on terävä puukko. Poliisi saapuu juuri sopivasti paikalle ja vie roiston pois. Taisto kertookin hänen olevan Riku, huumeiden käyttäjä ja siksi ihan sekaisin päästään. Lapset käyvät taas auttelemassa Haapalan pappaa ja törmäävät hänen pihallaan tähän Rikuun, joka onkin Haapan papan siskonpoika. Muutaman päivän kulttua lapset ovat keskustassa. Elisa on ostamassa päättäjäisjuhlamekkoa, pojat on jäätelöllä ja Terhi on jäänyt auttamaan Haapalan pappaa pankkiin, kun pankkineiti ei muuten ymmärrä hänen puheitaan. Riku saapuu jälleen paikalle, mutta nyt hänellä on mukanaan pommi, jolla uhkailee. Pankkivirkailija antaa hänelle rahat ja Riku ottaa Terhin panttivangiksi. He lähtevät ajamaan pois keskustasta polliisit ja Kultainen Salama perässään. Taisto saa lopulta auton pysäytettyä kohtalokkain seurauksin. Terhi ja Riku päätyvät sairaalaan ja Taisotoa uhkaillaan jo potkuilla, kun aiheutti loukkaantumisen. Kun lopulta poliisi ja media saa kuulla tapahtumien oikean kulun Terhiltä Taisto saakin ylennyksen. Riku suostuu lähtemään huumevieroitukseen ja Haapalan pappakin suostuu myymään Terhin toiveesta peltonsa, niin että liito-orava metsä saadaan suojeltua.

Majan rakennuspuuhissa

Terhiä katsomassa sairaalassa

Kultainen Salama kirjoja on tehty yhteensä 10 kappaletta. Miljoonakeikka on kirjasarjan toinen osa. Tv-sarja on todella uskollinen kirjoille, ainoastaan Kultaisen Salaman perustaminen on otettu ensimmäisestä kirjasta Polttopullosta mukaan Miljoonakeikkaan.

Ensikosketus: Porukoillamme nauhoitettiin aikoinaan 90-luvulla Muumilaakson Tarinoita vhs-kaseteille. Kun niitää olen katsonut, niin yhden kasetin perässä oli nauhoitettu Veturia ja sitä ennen oli pieni mainos tästä Kultainen Salama tv-sarjasta. Mainos jotenkin jäi pitkäksi aikaa mieleeni ja kun sitten kerran olin paikallisessa kirjastossa niin tämä Kultainen Salama löytyi Ylen Tallennemyynti vhs-kasettina kirjaston uortenelokuvien joukosta. Sieltäpä tätä tuli lainattua useaan kertaan ja nautittua. Tarinahan on kuin vanha kunnon viisikko, mutta Suomeen sijoitettuna. Ainakin pariinotteeseen silloin lainailin videota. Kultainen Salama kirjoihin tutustuin, kuin löysin niitä muutamia kirpputorilta ja nyt kesällä lainasin loput kirjastostani. Kaikki kymmenen luettuani aloin kaivata taas tätä tv-sarjaa ja sitä sainkin etsiä kissojen ja koirien kanssa. Lopulta etsintäni palkittiin, sillä tämä tallennemyyntikasetti löytyi lopulta Muhoksen kunnan kirjastosta.

Visan ysärikeittiö

Maja lähes valmiina

Näyttelijät: Naäitä lapsinäyttelijöistä kukaan ei ole päätynyt näyttelemään enään aikuisena. Lapsista huomaa heidän epävarmuuden, mutta he vetävät roolinsa silti hyvin. Eniten tykkään näitten lasten rooleista uskollisena kirjoille, he vaikuttavat juuri sellaisilta hahmoilta, kuin kirjoihin on kirjoitettu. Visa on todellakin hymyilevä luontoihminen, kuten hänen vanhempansa (äitinä Kirsti Kemppainen ja isänä Juha Muje), Hakkeri kuvataan isosilmälasisena nörttinä, Elisa nättinä muodikkaana tyttönä, Terhi vähän pienempänä ilopillerinä ja Reko rohkeana, kookkaana, urheilullisena ja koneistakiinnostuneena koviksena. Muista aikuisrooleista mistä erityisesti sarjassa tykkään on jalkapalloilija Janne Mäki (Kari-Pekka Toivonen, ihan hänen paras roolinsa) poliisi Taisto (Janne Virtainen, myös hänen paras roolinsa), sekä Haapalan pappaa esittävä Kalevi Kahra. Ihanat Bonuspisteet saa Kaahariautossa oleva Visan vanha luontokaveri Leo (Jussi Virtanen), voi kuinka suloinen tämä punkkari oikein onkaan.

Janne Mäki (Kari-Pekka Toivonen) sairaalassa

Haapalan pappa (Kalevi Kahra)

Poliisi Taisto (Janne Virtanen)

Punkkari Leo (Jussi Virtanen)

Miksi juuri Kultainen Salama: Aikoinaan kun näin tästä kertovan mainoksen, niin viehätyin tästä kuvauksesta. Lapset yhdessä ulkona seikkailemassa. Tykkään valtavasti sarjoista, jossa ollaan plajon ulkona ja sitähän tässä ollaankin. Bellaa talutellaan vähän väliä ja yhdessä pohditaan mitä tehdään. Lasten kemiat toimii hyvin yhteen ja itse tarinat ovat ihan jännittäviä, jos ei niitä etukäteen tiedä. Paljon tapahtmia mahtuu yhteen jaksoon, eikä tämä mitenkään hidastele. Selvästi huomaa sarjan olevan puhdasta 90-lukua, se näkyy perheiden kodeissa, kaupungissa, pihoissa, vaatteissa. Tämä vie itseni niin ala-aste aikojen nostalgisuuteen, ettei tästä voi muuta kuin pitää.  Sarjan musiikki on myös ihan ainoata laatuaan, eikä ihme että sen on tehnyt eräs suosikkisäveltäjäni: Johnny Lee Michaels.

Parhaat kohtaukset: Pidän itse suunnattomasti sarjan alusta, kun Kultainen Salama perustetaan. Miljoonakeikassa myös jakson finaalitapahtumat ovat minusta hyviä, kuinka Kultaisen Salaman avulla rosvo saadaan kiinni. Kaahariautossa pidän paljon Leon ensitapaamisesta ja lopun hetkestä, kun Kultainen Salama luovuttaa Janne Mäelle ison shekin. Pankkiryöstössä suosikkikohtaukseni on lasten yökylässäolo laaksosilla, majan rakentaminen ja ihan loppu, jossa juhlitaan Kultaisen Salaman menestyksekkäitä tutkimuksia.

Bella koira lehtisateessa

 P.S: Kuvat eivät jostain syystä ole oikeassa kuvasuhteessa, pahoittelen

Viidakkokirja Live Action

Odotukseni uuteen Viidakkokirjan live action versioon olivat aluksi hvyin skeptiset; Viidakkokirja ei Disneyn animaationa kuulu parhaimpiin suosikkeihini, enkä oikein tiedä miksi tästä haluttiin tehdä live action versio nyt, kun sellainen on kuitenkin jo 90-luvulla julkasitu nimellä Mowglis's story. En ole tuota vanhempaa live actiona katsonut (vielä), mutta tälle uudelle en kamalasti ladannut odotuksia. Korkeintaan söpöjä eläinhahmoja ja komeaa viidakkotaustaa.

Viidakkokirjan mainosjuliste

Mowgli elää viidakossa susiperheensä kanssa ja viihtyy perheessään hyvin.  Sherekhan tiikeri tietysti uhkaa Mowglia, sillä ihmisenä hän osaa tehdä tulta, mikä taas voi tuhota koko viidakon. Mowglin täytyy siis lähteä viidakosta ihmiskylään, muuten Sherekhan tekee kaikesta hakkelusta. Bagheera pantteri lähtee viemään Mowglia kylää kohti, vaikka Mowglia itteään ei yhtään huvitaisi lähteä. Matkalla Mowgli tapaa Baloo karhun, joka yrittää käyttää häntä hyväkseen hunajankeruussa. Tarinaa ja juonta nyt Viidakkokirjassa ei varsinaisesti ole, vaan kerrotaan Mowglin yksittäisitä tapahtumista viidakossa. Tarina on aikalailla suoraan Disneyn animaatiosta loppuratkaisua lukuunottamatta. Sherekhanin kanssa kyllä tapellaan, mutta voittonsa jälkeen Mowgli jää viidakkoon, toisin kuin animaatiossa.

Viidakkokirja live action alkoi hyvin, jo Disneyn linnlogosta päästään kauniiseen viidakkoon, mikä oli visuaalisesti aivan upea. Mowglin elämää susiperheessä näytettiin pitkään ja kauniisti, sekä myös paljon muita viidakon eläimiä. Mowglin suhde varsinkin hänen emosuteensa oli todella hellyyttävää, sekä myös susisisarusparven yhteisöllisyys. Tämä olikin kauneinta elokuvassa, mikä ei liittynyt Disneyn alkuperäiseen animaatioon. Muut jutut sitten olikin ihan pielessä: apinoiden raunolinna ja heidän laulunsa siellä oli aivan kamala ja Baloo karhu, hyi kauhea. Baloo karhu oli ihan pilattu, sillä tähän elokuvaan Baloo karhu oli saanut ihan väärän motivaation. Tässä live actionissa Baloo halusi tusutua Mowgliin vain sen takia, että tämä auttaisi häntä ruuankerussa, ei siksi että tämä tarvitsisi ystävää, kuten animaatiossa. Yksi suuri seikka minua kanssa häiritsi, silä kun olen itse Disneyn animaatiot aina katsonut suomeksi ja vaikka tämä olikin englanniksi, niin en voinut sille mitään, että Baloon ääni ei vaan sopinut Baloo karhulle. Vaikka tiesinkin, ettei tässä voida kuulostaa minun Baloo karhultani Pekka Lehtosaarelta, niin Baloo karhun ääni oli niin kaukana hänelle sopivasta äänestä. Suomenkielinen tekstitys lauluissa (Karhun elämää ja Kunigas Luien laulu) oli ihan järäkkyä luettavaa, miksei vaan voitu sanoja kääntää tämän suomenkielisen dubin mukaan, kun kerran sellainen on tehty. Elokuvan laulut oli alkupeärisiä vähän vaan eri sovituksella, joten en ymmärrä. Kha käärmeen laulua odotin elokuvaan ja se onneksi soi, vaikkakin vasta lopputekstien kohdalla.

Mowgli ulvomassa susiperheensä kanssa

Viidakko oli kuvattu todella kauniisti ja Mowglipoika oli hyvin näytelty. Puhuvat eläimet ei tietenkään näin aikuista kamalasti vakuuta, mutta sudet oli tässä kyllä suloisia. Lopun toimintakohtaus Mowglin ja Sherekhanin välillä oli todella pitkästyttävä, niin että jopa torkahdin hetkeksi välillä. Tälläinen jenkkien tapa toimintamässäilyyn jopa kokoperheen elokuvissa ei todellakaan ole makuuni. Oli tämä kuitenkin astetta parempi kuin Tuhkimo live action, sillä tässä ei sentään alennettu latteuksiin ja hyvän ja pahan selittelyyn. Suosikkikohtaukseni siltikin elokuvassa oli lopputekstit, joissa oli komea animaatio. Virheitä alkuperäiseen animaatioon oli kuitenkin niin paljon, etten niitä oikein voi hyväksyä. Suurin virhe, mikä itseäni häiritsi oli elokuvan lopun satukirja. Ei siinä mitään, mutta kun koko elokuva ei alkanut sillä, niin tämän käyttäminen lopusa oli ihan täysin loogitonta.

Pahat Pojat

Pahat pojat on varmaankin yksi tärkeimpiä elokuvia itselleni, vaikkei se elokuvana näin vanhempana niin kovin säväytä. Näin tämän 11-vuotiaana ja olin ihan myyty; tästä voin sanoa elokuvaharrastukseni alkaneen ja kiinnostukseni kotimaisiin elkuviin tuli tämän kautta. Syy, miksi tätä 11-vuotiaana niin kovasti odotin oli tietty Salkkari Saku,eli Jasper Pääkkönen. Elokuvahan oli jo saamassa k15 merkinnän, mutta se onneksi laskettiin k12, niin minäkin pääsin tämän elokuvateatterissa näkemään. Äiti itseasiassa kävi katsomassa tämän elokuvan vain sen takia leffateatterissa, että osasi sanoa onko se minulle liian hurja. Hyvä, ettei ollut.

Pahat Pojat elokuvan mainosjuliste

 Takkusen pojat ei juo, ei kiroile, Takkusen pojat ei ees tappele. Ja kuitenkin ne on aina ikävyyksissä. Eikä ihme, kun pojattaa elättää ittensä pikkurötöksillä, joista elokuvan edetessä tulee vähän massiivisempia. Vanhin veli Otto (Peter Franzén) koittaa pitää perhettä kasassa, Matti (Niko Saarela) tykkää juoksemisesta, Ilkka (Lauri Nurkse) on vähän nössykkä, joka on saanut isältä eniten turpaana ja nuorin Eero (Jasper Pääkkönen) koittaa käydä koulua huonoin tuloksin, kun koulutoverit ja opettajatkin ottaa hänet silmätikukseen. Ainoastaan tyttö Pirjo (Elsa Saisio) kiinnittää huomiota Eeroon ja heidän välille viritellään pikkuromanssiakin.  Takksuten isä Jouko eli Jokke-Pappa  (Vesa-Matti Loiri) karkaa mielisairaalasta ja tulee vaatimaan pojalta rahaa, joita nämä ovat saaneet ryösteltyä. Bensa-asemia, posti ja lopulta ihan kunnon pankkiryöstökin ehtii tapahtumaan, ennen Jokke-Pappa räjäyttää ittensä taivaan tuuliin ja pojat joutuvat vankilaan.

Jokke-Pappa vaimonsa haudalla

Aleksi Mäkelä tekee yleensä ns. veijarielokuvia, joista tässä on nyt on eniten kunnon rikoksia, mutta kanssa myös rehellisesti eniten komediaa. Tästä voidaan kiittää Pekka Lehtosaaren mahtavaa huumoripitoista käsikirjoitusta. Jokke-papan karkaaminen mielisairaalasta on loistava esimerkki, kun hän joutuu poliisien käsiin niin tämä esittelee itsensä mielisairaalan työntelijäksi joka etsii itteänsä. Myös minuun varsinkin lapsena vaikutti kohtaus jossa veljet tulee pelastamaan Eeron baari Piristeeltä, jossa koulutoverit Aulis ja Timo (Eero Milonof ja Arttu Kapulainen) kiusaavat Eeroa. Muutenkin elokuvassa on paljon hauskoja juttuja, kuten Oton ja Matin jatkuva "Eiku sä"- tappelu ja 1500-markan kahvikuppi. Elokuvan dramaattisin kohtaus on varmasti Jokke-Papan koiran murha, jota ei onneksi näytetä kunnolla (älkääkä huoliko, yhtäkään koiraa ei ole vahingoitettu kuvausten aikana). Jeppe koiran lisäksi elokuvassa on pikkuinen kissakin, jolla ei ole tarinassa nimeä, mutta näyttelijöden kommenttiraidalla kerrotaan kissan oikean nimen olevan Jeesus. Pari vähän vaivaannuttavaa seksikohtausta elokuva tietenkin sisältää (kuten tuohon aikaan lähes jokainen kotimainen aikuisten elokuva sisälti), mutta mieleenjäävimmät jutut tässä on tietenkin isot räjähdykset. Ne varsinkin vaikutti minuun pienenä lapsikatsojana, sillä silloin ne vaikutti hienoilta. Näin vanhempana ei enää räjäytykset kyllä innosta, kuin silloin.

Näyttelijäntyöstä pidän tässä elokuvassa paljonkin. Jasperin hahmo Eero on kokoajan varautunut ja siksi Jasperin näyttelemisen epävarmuus ei minua haittaa. Niko Saarela ja Lauri Nurkse molemmat näyttelee kokoajan komedian ja draaman välimaastossa ja Peter Franzén sai minusta itselleen fanin tätä kautta. Ihan vaan hänen matala äänensä saa minut humaltumaan, Peter on ihana. Vesku Loiri on itelleni eniten tullut tutuksi Uunona, joten tälläinen mielisairaan hullun rooli avasi kyllä hänen näyttelijän kykyjään monipuolisemmaksi. Tuollainen hahmo olisi helppoa vetää komediaksi, mutta Loiri saa sen oikeasti tragediseksi hahmoksi. Sivuosissa on tottakai Aleksi Mäkelän kavereita sillä olisin pettynyt, jos tässä ei vilahtaisi Kari HItalahtea ja Juha Veijosta. Ainut naispääosa Elsa Saisio Pirjona ei ihan itteäni vakuuta, mutta on kuitenkin ihan kelvollinen.

Niko Saarela, Peter Franzé, Lauri Nurkse ja Jasper Pääkkönen

Itselleni tämä elokuva on todella sidoksissa aikaan ja muistoihin. Jos tämä elokuva tehtäisiin nyt vuonna 2016 niin ei varmasti toimisi yhtä hyvin minulle, kuin tuonna vuonna 2003. Jotenkin tämä vetosi minuun nuorena niin syvälle ja fanitin kunnolla. Vai tiedättekö muita henkilöitä, jotka on katsonut tämän elokuvan 4 kertaa saman päivän aikana putkeen? Siinä meni puolet kesälomastani vuonna 2003, kun tämä julkaistiin vhs-kasetille. Ostin sen  julkaisupäivänä Oulun Anttilasta kello 8 aamulla, kun tavaratalo aukesi.