Star Trek 5-6

Jäimme Star Trek elokuvissa osiin 5- 6, joissa matkataan vielä Star Trek The Original Series sarjan hahmojen kanssa. Seikkailussa mukana jatkaa viimeistä kertaa kapteeni James T. Kirk, Vulkanuslainen Spock, lääkintäupseeri Bones, sekä pienemmissä rooleissa olevat Sulu, Uhura, Scott ja Chekov. Omaa haikeuttaan viimenen elokuva loi, sillä täytyi sanoa hyvästi jo niin itselleni tärkeille ja pidetyille hahmoille. Olenkin näiden elokuvien jälkeen jo alkanut seuraamaan Star Trek The Next Generations sarjaa, jossa uudella Enterprisella on ihan eri henkilökunta. Mutta palakaamme siihen joskus tulevaisuudessa ja keskitytään nyt viimeistä kertaa vanhan poppoomme matkoihin.

Star Trek 5 - The Final Frontier

Star Trek The Final Fronteir elokuvan mainosjuliste

Kun edelliset pari Star Trekiä ohjasi Spockia näyttelevä Leonard Nimoy, niin nytten on Kirkin esittäjän William Shatnerin vuoro. Spock on muutenkin saanut Star Trekissa aikamoisen kannattajakunnan ja hahmona ehkä vähän peittonut Kirkin alleen. Itse pidän valtavasti Willam Shatnerista ja hänen hahmostaan, joten odotin ohjauksen kannalta innolla mitä Viimeisellä rajalla tuo tullessaan.

Enterprisen henkilökunta on maassa lomailemassa. Kirk kiipeilee kalliolla ja patikoimassa hänellä on mukanaan Bones ja Spock. Sulu ja Chekov viettävät yhdessä lomaa, samoin kuin Uhura ja Scott. Kirkin kiipeillessä hänellä ei ole mitään varusteita ja vuorelta tippuessaan Spock pelastaa hänet. Bones ihmettelee Kirkin hinkua kiipeilyyn, mutta muuten heillä menee loma suht mukavasti. Tosin Spock ei ihan ymmärrä patikoinnin tarkoitusta, tai mitä hauskaa on laulaa nuotiolauluja tai paahtaa tulessa vaahtokurkkuja (suomentaja ei kyllä ole ihan kartalla, kun vaahtokarkkeja tässä tarkoitetaan). Loma kuitenkin keskeytyy, kun Enterprise saa tehtävän: Nimbus III -paneetalla Vulkanuslainen Sybok ottaa panttivankeja. Enterprise pääsee ilmaan ja monien mutkien kautta Sybok panttivankeineen päätyy Enterprisen miehistön kanssa samaan alukseen. Sybok haluaa tähtilaivan ottavan suuntansa Sha Ka Ree planeetan, jonne kukaan ei ole aikaisemmin uskaltanut mennä. Hän avivopesee panttivankejaan ja Enterprisen miehistöä puhumalla, pääkolmikkoa lukuunottamatta, että siellä on heidän Edeninsä, heidän Jumalansa, jonka luona kenelläkään ei ole enään syntejä. Boneskin melkein kääntyy hänen puoleensa, mutta kuin Kirk ja Spock pysyvät vakaina, niin Bones jää kaverien tueksi. Suunta kuitenkin kyseiseen paikkaan otetaan. Planeetalla on jokin ihmeellinen valli, jonka Sybok, Spock, Kirk ja Bones ylittävät ja he pääsevätkin tapaamaan jonkin hämmentävän jumalahallusinaation. Sybok niin kovasti kunnioittaa sitä, mutta Kirk kyseenalaitsee. Koska jumala on ilkeä, niin Bones ja Spock eivät myöskään usko siihen. Sybok paljastuu Spockin velipuoleksi, mutta uhrautuu jäämään jumalan luokse, joka tuhoutuu. Kaikki tajuavat Sybokin puhuneen heidät harhaan ja Enterprisen porukka palaa takaisin maahan lomailemaan. Nyt Spockin innostuu yhteislaulusta.

Olin todella positiivisesti yllättynyt The Final Frontierin uskonto teemasta. Se kun ei ole mitenkään tuputtava, vaan nimen omaan puhutteleva ja kyseenalaistava, erittäin mielenkiintoista. Tässä on jopa enemmän filosofiaa mitä ensimmäisessä Star Trek The Motion Pictures elokuvassa. Sybokia voisin jopa verrata himouskovaiseen, joka saarnaa ja ylipuhuu ihmisiä mukaan uskonnollisiin riitteihin ja Kirkiä sen vastapainoksi pakanaan, joka kyseenalaistaa kaikkea. Ehkä siksi samaistuinkin Kirkin hahmoon ja minua kiinnosti hänen tekemisesnsä ja reaktionsa. Pidin koavsti siitä, että Bonesin, Spockin ja Kirkin ystävyys oli yhtenä avainasemana pahiksen voittamista vastaan ja muutenkin heidän kolmen yhteisöllisyyttä korostettiin paljon. Tähänkin pystyn samaistumaan, kun olen itse elänyt kaveripiireissäni kolmen koplissa, enkä mitenkään yhden parhaan kaverin kanssa. Jokaista tarvitaa, että ryhmädynamiikka toimii. Scott, Uhura, Sulu ja Chekov olivat tällä kertaa pitkälti vain taustahahmoina, sillä koko tarina käytiin Kirkin, Spockin, Bonesin ja Sybokin välillä. Nämä Sybokin panttivangit itselläni meni vähän ohi, enkä ihan löytänyt niille isompaa tärkeyttä olla tarinassa mukana, kuin vaan olla Sybokin aivopesun kohteena.

Kirk, Bones ja Spock viettävät leirielämää

Kun Sybok koittaa saada Bonesia omalle puolelleen, hän luo Bonesille harhakuvan Bonesista isänsä kuolinvuoteella. Tämä oli minusta aika tunteellinen hetki. Pidän kovasti siitä, miten näiden kaikkien kolmen päähahmon perheitä yhä enemmänja enemmän tuodaan mukaan. Bonesin taustoista kun emme paljoa tiedä, pari elokuvaa sitten Kirkillä oli vielä poika ja Spockilla nyt oli vielä velikin. Sybok on myös Vulkanuslainen, mutta hän ei ole samalla tavalla looginen kuin Spock, vaan hän elää enemmän eläimillisillä vaistoilla. Ja vaikka Spock kuinka koittaa olla looginen, niin hänessä on yhä puolet ihmistä ja siksi hänellä on inhimillisä vaistoja.

Omalla tavallaan elokuva viittaa edelliseen elokuvaan siinä mielessä, että alku ja loppukohtaukset sijoittuivat taasen maahan. Kirk käyttää alussa kirjaimellisesti vertauskuvaa vuorelle kiipeämisestä ja yhdessä kohtauksessa, kun kolmikkomme menee Sybokin porukoita pakoon, hän pääsee taas siteeraamana kiipeilyn tärkeydestä. Huumoria oli minusta mukavasti mukana, vaikkei niin paljon kuin edellisessä elokuvassa. Pidin kuitenkin tästä vakava-aiheisesta uskonnollisuus teemasta ja kuulemma William Shatner olisi halunnut sitä vielä enemmän tähän elokuvaan. Suosikkikohtaukseni oli kuitenkin alussa ja lopussa kun Kirk, Bones ja Spock olivat telttailemassa. Sääli, ettei The Final Frontier löytänyt julkaisuaikana yleisöään, sillä tämä jäi William Shatnerin ainoaksi Star Trek ohjaukseksi.
     
Star Trek 6 - Tuntematon maa

Star Trek Tuntematon maa elokuvan mainosjuliste

 Sanon suoraan, että olin tähän viimeiseen Star Trek elokuvaan hitusen pettynyt. Vaikka kaikki haukkuivat edellistä osaa, niin minusta se oli yksi parhaimpia. Nyt palattiin siihen meininkiin, että elokuvassa hakkaillaan vihollisia. Tuntemattomassa Maassa Enterprisen jäsenet ovat jo eläkkeelle lähdössä, mutta vielä yksi tehtävä on edessä.

Klingonien yksi kuu tuhoutuu ja Liiton täytyy saada sopimus heidän ja Klingonien välille. Tämä ei onnistukkaan ihan helpolla, sillä Enterprise joutuu Klingonien saattajaksi, eikä Kirk unohda mitä Klingonit tekivät hänen ainoalle pojalleen. Näennäisesti näyttää siltä, että Enterprise hyökkää Klingonien alukselle, mutta miksi joku hyökkäisi, kun ihmiset ovat kuitenkin rauhan miehiä. Klingonien juonittelua seuraa toisensa perään ja selviääkin, että toinen Klingonien alus on hyökkäysten takana yittäen saada Enterprisen syylliseksi. Kirk ja Bones häädetään jollekkin jääplaneetalle, josta heitä yritetään huijata karkaamaan, niin että he saisivat vielä pahemman tuomion. Onneksi miedän rakas vulkanuslaisihminen Spock on aina hädänhetkellä auttamassa. Lopulta päästään maahan, kun Liitto ja Klingonit ovat neuvottelujensa loppusuoralla. Siellä on eräs sala-ampuja, joka toimii tämä  kertaisen pahiksen, Cartwrightin, vasempana kätenä. Scott saa ampuja  kiinni verekseltään ja samalla Kirk pelastaa liiton presidentin. Sulu, joka on siirtynyt oman laivan kapteeniksi, saa karkuun lähtevän Cartwrightin kiinni. Spock tuo esille kaiken loogisen selityksen, kun Enterprisella ollut Val' eris, joka on toiminut kaksoisagenttina, tunnustaa kaiken.

Enterprisen alkuperäinen miehistö vielä viimeisen kerran: Sulu, Uhura, Scott, Chekov, Bones, Kirk ja Spock

Valitettavasti Tuntemattoman maan juoni on niin mutkikas juonitteluineen ja tappeluineen, että hahmojen välinen kemia hukkuu sinne ja samalla koko Star Trekin liimana ollut ystävyys  teema. Ne eivät ole läsnä tässä elokuvassa, vaikka sitä eniten odotin, kun viimeinen osa kuitenkin alkuperäisellä porukalla on kasassa. Vasta elkuvan loppukliimaksin jälkeen alkaa tulla haikeus hahmoja kohtaan, kun tietää että uusia seikkailuja heiltä ei pääse enään näkemään. Tähän ihan loppuun elokuvaa on saatu sitä tunnelatausta, mutta odotin sitä näin viimeiseltä osalta paljon, paljon enemmän. Pieni herkistyminen kuitenkin tuli itselleni, kun valkokankaalla oli pääkolmikkomme alkuperäiset nimikirjoitukset.

Olen viihtynyt tämän alkuperäisen Star Trek porukan kanssa nyt tiiviisti yli puolivuotta ja pienoinen tyhjyys iski. Lyhyesti tiivistän, että pidän kovasti Star Trek sarjasta ja puolista elokuvista. En kuitenkaan tiedä lähdenkö enään seikkailuun muiden Star Trek sarjojen tai elokuvien maailmaan.
 // Muoks, tämän tekstin jälkeen olen palannut Enterprisen uusien seikkailujen pariin ja pakko myöntää, koukussa ollaan taas.