Nemoa Etsimässä

Kävin katsomassa Nemoa Etsimässä aikoinaa  elokuvateatterissa ja se onkin ensimmäinen Pixar, minkä olen teatterissa nähnyt. Ylipäätänsä olen lapsena nähnyt vähän animaatioita leffassa. Pocahontasin ja Leijonakuninkaan olen muistaakseni nähnyt valkokankaalta joskus ihan lapsena ja vuonna 1999 päästiin siskon kanssa katsomaan Tarzania. Se oli hienoa. Nemoa Etsimässä oli Tarzanin jälkeen seuraava näkemäni animaatio leffateatterissa ja sen jälkeen taas taukoa Disneyn elokuviin tuli. Vasta aikuisena olen käynyt katsomassa kaikki Disneyn animaatiot ja Pixarin uutuudet elokuvateattereissa.

Nemoa etsimässä juliste

Nemo on klovnikala, joka elää isänsä Marlinin kanssa koralliriutalla. Marlinin rakas ja kudettujen munien äiti Koralli mehetyy ennen kuin pikkukalat olivat kehittyneet oikeiksi kaloiksi. Korallin muistoksi ja mieliksi Marlin antoi ainoalle henkiin jääneelle kalallenimen Nemo, kun Koralli niin Nemo poikaa toivoi. Tarina kuitnekin keskittyy aikaan, kun Nemo on jo kouluikäinen ja Marlin on hyvin varovainen pojastaan. Nemo haavoittui ollessaan vielä mätimuna, joten siksi hänellä toinen evä on vähän heikompi. Marlin pitää tämän takia Nemoa heikkona ja ei selvästi luota poikansa vielä pärjävän. Hänen isänvaistonsa ovat todela suojelevat. Koulupäivä alkaa ja lapset menevät jyrkänteelle opettajan johdolla. Siellä parin koululaisen panostuksesta Nemo ui avomerelle koskemaan pattia (eli paattia, venettä). Marlin näkee tämän ja on ihan kauhuissaan. Kun Nemo on uimassa takaisin, ihminen nappaa Nemon ja he lähtevät patilla karkuun.

Tästä alkaa elokuva Nemoa etsimässä. Sitä nimittäin Marlin teke, etsii Nemoa. Hän törmää lyhytmuistinmenetystä kärsivään Doriin ja heistä tulee tiimi. Marlin haluisi kulkea yksin, mutta koska Dori näki minne patti meni, Marlin ottaa hänet mukaansa. Dorista on muutenkin hyötyä; hän osaa lukea. Kalat nimittäin löytävät sukeltajan maskin, jonka avulla saavat tietoonsa osoitteen minnne Nemo on viety. Veden alla tapahtuu Marlinille ja Dorille monia juttuja; kalojen "AA-kerho" kalan syömisestä, haita, räjähtäviä miinoja, meduusoja, IAV eli Itäaustralian virta, hyvin Zen-mäinen kilpikonna Hemmo ja kaikkea lähes siltä väliltä. Dorin ja Marlinin etsiessä Nemoa, Nemolla on omat ongelmat. Hänet on viety Sydneylaisen hammasläääkärin akvaarioon. Siellä hän tutustuu muihin kaloihin ja saa kokea järkytyksen. Hammaslääkärin siskontytär Darla on saava Nemon lahjaksi. Viimeksi Darla ravisteli kalansa kuolijaaksi. Siksi johtajakala Gil kehittää suunnitelman, jolla heidät voidaan pelastaa, mutta se meinaakin saada Nemon tuhoon. Nemo ei kuitenkaan luovuta vaan yrittää uudestaan ja saa akvaarion puhdsitusjärjestelmän tukkoon ja kalat tekevät tankin todela törkyiseksi, tavoitteenaan saada hammaslääkäri vaihtamaan akvaarion vesi ja kalat voisivat karata sillä aikaa.

Elämää akvaariossa

 Suunnitelma ei valitettavasti onnistu. Hammaslääkäri hankki elektronisen puhdistajan juuri samana päivänä kun Darla on tulossa. Hammaslääkäri ottaa Nemon erilleen odottaessaan siskontytärtään ja juuri samaan aikaan Marlin ja Dori ovat IAV:n kautta saapuneet Sydneyhyn. Nestori niminen lintu ottaa Dorin ja Marlinin suuhunsa viedäkseen Marlinin poikansa luo. Kun he pääsevät ikkunaan, Nemo makaa elottoman näköisenä. Nestori aiheuttaa pientä hässäkkää, jonka avulla Nemo päätyykin viemäriin. Gilin mukaan kaikki putket vievät mereen ja nyt Nemo on turvassa. Samaa ei voi sanoa Marlinista, hän luulee poikansa kuolleen. Marlin jättää Dorin ja matkaa masentuneena kotiin. Nemo huomaa Dorin, joka hetken päästä vasta tajuaa, että tämähän on se Nemo, jota hän on kokoajan etsinyt. Marlin ja Nemo ehtivät juuri löytää toisensa, kun mereen tulee valava troolari. Yhteistuumin Nemon ideasta kalat uivat alaspäin, niin että he pääsevät verkosta pois. Isä ei meinaa uskoa Nemon suunnitelmaa, mutta antaa tälle mahdollisuuden. Seikkailu jälkeen isä vihdoinkin uskaltaa luottaa poikaansa ja kun uusi koulupäivä myöhemin koittaa, niin Nemo halaa isää ennen retkelle lähtöä.

Hemmo ja Tytinä

 Nemoa etsimässä on animaatiojäljeltään upea. Lapsesta asti olen ihastelut merenalaista elämää, tykännyt delfiineist, kaloista ja kaikesta veden alla. Pidänkin elokuvan sinisestä värimaailmasta äärettömän paljon. Hassuinta kyllä, itse Marlin ja Dorin Nemon etsintä on kuitenkin leffan tylsintä antia. Enemmän minua kiinnostaa miten Nemo pärjää akvaariossa. Ehkä johtuu siitä, kun itsellä oli lapsena akvaario ja tämä ruokki sen kautta mielikuvitustani. Musiikki elokuvasta ei ole muute jäänyt mielee, kuin ihan viimeinen Under The Sea laulu. Animaatio on taustoiltaan huikea ja kalat ihanan eläväisiä. Nyt katsomiskerralla kuitenkin huomasin, kuinka paljon näitä kaloja on kasvoihin ihmismäistetty. Siltikin isoissa akvaarioissa ollessani minunkin pitää etsiä sieltä Dorit ja Nemot. 

Se on mun pikkanen lölli

Leffan juonenkulku siis minulle vähän ontuu, mutta tunnelmaltaan tämä on leppoisa. Dorin muistinmenetys ja asioiden toistelu tuo huumoria hyvin vakavanlaiselle Marlinille. Paljon on myös elokuvista lainauksia jäänyt päähäni. "Sä oot klovinakala. Hehe, kerro vitsi", "Kala on kaveri, ei sapuska", "Sen kun uidaan, sen kun uidaan, uippati ui siis ui", "Netistä", "Kuplat, kuplat, kuplat, mun kuplat", "Se on mun pikkanen lölli", ja tietty isoimpana "Mä oli ihan wow, se oli ihan woow, ja sit ne oli ihan et wooow". Nämä maailman rennoimmat kilpikonat on jotenkin todella ihania. Tuota lölli termiä olen kyllä kanssa ahkerasti aina viljellyt, kaikki söpö ja lutunen on mun pikkanen lölli.
Nemoa Etsimässä elokuvasta ei oikeastaan ole pahaa sanottavaa. Se on viihdyttävä ja ehkä voi vanhempia opettaa päästää irti lapsistaan, mutta tässä on jotain Disneyn taikaa siinä mielessä että aina on toivoa. Kalat haaveilevat pääsevänsä akvaaariosta ja kun he lopulta pääsevät, pallokala sanoo hyvin "Mites ny". Niin, mitä kalat tekevät muovipusseissa kelluvina meressä?

Rakastan sua isä